Jukka Jalonen jätti perintönsä arvioimatta ja teki palveluksen seuraajalleen
Petteri Ikonen / STT
Kolme kertaa arvokilpailujen loppuottelussa, Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Saku Mäenalanen kiteytti, kun häntä pyysi summaamaan väistyvän päävalmentajan Jukka Jalosen aikakautta.
Jalosen luottomiehiin lukeutunut Mäenalanen puhui niistä arvokilpailuista, joissa hän oli mukana. Jalosen viimeiseksi jääneen päävalmentajapestin (2018–2024) aikana Leijonat pelasi loppuottelussa kaikkiaan neljästi ja voitti niistä kolme.
Kaksi maailmanmestaruutta, MM-hopean ja olympiakullan tuonut aikakausi päättyi myöhään torstai-iltana, kun Ruotsi oli vahvempi MM-kilpailujen puolivälierässä Ostravassa maalein 2–1.
Poikkeuksellisen menestysputken päätteeksi Leijonat jäi puolivälieriin kaksissa MM-kilpailuissa peräkkäin eikä voittanut yhtään lajin suurmaata.
Jalosta aikakauden yhtä vaille kaikissa arvokilpailuissa palvellut luottopuolustaja Mikko Lehtonen halusi puolivälierän jälkeen nähdä ison kokonaisuuden sen sijaan, kuin että olisi takertunut kaksiin viime MM-kilpailuihin.
– Yksi aikakausi suomalaisessa jääkiekossa päättyi. Hienoa oli olla mukana. Jalonen toi maajoukkueeseen voittamisen kulttuurin ja vaatimustason, Lehtonen kertoi.
– Maajoukkue on ollut uniikki ympäristö. Tänne on ollut hyvä tulla. Jokainen pelaaja on otettu hyvin vastaan, ihan sama oletko tulokas vai 200 maaottelua pelannut konkari.
Jalonen luistelutti Prahassa jäälle kymmenen arvokilpailujen ensikertalaista, joista etenkin hyökkääjä Oliver Kapanen kunnostautui alkusarjassa maaleillaan. Ratkaisupeleissä esiin nousivat Lehtosen, Mäenalasen ja Hannes Björnisen tapaiset maajoukkuekonkarit.
Björninen teki tärkeän avausmaalin alkusarjan toiseksi viimeisessä ottelussa Tanskan verkkoon ja venytti tasoituksellaan Suomen jatkoajalle puolivälierässä.
– Täytyy arvostaa sitä, mitä Jukka on rakentanut suomalaiseen jääkiekkoon, ja miten olemme menestyneet. Voimme olla ylpeitä hänen työstään, maailmanmestari ja olympiavoittaja Björninen sanoi.
Jaloselle tyypilliseen tapaan päävalmentaja heitti kauden EHT-turnauksissa tulostavoitteet romukoppaan. Toiminta tähtäsi MM-kilpailuihin, joita ennen maajoukkuepaidassa nähtiin noin 70 pelaajaa. Heistä tiivistyi MM-joukkue, joka oli konkarivalmentajalle poikkeuksellisen kokematon.
Raju kisajoukkueen uudistaminen oli osittain pakon sanelema ratkaisu, koska NHL-ilmasilta oli kapea ja moni Euroopan huippusarjoissa pelaava maajoukkueratsu lopetti tai ainakin piti tauon maajoukkueesta viime kevään MM-kotikisojen jälkeen.
Arvokisadebyytin tarjoamisessa kahdelle kentälliselle oli riskinsä, joka näkyi Ostravassa ja Prahassa, mutta ratkaisulla Jalonen teki palveluksen seuraajalleen Antti Pennaselle. Uudella päävalmentajalla on käytössään aiempaa suurempi arvokilpailukokemusta kerryttänyt pelaajajoukko josta valita.
Jalonen ei halunnut arvioida sitä, minkälaisen perinnön hän jättää suomalaiselle jääkiekolle tai seuraajalleen.
