Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Kun am­mat­ti­jää­kiek­koi­li­jan pit­kä ura lop­puu, on edes­sä usein ou­to ja en­nen ko­ke­ma­ton ti­lan­ne. Is­kee hen­ki­nen tyh­jyys, jos­sa kai­pauk­set en­ti­seen ja pel­ko uu­teen ryh­ty­mi­ses­tä täyt­tä­vät mie­len.

– Kun oma ura­ni lop­pui vii­me kau­teen, py­rin jär­jes­tä­mään asi­a­ni niin hy­vin kuin vain suin­kin mah­dol­lis­ta, sa­noo Äs­sä-le­gen­da Jes­se Jo­en­suu, 36.

Jo­en­suu pa­la­si jo edel­lis­kau­del­la Po­riin ja Äs­siin. Lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen hän sai no­pe­as­ti töi­tä po­ri­lais­seu­ran or­ga­ni­saa­ti­os­ta. Hän toi­mii 11–13-vuo­ti­ai­den poi­kien ja hei­dän val­men­ta­jien­sa tu­ke­na.

– Tut­tu seu­ra, tut­tu ym­pä­ris­tö, en­ti­set pe­li­ka­ve­rit ja ys­tä­vät. Kyl­lä täl­lä on suu­ri mer­ki­tys sii­hen, et­tä am­mat­ti­lai­su­ran jäl­kei­nen elä­mä rul­laa, sa­noo Jes­se.

Hän ei kier­te­le ei­kä vä­hät­te­le sitä, mi­ten suu­res­ta muu­tok­ses­ta on kyse.

– Kun olet elä­nyt 20 kaut­ta joka viik­ko val­ta­vien on­nis­tu­mis­pai­nei­den kans­sa, la­dan­nut it­se­si is­kuun ja tu­lee voit­to­ja, niin ei sel­lais­ta ad­re­na­lii­ni­ryöp­pyä voi saa­da mis­tään muus­ta, Jo­en­suu tun­nus­taa.

Tuo­ta tun­ne­ti­laa jää­kin moni kai­paa­maan.

– Kyl­lä mi­nä­kin nii­tä het­kiä kai­hol­la muis­te­len, tä­nä­kin päi­vä­nä.

Jo­en­suun mu­kaan uu­teen rau­hal­li­seen elä­mään pi­tää ope­tel­la ja op­pia. Pi­tää kään­tää aja­tuk­set tä­hän päi­vään ja naut­tia niis­tä hy­vis­tä het­kis­tä. Yk­si täl­lai­nen on il­man muu­ta uni­ryt­mi. Jes­se ve­tää nyt rau­hal­li­set ja si­ke­ät yö­u­net

– Myö­häi­sen pe­lin jäl­keen meni tun­ti­kau­sia, en­nen kuin nu­kah­ti. Pari tun­tia ja taas he­rää, kun pe­lin ta­pah­tu­mat vyö­ry­vät uniin.

Jes­se jak­saa kiit­tää hy­vää läh­töä uu­del­le elä­mäl­le Po­ris­sa.

– Mitä jos jou­tui­si uran jäl­keen ti­lan­tee­seen, jos­sa uut­ta te­ke­mis­tä ei oli­si, ei tut­tua ym­pä­ris­töä ei­kä ys­tä­viä. En minä ai­na­kaan tie­täi­si mi­ten päin sitä oli­sin, hän poh­tii ja kau­his­te­lee ti­lan­net­ta, joka ei suin­kaan ole har­vi­nai­nen am­mat­ti­jää­kiek­koi­li­jan elä­mäs­sä.

Su­rul­li­sia ta­ri­noi­ta löy­tyy lii­an pal­jon myös Jo­en­suun ko­ti­kau­pun­gis­ta.

