Ässä-legenda Jesse Joensuu kertoo ammattilaisuransa päättymisestä
Pauli Uusi-Kilponen
Kun ammattijääkiekkoilijan pitkä ura loppuu, on edessä usein outo ja ennen kokematon tilanne. Iskee henkinen tyhjyys, jossa kaipaukset entiseen ja pelko uuteen ryhtymisestä täyttävät mielen.
– Kun oma urani loppui viime kauteen, pyrin järjestämään asiani niin hyvin kuin vain suinkin mahdollista, sanoo Ässä-legenda Jesse Joensuu, 36.
Joensuu palasi jo edelliskaudella Poriin ja Ässiin. Lopettamisen jälkeen hän sai nopeasti töitä porilaisseuran organisaatiosta. Hän toimii 11–13-vuotiaiden poikien ja heidän valmentajiensa tukena.
– Tuttu seura, tuttu ympäristö, entiset pelikaverit ja ystävät. Kyllä tällä on suuri merkitys siihen, että ammattilaisuran jälkeinen elämä rullaa, sanoo Jesse.
Hän ei kiertele eikä vähättele sitä, miten suuresta muutoksesta on kyse.
– Kun olet elänyt 20 kautta joka viikko valtavien onnistumispaineiden kanssa, ladannut itsesi iskuun ja tulee voittoja, niin ei sellaista adrenaliiniryöppyä voi saada mistään muusta, Joensuu tunnustaa.
Tuota tunnetilaa jääkin moni kaipaamaan.
– Kyllä minäkin niitä hetkiä kaiholla muistelen, tänäkin päivänä.
Joensuun mukaan uuteen rauhalliseen elämään pitää opetella ja oppia. Pitää kääntää ajatukset tähän päivään ja nauttia niistä hyvistä hetkistä. Yksi tällainen on ilman muuta unirytmi. Jesse vetää nyt rauhalliset ja sikeät yöunet
– Myöhäisen pelin jälkeen meni tuntikausia, ennen kuin nukahti. Pari tuntia ja taas herää, kun pelin tapahtumat vyöryvät uniin.
Jesse jaksaa kiittää hyvää lähtöä uudelle elämälle Porissa.
– Mitä jos joutuisi uran jälkeen tilanteeseen, jossa uutta tekemistä ei olisi, ei tuttua ympäristöä eikä ystäviä. En minä ainakaan tietäisi miten päin sitä olisin, hän pohtii ja kauhistelee tilannetta, joka ei suinkaan ole harvinainen ammattijääkiekkoilijan elämässä.
Surullisia tarinoita löytyy liian paljon myös Joensuun kotikaupungista.
Joensuu on harmissaan jääkiekon ympärillä käytävästä negatiivisesta keskustelusta. Se ei ole missään suhteessa siihen, miten paljon hyvää työtä jääkiekossa nuorten parissa tehdään. Nuoret oppivat toimimaan ryhmissä, toisten kunnioittamista ja hyviä tapoja. Nämä ohjeistukset tulevat suoraan jo lajiliiton sivuilta.
Joensuu haluaa myös korjata puheita, joiden mukaan jääkiekko on hirvittävän kallis laji, johon vain harvalla lapsella on varaa.
– Ei tämä niin hirvittävän kallista ole nuorimmissa ikäluokissa. Eikä vanhempien välttämättä tarvitse ostaa niitä kaikkein kalleimpia varusteita.
Joensuu mielestä liian vähälle julkisessa keskustelussa jää sekin, miten nuoret ja lapset tästä harrastuksesta saavat.
– Kyllä tämä laji antaa hyviä eväitä elämään. Ja mikä on parasta panostusta tulevaisuuteen kuin tukea lapsia heidän harrastuksissaan.
Eräs pankki vertasi Joensuu mukaan sitä, miten paljon juniorin jääkiekkoharrastus maksaa ja mitä sama raha tuottaisi sijoituksena.
– Käsittämätön vertaus, sanoo Joensuu ja antaa ymmärtää, ettei lapsen harrastuksesta saamaa inhimillistä hyötyä voi mitenkään rahassa mitata.
Pelkkiä kasvatuksellisia tavoitteita ei Joensuun alaisissa ikäryhmissä tavoitella. Tarkoitus on myös poikien lajiominaisuuksien kehittäminen.
– Tavoitteenamme on se, että aikoinaan nämä nuoret pelaisivat ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla. Myöhemmin se toisi pelaaja liigajoukkueeseen.
Joensuun juniori-ikäluokka on ollut jäällä nelisen viikkoa. Joensuu ei ole vielä tehnyt sen tarkempaa arvioita siitä, mihin pitäisi erityisesti panostaa.
– Pitää muistaa, että tämän ikäisten fysiikassa, motoriikassa ja lajitaidoissa voi olla vielä suuria eroja.
Jesse Joensuu on junioreille suuri tähti. Muut valmentajat ovat pistäneet merkille, kun Jesse puhuu, niin poikaporukka hiljenee.
– Kyllä minä itsekin olen tällaista huomannut, heittää Jesse ja muistuttaa, että toivottavasti he ottavat puheista myös opiksi, eikä hiljaisuus ole pelkää kohteliaisuutta.