Mark­ku Uha­ri / STT

Me­di­a­myl­ler­rys al­koi pian sen jäl­keen, kun Ky­men­laak­son pe­las­tus­lai­tos ker­toi hei­nä­kui­se­na per­jan­tai­na vuon­na 2022 kas­te­le­van­sa Ha­mi­naan ran­tau­tu­nut­ta mur­sua.

En­si­ha­vain­non jäl­kei­si­nä päi­vi­nä al­koi suur­ta kiin­nos­tus­ta he­rät­tä­nyt seu­ran­ta sii­tä, mitä Suo­men ran­ni­kol­le ek­sy­nyt mur­su te­kee ja mis­sä se liik­kuu.

– En­sim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli, et­tei mur­sun kuu­lui­si ol­la tääl­lä, yli-in­ten­dent­ti, tut­ki­ja Alek­si Le­hi­koi­nen Luon­non­tie­teel­li­ses­tä kes­kus­mu­se­os­ta muis­te­lee vuo­den ta­kais­ta uu­ti­soin­tia.

Suo­men­lah­del­le pää­ty­neen yk­si­lön mat­ka al­koi mu­se­on mu­kaan ark­ti­sil­ta ve­sil­tä, joko Nor­jan Huip­pu­vuor­ten seu­dul­ta tai Ve­nä­jäl­tä No­va­ja Zeml­jan alu­eel­ta. Yli 20-vuo­ti­aan naa­ras­mur­sun epä­on­ni­nen mat­ka Tans­kan sal­mien kaut­ta Suo­men ran­ni­kol­le päät­tyi, kun sitä kul­je­tet­tiin Kot­kas­ta Kor­ke­a­saa­ren vil­lie­läin­sai­raa­laan.

Kuol­les­saan liki 600 ki­loa pai­na­nut ni­sä­käs on nyt pan­tu näy­til­le Luon­non­tie­teel­li­seen mu­se­oon Hel­sin­kiin. Siel­lä mo­ni­met­ri­nen täy­tet­ty eläin on täs­tä vii­kos­ta läh­tien ylei­sön näh­tä­vis­sä. Täy­tet­ty­nä noin 70 ki­loa pai­na­va mur­su asen­net­tiin ala-au­laan muu­ta­man met­rin kor­keu­teen maa­nan­tai­na hie­man en­nen kuin me­dia pää­si tu­tus­tu­maan sii­hen.

– On sel­vä, et­tä tämä tu­lee ole­maan yk­si tun­ne­tuim­mis­ta näyt­teil­lä ole­vis­ta eläi­mis­täm­me. Sen ta­kia se on si­joi­tet­tu suo­raan pää­au­laan, mu­se­on eläin­tie­teen yk­si­kön joh­ta­ja Pasi Sih­vo­nen ker­too STT:lle.

En­nen vii­me ke­sää mu­se­on edel­li­set mur­su­näyt­teet oli­vat 1840-lu­vul­ta.

Kovaonninen matka

Vii­meis­ten elin­päi­vien­sä ai­ka­na mur­su eh­ti kiin­nit­tää suo­ma­lais­ten huo­mi­on il­mes­ty­mäl­lä vä­lil­lä le­pää­mään Ha­mi­nan ja Kot­kan seu­dun ran­noil­le. Ker­ran se myös pe­las­tet­tiin ka­las­ta­jan ry­säs­tä, ja ope­raa­ti­on yh­tey­des­sä kaa­tui ka­las­ta­jan vene.

Lo­pul­ta hy­vin heik­ko­kun­toi­sek­si ar­vi­oi­tu mur­su pää­tyi rik­ko­maan pyyk­ki­te­li­neen kot­ka­lai­sen mie­hen ta­ka­pi­hal­la. Siel­tä eläin yri­tet­tiin kul­jet­taa nu­ku­tet­tu­na vil­lie­läin­sai­raa­laan hoi­toon.

Vil­lie­läin­sai­raa­lan eläin­lää­kä­ri San­na Sain­maa ja Kor­ke­a­saa­ren eläin­ten­hoi­don ja suo­je­lun joh­ta­ja Nina Tront­ti muis­te­li­vat STT:lle maa­nan­tai­na, et­tä eläin to­det­tiin kuol­leek­si jo ajo­mat­kan en­sim­mäi­sel­lä tau­ol­la Lo­vii­sas­sa. Myö­hem­min Ruo­ka­vi­ras­to tie­dot­ti, et­tä eläi­men to­den­nä­köi­nen kuo­lin­syy oli sy­dä­men­py­säh­dys, joka joh­tui hei­kos­ta yleis­kun­nos­ta, nään­ty­mi­ses­tä ja stres­sis­tä.

– Tuo (mur­su) on elä­vä muis­tu­tus il­mas­ton­muu­tok­sen seu­rauk­sis­ta, sa­noo Tront­ti.