Jo­en­suu on har­mis­saan jää­kie­kon ym­pä­ril­lä käy­tä­väs­tä ne­ga­tii­vi­ses­ta kes­kus­te­lus­ta. Se ei ole mis­sään suh­tees­sa sii­hen, mi­ten pal­jon hy­vää työ­tä jää­kie­kos­sa nuor­ten pa­ris­sa teh­dään. Nuo­ret op­pi­vat toi­mi­maan ryh­mis­sä, tois­ten kun­ni­oit­ta­mis­ta ja hy­viä ta­po­ja. Nämä oh­jeis­tuk­set tu­le­vat suo­raan jo la­ji­lii­ton si­vuil­ta.

Jo­en­suu ha­lu­aa myös kor­ja­ta pu­hei­ta, joi­den mu­kaan jää­kiek­ko on hir­vit­tä­vän kal­lis laji, jo­hon vain har­val­la lap­sel­la on va­raa.

– Ei tämä niin hir­vit­tä­vän kal­lis­ta ole nuo­rim­mis­sa ikä­luo­kis­sa. Ei­kä van­hem­pien vält­tä­mät­tä tar­vit­se os­taa nii­tä kaik­kein kal­leim­pia va­rus­tei­ta.

Jo­en­suu mie­les­tä lii­an vä­häl­le jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa jää se­kin, mi­ten nuo­ret ja lap­set täs­tä har­ras­tuk­ses­ta saa­vat.

– Kyl­lä tämä laji an­taa hy­viä eväi­tä elä­mään. Ja mikä on pa­ras­ta pa­nos­tus­ta tu­le­vai­suu­teen kuin tu­kea lap­sia hei­dän har­ras­tuk­sis­saan.

Eräs pank­ki ver­ta­si Jo­en­suu mu­kaan sitä, mi­ten pal­jon ju­ni­o­rin jää­kiek­ko­har­ras­tus mak­saa ja mitä sama raha tuot­tai­si si­joi­tuk­se­na.

– Kä­sit­tä­mä­tön ver­taus, sa­noo Jo­en­suu ja an­taa ym­mär­tää, et­tei lap­sen har­ras­tuk­ses­ta saa­maa in­hi­mil­lis­tä hyö­tyä voi mi­ten­kään ra­has­sa mi­ta­ta.

Pelk­kiä kas­va­tuk­sel­li­sia ta­voit­tei­ta ei Jo­en­suun alai­sis­sa ikä­ryh­mis­sä ta­voi­tel­la. Tar­koi­tus on myös poi­kien la­ji­o­mi­nai­suuk­sien ke­hit­tä­mi­nen.

– Ta­voit­tee­nam­me on se, et­tä ai­koi­naan nämä nuo­ret pe­lai­si­vat ikä­luok­kan­sa kor­keim­mal­la sar­ja­ta­sol­la. Myö­hem­min se toi­si pe­laa­ja lii­ga­jouk­ku­ee­seen.

Jo­en­suun ju­ni­o­ri-ikä­luok­ka on ol­lut jääl­lä ne­li­sen viik­koa. Jo­en­suu ei ole vie­lä teh­nyt sen tar­kem­paa ar­vi­oi­ta sii­tä, mi­hin pi­täi­si eri­tyi­ses­ti pa­nos­taa.

– Pi­tää muis­taa, et­tä tä­män ikäis­ten fy­sii­kas­sa, mo­to­rii­kas­sa ja la­ji­tai­dois­sa voi ol­la vie­lä suu­ria ero­ja.

Jes­se Jo­en­suu on ju­ni­o­reil­le suu­ri täh­ti. Muut val­men­ta­jat ovat pis­tä­neet mer­kil­le, kun Jes­se pu­huu, niin poi­ka­po­ruk­ka hil­je­nee.

– Kyl­lä minä it­se­kin olen täl­lais­ta huo­man­nut, heit­tää Jes­se ja muis­tut­taa, et­tä toi­vot­ta­vas­ti he ot­ta­vat pu­heis­ta myös opik­si, ei­kä hil­jai­suus ole pel­kää koh­te­li­ai­suut­ta.