– Siitä olen ylpeä ja tyytyväinen, että saimme ryhmään hyvän ilmapiirin. Toivottavasti se jatkuu jatkossakin, Jalonen sanoi.
Pennasen linja tuskin paljon poikkeaa Jalosesta.
Pennanen on Jalosen vanha työpari Suomen jääkiekkoliitosta ja toimi lisäksi Jalosen apuvalmentajana alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2016 ja miesten MM-kilpailuissa vuonna 2019. Molemmat päättyivät Suomen kultajuhliin.
HPK on seurana linkki Jalosen ja Pennasen välillä. Valmentajien taipaleessa on muitakin yhtymäkohtia, jotka puoltavat pärjäämistä, mutta yksi asia arveluttaa: yhteys rapakon taakse.
Jalosta kritisoitiin etenkin ensimmäisen päävalmentajajaksonsa (2008–2013) aikana siitä, ettei hän osannut käsitellä NHL-pelaajia ja NHL-pelaajat eivät arvostaneet häntä.
Puolustaja Olli Määttä ei tunnista tätä, mutta hän ei Jalosen ensimmäisen päävalmentajajakson aikana maajoukkueessa saati NHL:ssä vielä pelannutkaan.
Jalosen toisella päävalmentajajaksolla rapakon takaa oli imua Leijoniin MM-kotikisoissa vuonna 2022 ja vielä vuonna 2023, mutta muuten oli hiljaisempaa.
Toki koronapandemia sekoitti kiekkomaailmaakin ja vaikutti MM-kilpailujen perumiseen vuonna 2020, NHL-pelaajien saatavuuteen MM-kilpailuissa vuonna 2021 ja NHL-pelaajien vetäytymiseen Pekingin olympialaisista vuonna 2022.
Määttä oli yksi hopeajoukkueen kulmakivistä "Riian kuplassa" kolme vuotta sitten.
– Meitä vastaan ei ollut koskaan helppo pelata, Määttä mainitsi yhden Jalosen ajan menestystekijän, vastustajan kannalta hankalan pelitavan.
Helppoa ei ollut Ruotsillakaan, vaikka kaksissa viime MM-kilpailuissa Jalosen kiekko oli jo vastustajien hallussa.
– Näytimme monesti aiemminkin, millainen itseluottamus meillä on. Moni epäili mahdollisuuksiamme, mutta jatkopaikka jäi pienestä kiinni, Määttä tuumi.
Jalosen uraa maajoukkueen päävalmentajana Määttä kuvaili kovaksi.
– Siitä asti kun hän valmensi, Leijonilta odotettiin menestystä. Puolivälieriin jääminen kahtena viime keväänä oli pettymys.
– Kun Suomi tulee näihin turnauksiin, pelataan aina päätöspäivänä sunnuntaina mitalista, jos ei jopa kullasta. Hänelle hatunnosto, miten hän on tuonut sen asenteen suomalaiseen jääkiekkoon. Asenteesta homma ei nytkään jäänyt kiinni, vaan pitää olla ylpeä joukkueesta.
Pennasen tilannetta pestinsä alussa voi verrata myös päävalmentajana vuosina 2016–2018 olleen Lauri Marjamäen tilanteeseen.
Marjamäki pääsi melko nuorena Leijonien peräsimeen konkari Kari Jalosen jälkeen ja joutui heti syvään päähän World Cupissa.
Pennasen ensimmäinen testi on ensi talvena Pohjois-Amerikassa järjestettävä neljän maan huipputurnaus, joten yhteyksien NHL-miehiin pitää olla kunnossa. Apua voi olla siitä, että hän tuntee NHL:n suomalaiskärjestä esimerkiksi Sebastian Ahon, Mikko Rantasen ja Roope Hintzin alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkueesta.
NHL-konkari Määttä on yksi niistä pelaajista, joiden puhelin voi soida ennen neljän maan huipputurnausta ja vuoden 2026 olympialaisia.
– En tunne Pennasta hirveän hyvin, Määttä sanoi.
Työnsarkaa siis riittää Jalosen seuraajallakin.