Pian eläi­men kuo­le­man jäl­keen Hel­sin­gin yli­o­pis­ton alai­nen Luon­non­tie­teel­li­nen kes­kus­mu­seo al­koi ot­taa sii­tä näyt­tei­tä. Myö­hem­min ker­rot­tiin, et­tä eläi­men nah­ka täy­te­tään ja ase­te­taan esil­le mu­se­oon.

Mur­sun täyt­tä­mi­ses­tä vas­ta­si yli­kon­ser­vaat­to­ri Ari Puo­la­kos­ki. Puo­la­kos­ki ei osaa ar­vi­oi­da, kuin­ka pal­jon työ­tä kon­ser­voin­ti lo­pul­ta vaa­ti, mut­ta joh­ta­ja Sih­vo­nen ar­vi­oi sen vie­neen kaik­ki­aan sa­to­ja hen­ki­lö­työ­tun­te­ja. Oman haas­teen­sa työs­sä ai­heut­ti Puo­la­kos­ken mu­kaan eläi­men suu­ri koko.

Sih­vo­nen ker­too, et­tä mur­sun mui­ta bi­o­lo­gi­sia näyt­tei­tä, ku­ten luu­ran­koa, säi­ly­te­tään mu­se­on ko­ko­el­mis­sa niin, et­tä ne ovat tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen käy­tet­tä­vis­sä.

– Nä­kö­kul­mas­tam­me se (mur­su) on tie­teel­li­ses­ti oi­ke­as­sa pai­kas­sa. Se ta­voit­taa suu­ren ylei­sön, jol­loin voim­me luon­non­suo­je­lu­nä­kö­kul­mas­ta vie­dä sitä vies­tiä, sa­noo Sih­vo­nen.

Yli-intendentti: Ilmastoharhailija

Mur­su Suo­men­lah­den ran­noil­la on kiis­tat­ta har­vi­nai­suus. Luon­non­tie­teel­li­sen kes­kus­mu­se­on mu­kaan ky­sei­sen yk­si­lön vii­me­vuo­ti­nen har­ha­ret­ki pit­käl­le Suo­men­lah­del­le on en­sim­mäi­nen tie­det­ty ker­ta, kun mur­su on ui­nut Itä­me­ren si­sä­o­siin.

Yli-in­ten­dent­ti Le­hi­koi­nen kui­ten­kin huo­maut­taa, et­tä ark­ti­sil­la me­ri­a­lu­eil­la elä­vien la­jien yk­si­löi­tä on vii­me vuo­si­na il­mes­ty­nyt myös Suo­meen. Ha­mi­nan mur­su on tun­ne­tuin esi­merk­ki eläi­mis­tä, joi­ta Le­hi­koi­nen ku­vai­lee il­mas­to­har­hai­li­joik­si. Har­hai­lun taus­tal­la on hä­nen mu­kaan­sa se, et­tä il­mas­ton­muu­tos läm­mit­tää ark­ti­sia me­ri­a­lu­ei­ta. Me­ren läm­pö­ti­lan­muu­tok­set vai­kut­ta­vat eläin­ten ra­vin­non­saan­tiin, jol­loin la­jien yk­si­löt voi­vat al­kaa et­siä ra­vin­toa pal­jon luon­nol­li­sia eli­na­lu­ei­taan kau­em­paa.

– Mur­su ei ole sii­tä ai­noa esi­merk­ki. Meil­lä on myös kol­men vii­me vuo­den ai­ka­na ha­vait­tu kol­me uut­ta lin­tu­la­jia, hän ker­too.

Le­hi­koi­sen mu­kaan ark­ti­sen alu­een eläin­la­jit ovat kaik­kein alt­teim­pia il­mas­ton­muu­tok­sel­le, kos­ka kel­vol­li­nen elin­ti­la voi lop­pua la­jeil­ta poh­joi­ses­sa kes­ken. Il­mas­ton­muu­tok­sen vuok­si on pe­ri­aat­tees­sa mah­dol­lis­ta, et­tä vas­taa­vaa voi ta­pah­tua uu­des­taan.

– On se mah­dol­lis­ta, mut­ta il­mas­ton­muu­tos pie­nen­tää näi­den ark­ti­sen alu­een eläin­ten po­pu­laa­ti­oi­ta. Täs­sä vai­hees­sa po­pu­laa­ti­ot ovat suu­ria ja alt­tius kas­vaa sil­le, et­tä täl­lai­sia voi tul­la. Pit­käl­lä täh­täi­mel­lä nämä poh­joi­set la­jit ovat hä­tää kär­si­mäs­sä, sa­noo Le­hi­koi­nen.

----

Jut­tua on kor­jat­tu klo 16.24: Ju­tus­sa kir­joi­tet­tiin ai­em­min vir­heel­li­ses­ti "Nor­jan huip­pu­vuo­ril­ta", oi­kea muo­toi­lu on "Nor­jan Huip­pu­vuor­ten seu­dul­ta".