Iivo Niskanen valittiin neljännen kerran Vuoden urheilijaksi, nousi saavutuksessaan Veikko Hakulisen rinnalle
Petteri Ikonen / STT
Maastohiihtäjä Iivo Niskanen sai torstai-iltana mukavan syntymäpäivälahjan, kun hänet valittiin neljännen kerran Vuoden urheilijaksi ja palkittiin Helsingin jäähallissa järjestetyssä Urheilugaalassa.
Niskanen jätti Urheilutoimittajain liiton äänestyksessä toiseksi Wilma Murron ja kolmanneksi Topi Raitasen.
– Kiitoksia. Joku voisi todeta, että taas tuo Niskanen, olympiavoittaja hauskuutti kiitospuheessaan.
Hän antoi jo helmikuussa 2022 Pekingin olympialaisissa näytöt, jotka jättivät muille suomalaisille tavoiteltavaa. Hän saavutti 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailun kultamitalin, pariviestin hopean Joni Mäen kanssa ja yhdistelmäkilpailun pronssin.
– Kimmoke 15 kilometrin kilpailun olympiavoittoon tuli jo vuonna 2014, kun hävisin ensimmäisen olympiamitalini 0,2 sekunnilla, Niskanen katseli Sotshin olympialaisten neljännen sijan suuntaan.
– Seuraava tilaisuus tuli Pekingissä. Halu oli olla maailman paras. Välillä tuli ekstramuuttuja eli korona. Tautia ei saanut saada, että pääsee edes maahan. Kiitos omalle rakkaalle vaimolle, että hän priorisoi asiat tavoitteeni eteen, Niskanen herkisteli.
– Kaikki meni loistavasti. Olin ennakkosuosikkien joukossa ja pystyin tekemään hyvän suorituksen.
Maailmancupissa hän oli kolmas ja voitti normaalimatkojen maailmancupin. Molemmat sijoitukset ovat Niskaselle uran toistaiseksi parhaat.
– Kausi oli uran paras. En hävinnyt kyseisellä matkalla (15 kilometriä) kertaakaan. Olen siitä onnellinen, Niskanen alleviivasi.
Ennen Niskasta vain maastohiihtolegenda Veikko Hakulinen oli valittu Vuoden urheilijaksi neljä kertaa. Niskanen sai kunnian jo vuonna 2014 (yhdessä Sami Jauhojärven kanssa) sekä vuosina 2017 ja 2018.
– Neljä vuotta on pitkä aika edellisestä. Välille on mahtunut kaikenlaista, Niskanen muistutti.
Niskanen on saavuttanut kultamitalin kolmissa peräkkäisissä olympialaisissa. Hän täytti torstaina 31 vuotta ja kaavailee uransa jatkuvan ainakin vuoden 2026 olympialaisiin, jotka järjestetään Italiassa.
Maastohiihtomenestys on ollut perinteisesti valttia Vuoden urheilijaa valittaessa, mutta vuonna 2019 kunnian sai jalkapalloilija Teemu Pukki ja 2020 jalkapalloilija Lukas Hradecky. Vuosi sitten valittiin uimari Matti Mattsson, joka saavutti 2021 Tokion olympialaisissa pronssia.
Niskasen Pekingissä antaman esimerkin jälkeen suomalaisurheilijat tarttuivat toimeen kiitettävällä tarmolla. Taso ja saavutukset olivat laajat 2022 muutaman vaisumman ja koronapandemian pilkkoman vuoden jälkeen.
Kärkeen oli tungosta, joka toi niin lajien kirjon kuin urheilijoiden saavutustenkin osalta mieleen 1990-luvun lopun lihavat vuodet tai vuoden 2007.
Niskasen lisäksi vuoden 2022 suomalaismenestyjiin lukeutuivat esimerkiksi kaksi mitalia Pekingissä hiihtänyt isosisko Kerttu Niskanen, ralliautoilun maailmanmestaruuden voittanut Kalle Rovanperä, estejuoksun Euroopan mestari Raitanen ja seiväshypyn Euroopan mestari Murto.
Palloilijoista kunnostautuivat esimerkiksi jääkiekon Stanley Cupin voittajat Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen sekä koripalloilija Lauri Markkanen, joka johdatti Suomen maajoukkueen EM-kilpailujen puolivälieriin ja nousi Utah Jazzissa NBA:n tähtien joukkoon.
– Pekingin jälkeen piti näyttää varmalle, että olen taas tässä (Vuoden urheilijana), mutta millainen vuosi tulikaan suomalaisurheilijoille, Niskanen ihasteli muidenkin menestystä.
Moottoriurheilijoiden ja palloilijoiden asema Vuoden urheilijaa valittaessa on ollut heikko.
Rata-autoilija Keke Rosberg avasi tietä 1982, ja ralliautoilija Juha Kankkunen jatkoi 1993. Mika Häkkinen valittiin 1998 ensimmäisen F1-maailmanmestaruutensa jälkeen.
Ennen Pukkia ja Hradeckyä palloilijoista kunnian saivat jalkapalloilijat Sami Hyypiä (2001) ja Jari Litmanen (1995). Jääkiekkoilijoista ja koripalloilijoista ei ole valittu ketään.
Historian puhuttavin tapaus lienee vuodelta 1990, kun viidennen Stanley Cupinsa voittanut Jari Kurri jäi keihäänheiton Euroopan mestari Päivi Alafrantin taakse Vuoden urheilijaa valittaessa.