– Eli­na, you are an Iron­man! Taru, you are an Iron­man, kai­kui kuu­lut­ta­jan ää­ni kai­ut­ti­mis­ta.

Rönt­gen­hoi­ta­ja Eli­na Til­lq­vist, 45 ja kir­jan­pi­tä­jä Taru Rai­ta, 45 juok­si­vat Iron­man-ki­so­jen pu­nais­ta mat­toa pit­kin maa­liin syys­kuus­sa Ita­li­as­sa. Ta­ka­na oli 3,8 ki­lo­met­riä uin­tia, 180 ki­lo­met­riä pyö­räi­lyä ja 42,2 ki­lo­met­riä juok­sua.

Te­räs­nai­set Til­lq­vist ja Rai­ta ovat tun­te­neet toi­sen­sa lap­suu­des­ta as­ti. Nuo­re­na he pe­la­si­vat sa­mas­sa jouk­ku­ees­sa pe­sä­pal­loa.

En­sim­mäi­nen as­kel koh­ti tri­ath­lon­har­ras­tus­ta oli ai­kuis­ten va­paa­uin­ti­kurs­si, jon­ne Til­lq­vist pyy­si Rai­taa ka­ve­rik­seen. Vuo­sien var­rel­la uin­ti­har­ras­tus muut­tui tri­ath­lon­har­ras­tuk­sek­si. Puo­lik­kaan tri­ath­lo­nin he juok­si­vat joi­tain vuo­sia sit­ten Tu­rus­sa, sur­ke­as­sa sääs­sä ja ve­si­sa­tees­sa.

Ironman-kisamatkaan kuului 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja 42,2 kilometriä juoksua. Tillqvist taittoi matkan aikaan 13 tuntia 16 minuuttia ja Raita aikaan 13 tuntia 48 minuuttia. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Suo­ri­tuk­sen jäl­keen Til­lq­vist heit­ti puo­lik­si lei­kil­lään, et­tä pi­täi­si­kö vaan men­nä ve­tä­mään se ko­ko­nai­nen mat­ka.

– Sa­noin, et­tä en var­mas­ti tule, Rai­ta ker­too.

Pu­he­li­miin il­mes­tyi kui­ten­kin ai­heel­le omis­tet­tu What­sApp-ryh­mä. Ja kuin­ka ol­la­kaan, nai­set löy­si­vät it­sen­sä har­joit­te­le­mas­ta Iron­man-ki­saa var­ten.

Syys­kuus­sa 2022 Iron­man-ki­sa­päi­vä­nä Cer­vi­an ran­nik­ko­kau­pun­gis­sa rie­hui hir­mu­myrs­ky, joka es­ti ki­san käyn­nis­ty­mi­sen. Tuu­li ul­voi kuin pi­ka­ju­na, heit­te­li ta­va­roi­ta ja kaa­toi pui­ta. Tiet, joil­la oli­si pi­tä­nyt ki­sa­ta, oli­vat peit­ty­neet neu­la­siin ja ros­kiin. Vain sa­dan ki­lo­met­rin pääs­sä sade oli ai­heut­ta­nut niin pa­ho­ja tul­via, et­tä ih­mi­siä oli me­neh­ty­nyt.

Kel­lo 19.00 il­lal­la ki­sa­or­ga­ni­saa­tio il­moit­ti, et­tä kisa pi­det­täi­siin seu­raa­va­na päi­vä­nä. Se oli oi­kea pää­tös, sil­lä 18. syys­kuu­ta 2022 val­ke­ni au­rin­koi­se­na ja tyy­ne­nä.

Kun Til­lq­vist ja Rai­ta vih­doin kol­men vuo­den har­joit­te­lun jäl­keen sei­soi­vat läh­tö­vii­val­la, het­ki oli tun­tei­kas. Rai­ta kyy­ne­leh­ti ja Til­lq­vist tans­sah­te­li kai­ut­ti­mis­ta rai­ku­van Eye of The Ti­ge­rin tah­tiin.

