Pau­lii­na Vil­pak­ka

Tark­ka­sil­mäi­nen tun­nis­taa nak­ki­la­lai­sen So­fia Se­to­lan nai­sek­si, joka ajaa trak­to­ria her­ne­pel­lol­la Ape­tit:n tv-mai­nok­ses­sa. Nuo­ri nai­nen trak­to­rin hy­tis­sä on ai­to ta­paus.

27-vuo­ti­as So­fia Se­to­la on maan­vil­je­li­jä nel­jän­nes­sä pol­ves­sa. Isoi­sän isä eli tuf­fa oli pien­vil­je­li­jä. Vuo­sien vie­ries­sä toi­min­ta on kas­va­nut ja pai­not­tu­nut kas­vin­vil­je­lyyn. Ny­ky­ään So­fia vil­je­lee vil­jaa ja her­net­tä. Isä­kin on vie­lä maa­ta­lou­syh­ty­män toi­min­nas­sa mu­ka­na.

Trak­to­rin­kul­jet­ta­ja ei ole ko­vin mo­nen pik­ku­ty­tön unel­ma-am­mat­ti, ei­kä ol­lut So­fi­an­kaan. Sen si­jaan So­fi­aa al­koi nuo­re­na kiin­nos­taa ko­ti­mai­nen ruo­ka, suo­ma­lai­nen työ ja kas­vin mat­ka pel­lol­ta val­miik­si tuot­teek­si.

Mut­ta työ­ko­neet­kaan ei­vät ole nuo­rel­le nai­sel­le mi­kään on­gel­ma. Äkeen ja kyl­vin­ko­neen ve­tä­mi­nen trak­to­ril­la kuu­luu am­mat­ti­tai­toon. Pe­rus­huol­to­toi­men­pi­teet­kin, ku­ten esi­mer­kik­si öl­jyn­vaih­dot So­fi­al­ta on­nis­tu­vat. So­fia hyp­pä­si en­sim­mäis­tä ker­taa trak­to­rin rat­tiin tei­ni-ikäi­se­nä.

– On­han trak­to­ri au­toa kor­ke­am­pi ja isom­pi, mut­ta kyl­lä sen op­pii sii­nä mis­sä au­tol­la aja­mi­sen­kin, hän to­te­aa.

Traktorin ratissa istuskellessa on oma rauha, mikä on hyvää vastapainoa Setolan toiselle työnkuvalle maataloustuotantotarvikemyyjänä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Traktorin ratissa istuskellessa on oma rauha, mikä on hyvää vastapainoa Setolan toiselle työnkuvalle maataloustuotantotarvikemyyjänä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Ul­kois­ta pai­net­ta ti­lan jat­ka­mi­seen So­fia ei ole kos­kaan ko­ke­nut. Sen si­jaan mie­len­kiin­to ai­het­ta koh­taan läh­ti hä­nes­tä it­ses­tään, kun pe­rus­kou­lun jäl­keen piti miet­tiä am­ma­tin­va­lin­taa. En­sin So­fia opis­ke­li maa­ta­lou­sy­rit­tä­jän am­mat­ti­tut­kin­non Ko­ke­mä­el­lä, ja jat­koi sit­ten opin­to­jaan Hä­meen Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa, jos­ta val­mis­tui ag­ro­lo­gik­si.

So­fia poh­tii, et­tä maan­vil­je­lys­sä nais­ten mie­len­kiin­to suun­tau­tuu use­am­min tuo­tan­to­e­läi­miin tai esi­mer­kik­si he­vo­siin. Myös mo­net pa­ris­kun­nat vil­je­le­vät yh­des­sä. Omaa kas­vin­vil­je­ly­ti­laan­sa pyö­rit­tä­vä nuo­ri nai­nen on kui­ten­kin har­vi­nai­sem­pi ta­paus.

Mi­tään sel­lais­ta työ­teh­tä­vää So­fia ei kui­ten­kaan kek­si, mitä nai­nen ei voi­si teh­dä. Kun­han vain on ha­lua ope­tel­la.

