San­na Jääs­ke­läi­nen

Min­na Nii­ni­nen aset­tuu ku­vaan kä­sis­sään kak­si si­le­ää ki­veä. Ne ovat hä­nen työ­vä­li­nei­tään, sil­lä klas­si­sen hie­ron­nan li­säk­si Min­na te­kee kuu­ma­ki­vi­hie­ron­taa ja in­ti­a­lais­ta pää­hie­ron­taa.

– Uu­den op­pi­mi­nen on ai­na hie­noa. Hie­ro­mi­nen tun­tuu niin omal­ta, hän hy­myi­lee.

Min­na on ko­toi­sin Eu­ran Kaut­tu­al­ta. Jo nuo­re­na hoi­va-ala tun­tui so­pi­val­ta suun­nal­ta. Hän opis­ke­li en­sin pe­rus­hoi­ta­jak­si ja sit­ten las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jak­si.

– Tyk­kään myös sii­tä työs­tä, las­ten kans­sa on niin iha­naa teh­dä töi­tä. Yli­pää­tään hoi­va-ala on lä­hel­lä sy­dän­tä­ni, sil­lä tyk­kään hoi­taa ja hoi­va­ta.

Min­na muut­ti mie­hen­sä kans­sa kol­me vuot­ta sit­ten Rau­mal­ta Po­riin. Hä­nen kol­me las­taan ovat jo ai­kui­sia. Aja­tus uu­des­ta uras­ta syn­tyi jo, kun koti oli vie­lä Rau­mal­la.

– Olen jo pit­kään haa­veil­lut hie­ro­jan am­ma­tis­ta. Taus­tal­la on oma lii­kun­ta­har­ras­tuk­se­ni. Olen nuo­re­na ui­nut ja hiih­tä­nyt kil­paa­kin. Ha­lu­sin op­pia li­sää li­hak­sis­ta ja nii­den toi­min­nas­ta sekä sii­tä, mi­ten hoi­de­taan vä­sy­nei­tä li­hak­sia.

Po­riin muu­ton myö­tä Min­na al­koi to­teut­taa haa­vet­taan ja läh­ti opis­ke­le­maan hie­ron­taa Win­No­vaan. Opin­not kes­ti­vät puo­li­tois­ta vuot­ta.

– To­del­la mie­len­kiin­toi­nen jak­so, Min­na heh­kut­taa.

Hän pää­si su­kel­ta­maan muun mu­as­sa li­hak­sis­ton, ana­to­mi­an ja nes­te­kier­ron maa­il­maan. Val­mis­tu­mi­nen to­sin lyk­kään­tyi ke­vään ko­ro­na­pan­de­mi­an ta­kia al­ku­ke­säs­tä elo­kuul­le.

Syys­kuun alus­ta läh­tien Min­na on työs­ken­nel­lyt pää­toi­mi­se­na hie­ro­ja­na. Hä­nel­lä on vas­taa­not­to Po­rin Käp­pä­räs­sä.

– Tyk­kään työs­ken­nel­lä ih­mis­ten pa­ris­sa. Asi­ak­kaat ovat kaik­ki eri­lai­sia ja nau­tin, kun saan miet­tiä, mi­ten hei­tä hoi­dan. Yri­tän aut­taa saa­maan ke­hon toi­mi­maan pa­rem­min, mie­tin asi­aa ko­ko­nais­val­tai­ses­ti.

Yrit­tä­jäk­si al­ka­mi­nen vaa­ti us­kal­lus­ta, kos­ka eläm­me niin poik­keuk­sel­li­sia ai­ko­ja.

– Us­kal­sin aloit­taa, sil­lä juu­ri li­has­huol­toa tar­vi­taan, kun ih­mi­set työs­ken­te­le­vät etä­nä, ei­kä työ­pis­te vält­tä­mät­tä ole niin er­go­no­mi­nen. Myös ren­tou­tu­mi­sel­le ja pie­nel­le luk­suk­sel­le ar­jen kes­kel­lä on var­mas­ti ti­laus­ta. Läh­din ko­kei­le­maan sii­pi­ä­ni, en­kä ole ka­tu­nut, Min­na ker­too.

– Kuun­te­len tark­kaan THL:n ja Kou­lu­tet­tu­jen Hie­ro­jien Lii­ton oh­jeis­tuk­sia ja käy­tän esi­mer­kik­si mas­kia tai flek­siä hie­ro­es­sa­ni.

Opis­ke­lu­jen ohel­la Min­na kävi myös kuu­ma­ki­vi­hie­ron­nan ja in­ti­a­lai­sen pää­hie­ron­nan kurs­sit. Nyt hän on aloit­te­le­mas­sa ur­hei­lu­hie­ron­taan liit­ty­viä täy­den­ny­so­pin­to­ja.

– Sään­nöl­li­nen kou­lut­tau­tu­mi­nen on tär­ke­ää, et­tä pi­tää tai­to­ja yl­lä ja ke­hit­tää nii­tä. Kuu­ma­ki­vi­hie­ron­nan va­lit­sin, kos­ka se on eri­lais­ta kuin klas­si­nen hie­ron­ta ja tyk­kään it­se­kin käy­dä sii­nä.

Kuu­ma­ki­vi­hie­ron­ta ren­tout­taa, sil­lä läm­pö pää­see hy­vin ku­dok­siin. Ki­vil­lä hie­ro­taan käyt­tä­en klas­si­sia ot­tei­ta. Min­na ker­too, et­tä tosi jän­nit­ty­neet li­hak­set voi­vat sie­tää pa­rem­min hoi­toa, jos­sa on läm­pö mu­ka­na.

Tu­le­vai­suu­teen Min­na kat­soo op­ti­mis­ti­ses­ti.

– Olen ke­sään as­ti vir­ka­va­paal­la las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jan työs­tä. Hie­ron­ta on tun­tu­nut niin omal­ta, et­tä toi­von voi­va­ni jat­kaa tätä työ­tä, jos­sa voin käyt­tää kä­siä ja ai­vo­ja, ol­la läs­nä ja aut­taa. On myös ol­lut hie­noa huo­ma­ta, mi­ten omat tai­dot ke­hit­ty­vät koko ajan.