Maa­rit Kaut­to

Omien van­hem­pien ikään­ty­mi­nen ja pit­kä vä­li­mat­ka sai­vat Ul­la-Mai­ja Soi­ni­sen miet­ti­mään, mi­ten voi­tai­siin tar­jo­ta ko­to­na asu­vil­le ikäih­mi­sil­le luo­tet­ta­via pal­ve­lui­ta ja vie­lä­pä edul­li­seen hin­taan.

– Van­hem­pa­ni asui­vat poh­joi­ses­sa isos­sa oma­ko­ti­ta­los­sa ja kaik­ki me nel­jä las­ta tääl­lä ete­läs­sä. It­se asun Hy­vin­kääl­lä, 900 ki­lo­met­rin pääs­sä van­hem­mis­ta­ni. Kun isä­ni sit­ten kuo­li, äi­ti jäi yk­sin sii­hen isoon ta­loon. Me lap­set tie­ten­kin tun­sim­me huo­noa omaa­tun­toa sii­tä, et­tä em­me pys­ty­neet aut­ta­maan hän­tä ta­lon­pi­toon liit­ty­vis­sä as­ka­reis­sa.

– Kun­nal­li­sil­le pal­ve­luil­le äi­dil­lä ei vie­lä ol­lut tar­vet­ta, mut­ta oma­ko­ti­ta­los­sa riit­tää kai­ken­lais­ta pien­tä lait­ta­mis­ta ja re­mont­tia koko ajan. Kun yri­tin et­siä ne­tin kaut­ta luo­tet­ta­via, yk­si­tyi­siä pal­ve­lun­tar­jo­a­jia lä­hel­tä äi­ti­ni ko­tia, ei hei­tä niin vain löy­ty­nyt­kään. Ja mis­tä tie­täi­sin, et­tä tun­te­mat­to­maan re­mont­ti­mie­heen voi­si luot­taa? Ja toi­saal­ta pal­ve­lu­jen hin­nat tun­tui­vat mi­nus­ta mel­ko kal­liil­ta, on­han mi­nus­sa isä­ni puo­lel­ta lai­hi­a­lai­si­a­kin su­ku­juu­ria, Ul­la-Mai­ja hy­myi­lee.

Ai­kai­sem­min Ul­la-Mai­ja työs­ken­te­li Ko­neel­la glo­baa­leis­sa tuo­tan­non ja tuo­te­ke­hi­tyk­sen teh­tä­vis­sä. Tie­to­tek­niik­ka oli työn puo­les­ta tut­tua ja hän al­koi­kin miet­tiä, voi­si­ko sen val­jas­taa ko­tiin tar­jot­ta­vien pal­ve­lu­jen vä­lit­tä­mi­seen.

– Mie­tin myös pal­ve­lu­jen hin­taa ja ajat­te­lin, et­tä 25 eu­roa tun­ti voi­sin it­se mak­saa. Mi­ten sel­lai­seen pää­si­sin? Lo­pul­ta syn­tyi On­ne­xi, mo­bii­lis­ti pal­ve­lu­ja tar­jo­a­va start up -yri­tys.

– Mei­dän työn­te­ki­jäm­me ovat pai­kal­li­sia, tut­ki­tus­ti luo­tet­ta­via se­ni­o­rei­ta, joil­la vie­lä riit­tää vir­taa ja ha­lua tar­jo­ta osaa­mis­taan mui­den ilok­si. Työn­te­ki­jöi­tä on täl­lä het­kel­lä noin sata. Ikä­hai­ta­rin ala­pääs­sä on 55+ ja ylä­pääs­sä 77+, Ul­la-Mai­ja sum­maa.

On­ne­xi läh­ti liik­keel­le vii­me vuo­den lo­pul­la Hä­meen­lin­nas­ta, laa­je­ni en­sin Tur­kuun ja Tam­pe­reel­le ja nyt Po­riin. Myös pää­kau­pun­ki­seu­tua ol­laan val­loit­ta­mas­sa pik­ku­hil­jaa.

On­ne­xin ide­a­na on, et­tä niin yk­si­tyi­set kuin yri­tyk­set­kin voi­vat ne­tin kaut­ta va­ra­ta tar­vit­se­mi­aan pal­ve­lui­ta. On­ne­xin net­ti­si­vuil­ta va­li­taan ha­lut­tu te­ki­jä, ajan­koh­ta ja tun­ti­mää­rä. Mak­saa voi verk­ko­pan­kin kaut­ta tai luot­to­kor­til­la. Myös pu­he­li­mel­la voi ti­la­ta ja sil­loin las­ku­te­taan pal­ve­lun jäl­keen. Mo­bii­lis­ti toi­mi­mi­nen mah­dol­lis­taa pal­ve­lu­jen tun­ti­hin­nan pi­tä­mi­sen koh­tuul­li­se­na.

On­ne­xin pal­ve­lut ovat ko­ti­ta­lous­vä­hen­nys­kel­poi­sia. Tar­jol­la on sii­vous­ta, ik­ku­nan­pe­sua, puu­tar­ha­töi­tä, ko­din ja kiin­teis­tö­jen pie­niä kor­jauk­sia, ko­ke­nei­ta va­ra­mum­mo­ja las­ten­hoi­toon, ruu­an­lait­toa ja lei­von­taa, asi­oin­ti- ja ys­tä­vä­pal­ve­lua, di­gi­o­pas­tus­ta, puun­kaa­toa ja pal­jon muu­ta.

– Meil­lä on myös ko­ke­nei­ta ja osaa­via hoi­ta­jia ja lai­tos­huol­ta­jia vaik­ka­pa hoi­va­puo­len yri­tys­ten tar­pei­siin. It­se olen äl­li­käl­lä lyö­ty sii­tä kuin­ka val­ta­va mää­rä am­mat­ti­tai­toa ja po­ten­ti­aa­lia työn­te­ki­jöi­dem­me jou­kos­ta löy­tyy.

On­ne­xin myö­tä Ul­la-Mai­ja ir­ti­sa­nou­tui Ko­neel­ta ja heit­täy­tyi roh­ke­as­ti yrit­tä­jäk­si.

– It­se olen pää­o­mis­ta­ja ja mi­nul­la on yh­ti­ö­kump­pa­ni­na­ni toi­nen en­ti­nen Ko­neen työn­te­ki­jä. Li­säk­si mu­ka­na on jouk­ko ta­val­li­sia ih­mi­siä pie­no­mis­ta­ji­na.

– Työn­te­ki­jäm­me va­li­taan tark­ko­jen haas­tat­te­lu­jen kaut­ta ja hei­dän kans­saan sol­mi­taan työ­eh­to­so­pi­mus­ta nou­dat­ta­vat työ­so­pi­muk­set. Työ­nan­ta­ja­vel­voit­teet hoi­de­taan ku­ten kuu­luu ja sekä työn­te­ki­jöi­den et­tä toi­min­nan va­kuu­tuk­set ovat kun­nos­sa.

Ul­la-Mai­ja ke­huu työn­te­ki­jöi­den­sä työ­mo­raa­lia.

– Heil­le on tär­ke­ää, et­tä he voi­vat vie­lä tun­tea it­sen­sä tar­peel­li­sik­si ja sa­mal­la saa­da hie­man li­sä­tie­nes­tiä eläk­keen pääl­le. He myös te­ke­vät työn­sä täs­mäl­li­ses­ti, si­tou­tu­nees­ti ja ilol­la. Mo­net nuo­rem­mat voi­si­vat ot­taa heis­tä mal­lia, Ul­la-Mai­ja kiit­te­lee.