– Pe­rin­tei­ses­ti maan­vil­je­lyä on pi­det­ty mie­hi­se­nä ala­na. Mut­ta ny­ky­ään ko­nei­den myö­tä ei enää tar­vi­ta niin pal­jon fyy­sis­tä voi­maa, So­fia ar­vi­oi.

Setolan pelloilla viljellään myös hernettä. Tässä laitetaan herneen siementä kylvinkoneeseen. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Setolan pelloilla viljellään myös hernettä. Tässä laitetaan herneen siementä kylvinkoneeseen. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Nuo­ri nai­nen on saa­nut alal­la hy­vän vas­taa­no­ton. Maan­vil­je­lyn li­säk­si So­fia työs­ken­te­lee maa­ta­lous­tuo­tan­to­tar­vi­ke­myy­jä­nä, ei­kä ole kos­kaan esi­mer­kik­si ko­ke­nut, et­tä hä­nen am­mat­ti­tai­to­aan oli­si ky­see­na­lais­tet­tu sik­si, et­tä hän on nai­nen.

Ele­tään ke­sä­kuun al­kua, ja Se­to­lan pel­loil­la vil­jat on jo kyl­vet­ty. Sen jäl­keen on vuo­ros­sa her­ne. Hei­nä­kuus­sa vil­je­li­jän työ on pit­käl­ti rik­ka­kas­vien ja tu­ho­lais­ten tor­jun­taa. Elo­kuus­sa koit­taa sa­don­kor­juu. Syk­syl­lä vie­lä äes­te­tään pel­lot ja suun­ni­tel­laan tu­le­van ke­sän vil­je­lyk­siä.

So­fia toi­voo ih­mis­ten muis­ta­van, et­tä ruo­an tuo­tan­to tar­jo­aa mo­nen­lai­sia työ­teh­tä­viä sii­tä kiin­nos­tu­neil­le. Alal­la voi työs­ken­nel­lä vaik­ka maa­ta­lous­myy­jä­nä, maa­ta­lous­tar­kas­ta­ja­na tai ruo­an jat­ko­ja­los­tuk­sen pa­ris­sa. Työn ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se tar­koit­taa trak­to­rin ra­tis­sa is­tu­mis­ta. Hä­nen omaan työ­päi­vään­sä se kui­ten­kin kuu­luu, ja hyvä niin.

– Sii­nä on oma rau­ha, mikä on hy­vää vas­ta­pai­noa myy­jän työl­le, So­fia sa­noo.

Maa­seu­tu on So­fia Se­to­lan sie­lun­mai­se­maa, ei­kä hän aio muut­taa Nak­ki­las­ta kau­as. Hän ko­kee ole­van­sa oi­ke­as­sa am­ma­tis­sa, ja se­kin on sel­vää, mik­si.

– Oman kä­den jäl­ki. Kun nä­kee sen, mitä on saa­nut ai­kai­sek­si vuo­den ai­ka­na.

Maanviljelijänä Sofia Setola kokee olevansa oikeassa ammatissa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Maanviljelijänä Sofia Setola kokee olevansa oikeassa ammatissa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

MTK Nak­ki­lan pit­kä his­to­ria kan­sien vä­liin

MTK (Maa- ja met­sä­ta­lous­tuot­ta­jain Kes­kus­liit­to) Nak­ki­lan yh­dis­tys yh­dis­tyi pari vuot­ta sit­ten MTK Ul­vi­lan kans­sa, ja uu­den yh­dis­tyk­sen ni­mek­si tuli MTK Jo­ki­laak­so. Sen joh­to­kun­taan myös So­fia Se­to­la kuu­luu. Yh­dis­ty­mi­sen joh­dos­ta tuli ai­ka lait­taa MTK Nak­ki­lan pit­kä his­to­ria kan­sien vä­liin. MTK Nak­ki­lan his­to­riik­kia työs­tää MTK Sa­ta­kun­nan Mar­jaa­na Pert­tu­la, ja his­to­riik­ki il­mes­tyy tänä ke­sä­nä.