Joensuu Ässien peli-identiteetin ruumiillistuma – Lukko ote Äijänsuolla pitää
Pauli Uusi-Kilponen
SaiPa on ihmeellinen liigajoukkue. Se taistelee ja raastaa, vaikka mahdollisuudet pudotuspeleihin ovat käytännössä menneet.
Ässiäkin joukkue piti keskiviikkona piinassa. Vasta kun Jesse Joensuu näytti, mistä Ässät on tehty, kaksi pistettä jäi Poriin 4-2 voitolla.
Lukko raapi taas kotona niukan 2-1 voiton Pelicansista. Raumalaisjoukkue on liigan paras kotijoukkue. Äijäsuolla se ei tunnu häviävän millään. Nyt kasassa on jo toistakymmentä kotivoittoa putkeen.
Ässien kapteenia Jesse Joensuuta on arvosteltu tällä kaudella. Jalka ei liiku, kuten parhaina päivinä. Myös kankeus vaivaa. Pelillisiä puutteitaan hän pyrkii korvaamaan kovalla, jopa yli menevällä yrittämisellä.
Puutteistaan huolimatta hän on joukkueelleen arvokas pelaaja. Jesse vahvistaa porilaista pelaamisen identiteettiä tekemisellään. Porilaisen jääkiekon olemuksen kiteytyksenä voi pitää Joensuun ratkaisua SaiPa-ottelun loppuhetkillä.
Hän taklaa rajusti mutta oikein vastustajan pakin, saa kiekon omalle miehelle ja ryntää maalille, josta nostaa syötön saatuaan kiekon ylänurkkaan. Otteissa oli rajuutta ja laatua, vaikka muille jakaa.
Tällaiset tekemiset innostavat koko joukkuetta ja tartuttavat muihinkin pelaajiin tätä porilaiskiekon DNA:ta.
Ässät pitää sitkeästi paikkaa kymmenen parhaan joukossa. Hyppäys kuuden sakkiin ei ole pistemäärällisesti iso, viisi pistettä, mutta pelillisesti nousu edellyttää pelin tason nostamista entisestään.
Esimerkiksi kuudentena oleva Kärpät on pelannut jo pitkään hyvin, mutta kärsinyt runsaasti jatkoaikatappioita. Viimeksi oululaiset pöllyttivät Jukureita 4-0 luvuin. Reilu voitto saattaa kertoa siitä, että kadoksissa olleet tehot alkavat löytyä.
Ässillä on hyvä testi jo huomenna, kun se kohtaa kotonaan Tapparan. Tulos antaa porilaisille suuntaa. Jos joukkue pystyy ottamaan pisteen teräksenkovalta Tapparalta, vahvistaa se porilaisten itseluottamusta ja uskoa siihen, että kuuden sakkiin voidaan sittenkin yltää.
Viime peliin päävalmentaja Karri Kivi sekoitti ketjuja. Muutoksen tarkoituksena oli herätellä pelaajia. Etenkin Jan-Mikael Järvisen olisi hyvä saada pelaamiseensa yksi tehonapsu lisää.
Hän on osaava ja älykäs pelimies. Ahneus ja maalipaikkojen vainut kuitenkin puuttuvat nyt lähes tyystin. Hän on ollut niin Tapparassa kuin ulkomaidenkin sarjoissa 40 pinnan tehomies runkosarjassa.
Nyt noista luvuista ollaan kaukana. Miksun olisi hyvä aloitta uusi tehojakso juuri kasvattajaseuraansa Tapparaa vastaan.
Lukko on erikoinen joukkue. Keskiviikkonakin joukkueen peli vaihteli erä erältä. Nyt vahvin osa oli toinen erä, joka aiemmin on tahtonut olla heikoin.
Kun Lukon kiekollinen peli ei kulje ja vastustaja prässää, joukkue jaksaa puolustaa kärsivällisesti. Loput hoidetaan hyvällä maalivahtipelillä. Ratkaisuhetkillä joukkue yleensä tekee sen tarvittavan. Niin keskiviikkonakin.
Lukko on pelaajamateriaaliltaan hyvä, muttei ei suinkaan sarjan vahvin. Ohi menevät Tappara, Ilves, Kärpät ja HIFK. Tästä ryhmästä kolme ensimmäistä tulevat olemaan raumalaisten pahimmat kannot kaskessa, kun kirkkaimpia mitaleita jaetaan.
Runkosarjassa Lukko on kyennyt voittamaan edellä mainituista jokaisen. Pahin taisi olla ohipeli Tapparaa vastaan, kun raumalaiset hävisivät 5-2 numeroin.
Päävalmentaja Marko Virtanen lupasi tuoda sarjan jälkipuoliskolle uusia asioita Lukon peliin. Ainakaan vielä niitä ei ole näkynyt. Pikemminkin on käynyt päinvastoin.
Lukko on entisestään tiivistänyt hyväksi havaittua pelaamistaan, johon kuuluu tarkka puolustaminen, vastustajan ylivoimahyökkäysten eliminointi, paineistaminen ja kiekollisena nopea pystysuunnan pelaaminen niin, että jokainen siirto vie peliä eteenpäin.