Es­ko Kal­li­o­nie­mi / STT

Pau­lii­na Vil­pak­ka

Fi­naa­li­sar­ja Pe­sä­kar­hut-Man­se PP saa vie­lä jat­koa, kun fi­naa­li­sar­jan voi­tot ovat ta­san 2–2. Lau­an­tai­na Pe­sä­kar­hut nap­pa­si Tam­pe­reel­ta vie­ras­voi­ton 1–2. Sun­nun­tai­na po­ris­sa peli päät­tyi Tam­pe­reen voit­toon 1-2.

Nais­ten Su­per­pe­sik­sen nel­jän­nes­sä fi­naa­lis­sa ko­et­tiin pe­lot­ta­va het­ki su­per­vuo­ro­pa­ris­sa.

Louk­kaan­tu­mis­ten kans­sa en­nen­kin kamp­pail­lut Man­sen kon­ka­ri Vir­pi Huk­ka ot­ti osu­maa kak­kos­pe­säl­lä. Polt­to­heit­to tuli sa­moil­le lin­joil­le Hu­kan kans­sa, ei­kä pal­lo jää­nyt Po­rin Pe­sä­kar­hu­jen Emi­lia Lin­nan hal­tuun.

Sen si­jaan Huk­ka ja Lin­na tör­mä­si­vät toi­siin­sa, ja kak­si­kos­ta Man­sen kol­mos­kop­pa­ri jäi ken­tän pin­taan ma­kaa­maan.

– Osuin sin­ne sun tän­ne tuos­sa ti­lan­tees­sa. Toi­saal­ta täs­sä vai­hees­sa kaut­ta kuu­luu­kin ot­taa vä­hän kol­hua. Pa­hin jut­tu sii­nä oli jon­kin­lai­nen shok­ki­re­ak­tio. Vä­hän tuol­lai­ses­sa ai­na pe­läs­tyy, kuin­ka lo­pul­ta käy.

Huk­ka jat­koi pe­li­ään ja oli yk­si Man­sen 2–1-vie­ras­voi­ton (0–1, 6–1, 0–0, 5–4) kes­kei­siä hah­mo­ja. Kak­si lyö­tyä juok­sua ja 11 kär­ki­lyön­tiä 12:sta yri­tyk­ses­tä ovat ai­ka lail­la mak­si­mi, mitä yh­del­tä pe­laa­jal­ta voi pyy­tää.

Man­se nou­si avaus­jak­son tap­pi­os­ta ja vie­lä toi­sen­kin jak­son alus­ta lo­pul­ta voit­toon. Eri­tyi­ses­ti sit­keys pal­kit­tiin kol­man­teen lyön­ti­kier­rok­seen ve­ny­nees­sä ko­tiu­tus­lyön­ti­kil­pai­lus­sa. Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen tam­pe­re­lai­set nou­si­vat ta­kaa-ajos­ta rin­nal­le ja lo­pul­ta rat­kai­se­van juok­sun ver­ran ohit­se.

– En ihan heti muis­ta sa­man­lais­ta fi­naa­li­sar­jaa ural­ta­ni. Tämä on niin pie­nis­tä asi­ois­ta kiin­ni. Me em­me voi­neet muu­ta kuin kes­kit­tyä yh­teen ti­lan­tee­seen ker­ral­laan ja teh­dä sii­nä par­haam­me. On­han tämä ihan mah­ta­vaa ai­kaa pe­laa­jal­le, Huk­ka ker­ta­si.

Nais­ten fi­naa­li­sar­jas­sa ei lo­pul­ta ole mäs­säil­ty val­ta­val­la mää­räl­lä juok­su­ja, mut­ta sil­ti se on ol­lut ylei­söön me­ne­vää viih­det­tä. Niin Kau­pin sta­di­on lau­an­tai­na kuin Po­rin pe­sä­pal­los­ta­di­on sun­nun­tai­na oli­vat lop­puun­myy­ty­jä.

Rat­kai­se­va vii­des lop­puot­te­lu pe­la­taan en­si lau­an­tai­na 23.9. Tam­pe­reel­la.

– Toi­vot­ta­vas­ti saam­me Kau­pin täy­teen vii­den­teen pe­liin ja pal­jon ih­mi­siä tu­ek­sem­me. Pe­lil­li­ses­ti mei­dän ei eh­kä tar­vit­se mi­tään muut­taa. Kun vain jau­ham­me pe­rus­hy­vää te­ke­mis­täm­me, tu­los­kin tu­lee mu­ka­na, Huk­ka miet­ti.

Nel­jän­nen fi­naa­lin pe­rus­teel­la enem­män mie­tit­tä­vää on Pe­sä­kar­huil­la. Rat­kai­su­pe­lin hen­ki on kai­kil­le sel­vä.

– Kuu­si vuo­ro­pa­ria en­nen ko­tiu­tus­ki­saa pe­la­sim­me ai­ka mak­si­maa­lis­ta ul­ko­pe­liä. Enem­män mei­dän on löy­det­tä­vä jut­tu­ja si­sä­pe­liim­me, Pe­sä­kar­hu­jen pe­lin­joh­ta­ja Jark­ko Po­ke­la ki­teyt­ti.