– Mie­les­sä kävi, et­tä kyl­lä me ol­laan hul­lu­ja, Til­lq­vist ker­too.

Porilaisnaiset ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Nuorena he pelasivat samassa joukkueessa pesäpalloa.KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Iron­man 2022 -kisa start­ta­si 3,8 ki­lo­met­rin uin­ti­o­suu­del­la. Nai­set kau­hoi­vat kil­pa­kump­pa­nien­sa kans­sa me­res­sä, jos­sa ei ol­lut juu­ri­kaan aal­lok­koa, ei­kä me­duu­soi­ta­kaan, vaik­ka niis­tä oli va­roi­tel­tu. Ran­taan tul­tu­aan he kuo­riu­tui­vat mär­kä­pu­vuis­taan, joi­den al­le ki­sa­pu­vut oli pu­et­tu. He pyyh­ki­vät hie­kat var­paan­vä­leis­tä, ve­ti­vät su­kat jal­kaan ja mat­ka jat­kui 180 ki­lo­met­rin pyö­räi­lyl­lä.

Läm­pö­ti­la oli ki­sa­päi­vä­nä noin +25 as­tet­ta. Py­säh­dyk­siä pi­det­tiin vain ves­sa­tau­ko­jen ver­ran. Vauh­dis­sa tan­kat­tiin ener­gi­a­gee­liä ja muu­ta eväs­tä. Myös ki­sa­jär­jes­tä­jän puo­les­ta mat­kan var­rel­la oli tar­jol­la pien­tä pur­ta­vaa.

– Kos­kaan ei ole ba­naa­ni mais­tu­nut niin hy­väl­tä, Rai­ta puus­kah­taa.

Kisa hui­pen­tui 42,2 ki­lo­met­rin juok­suo­suu­teen. Ää­rim­mäi­nen kes­tä­vyys­suo­ri­tus lait­toi krop­paa ko­vil­le joka ta­val­la. Juok­suo­suu­den lop­pu­puo­lel­la ja­lat oli­vat jo tön­köt kuin puu­ka­pu­lat. Pit­kä ra­si­tus vai­kut­ti sil­lä­kin ta­voin, et­tä osa kil­pa­kump­pa­neis­ta ei eh­ti­nyt ves­saan as­ti.

Kun kisa lä­he­ni lop­pu­aan, pääs­sä­kin al­koi jo su­me­ta. Rai­ta nau­raa, et­tä sii­nä koh­taa yk­sin­ker­tai­nen­kin ker­to­las­ku oli­si ol­lut ihan ylit­se­pää­se­mä­tön suo­ri­tus.

Elina ja Taru lähtivät Italiaan voittamaan itsensä, ja siinä he onnistuivat. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Til­lq­vist tait­toi mat­kan ai­kaan 13 tun­tia 16 mi­nuut­tia, ja Rai­ta 13 tun­tia, 48 mi­nuut­tia. He tu­li­vat Ita­li­aan voit­ta­maan it­sen­sä, ja sii­nä he on­nis­tui­vat.

– Oli se ihan mie­le­tön­tä tul­la maa­liin, nai­set huo­kaa­vat muis­tol­le.

Luo­vut­ta­mi­nen ei te­räs­nai­sil­la käy­nyt mie­les­sä­kään. Maa­liin he oli­si­vat tul­leet vaik­ka kon­ta­ten. Ylei­söä oli pal­jon ja suo­ma­lai­set kan­nus­ti­vat ää­nek­kääs­ti maa­mie­hi­ään.

Vaik­ka krop­pa oli an­ta­nut kaik­ken­sa, ka­ve­ruk­set jak­soi­vat heti vit­sail­la.

– El­lu, ei enää iki­nä mi­tään täl­lai­sia ide­oi­ta, Rai­ta puus­kah­ti ys­tä­väl­leen ja he re­pe­si­vät nau­ra­maan.

Pau­lii­na Vil­pak­ka