Ja­ni­ta Vir­ta­nen / STT

Luon­to- ja eläi­na­vus­teis­ten me­ne­tel­mien käyt­tö ter­vey­den­huol­lon pal­ve­luis­sa on Suo­mes­sa mel­ko har­vi­nais­ta. Me­ne­tel­mien käyt­töä ra­joit­taa se, et­tä luon­to- ja eläi­na­vus­tei­set toi­min­ta­ta­vat tun­ne­taan vie­lä hei­kos­ti päät­tä­jien, pal­ve­lun­jär­jes­tä­jien ja vi­ra­no­mais­ten kes­kuu­des­sa, ker­too Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen (Luke) tut­ki­ja Eli­na Veh­mas­to.

Veh­mas­ton mu­kaan luon­to­a­vus­tei­set me­ne­tel­mät toi­mi­vat tut­ki­tus­ti par­hai­ten mie­len­ter­veys- ja päih­de­työs­sä, eri­lais­ten ter­vey­son­gel­mien en­nal­ta­eh­käi­sys­sä ja työ­ky­vyn yl­lä­pi­dos­sa. Esi­mer­kik­si ter­veys­met­sä­toi­min­ta – joka pi­tää si­säl­lään eri­lai­sia oh­jat­tu­ja hy­vin­voin­ti­ret­kiä met­siin – on yk­si Suo­mes­sa käy­tös­sä ole­vis­ta luon­to­a­vus­tei­sis­ta toi­min­ta­ta­vois­ta.

Eläi­na­vus­tei­suut­ta puo­les­taan on käy­tet­ty esi­mer­kik­si puhe-, toi­min­ta- ja fy­si­o­te­ra­pi­as­sa, ja Veh­mas­ton mu­kaan sen käy­tös­tä on saa­tu lu­paa­via kan­sain­vä­li­siä tu­lok­sia myös psy­ko­te­ra­peut­ti­ses­sa, neu­ro­lo­gi­ses­sa ja so­si­aa­li­ses­sa kun­tou­tuk­ses­sa. Eläi­na­vus­tei­sia hy­vin­voin­ti­pal­ve­lu­ja to­teu­te­taan useim­mi­ten koi­ran tai he­vo­sen kans­sa, muun mu­as­sa rat­sas­tuk­sen pa­ris­sa. Myös mui­den eläin­ten käyt­tö on yleis­ty­mäs­sä, ja pal­ve­lun­tar­jo­a­jia on jo eri puo­lil­la maa­ta.

– Luon­to- ja eläi­na­vus­tei­sia me­ne­tel­miä käyt­tä­vät am­mat­ti­lai­set nä­ke­vät pal­ve­lut tu­lok­sel­li­si­na, mut­ta asi­ak­kail­le so­pi­vien pal­ve­lu­jen hank­ki­mi­seen ei usein ole re­surs­se­ja. Suo­ma­lais­ta tut­ki­mus­tie­toa luon­to- ja eläi­na­vus­tei­suu­den hyö­dyis­tä kai­va­taan li­sää, Veh­mas­to sa­noo.

Me­ne­tel­miä käy­te­tään Suo­mes­sa eri-ikäis­ten asi­ak­kai­den hy­vin­voin­ti­pal­ve­luis­sa, mut­ta mah­dol­li­ses­ti eni­ten kou­lui­käis­ten las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­nin tu­ke­na.

Vuo­den­vaih­tees­sa voi­maan tul­leen sai­raus­va­kuu­tus­la­ki­muu­tok­sen myö­tä Ke­lan kor­vaus­ten ul­ko­puo­lel­le jäi­vät kaik­ki fy­si­o­te­ra­pi­at – eli myös ne, jois­sa on käy­tet­ty eläi­na­vus­tei­sia me­ne­tel­miä. Kela hy­väk­syy eläi­na­vus­tei­set me­ne­tel­mät enää vain vaa­ti­van lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen te­ra­pi­ois­sa tark­kaan mää­ri­tel­lyil­lä kri­tee­reil­lä, ker­too Ke­lan eri­kois­suun­nit­te­li­ja Ir­ma Paso.

Luon­to­a­vus­tei­sia me­ne­tel­miä sen si­jaan ei ole käy­tös­sä Ke­lan lää­kin­näl­li­ses­sä kun­tou­tuk­ses­sa, jo­ten nii­tä ei voi­da käyt­tää edes osa­na vaa­ti­van lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen te­ra­pi­oi­ta.

Eläi­na­vus­tei­sen me­ne­tel­män käyt­tö Ke­lan kor­vaa­man vaa­ti­van lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen te­ra­pi­as­sa edel­lyt­tää muun mu­as­sa sitä, et­tä te­ra­peu­til­la on te­ra­pia-alan kou­lu­tuk­sen li­säk­si eril­li­nen li­sä­kou­lu­tus eläi­na­vus­tei­sen me­ne­tel­män käyt­töön.

Suo­mes­sa ei ole var­si­nais­ta täl­lai­seen työ­hön val­mis­ta­vaa tut­kin­toa, vaan sen si­jaan eri­lai­sia täy­den­nys­kou­lu­tuk­sia, joi­den laa­juus, si­säl­tö ja laa­tuk­ri­tee­rit vaih­te­le­vat. Kan­nat­taa­kin kat­soa tark­kaan, mil­lai­nen kou­lu­tus luon­to- ja eläi­na­vus­tei­sia me­ne­tel­miä tar­jo­a­val­la hen­ki­löl­lä on, muis­tut­taa Di­a­ko­nia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun asi­an­tun­ti­ja, ter­veys­tie­tei­den toh­to­ri Var­pu Wiens.

– Me­ne­tel­mät vaa­ti­vat kui­ten­kin pal­jon osaa­mis­ta, Wiens pai­not­taa.

Luon­to- ja eläi­na­vus­teis­ta toi­min­taa ei val­vo­ta Suo­mes­sa mil­lään lail­la, ja pal­ve­lu­ja saat­ta­vat tar­jo­ta myös täy­sin kou­lut­ta­mat­to­mat hen­ki­löt. Esi­mer­kik­si te­ra­peut­ti-ni­mi­ket­tä ei ole suo­jat­tu.

Luon­to- ja eläi­na­vus­tei­sia me­ne­tel­miä to­teu­te­taan sekä jul­ki­ses­sa ter­vey­den­huol­los­sa et­tä yk­si­tyi­sel­lä sek­to­ril­la.

Eläin­ten ja luon­non läs­nä­o­lo edis­tää lem­pe­äs­ti te­ra­pi­a­suh­teen syn­ty­mis­tä ja te­hos­taa kun­tou­tuk­sen vai­ku­tuk­sia. Ih­mi­set usein myös si­tou­tu­vat täl­lai­seen te­ra­pi­aan ta­va­no­mais­ta pa­rem­min, Var­pu Wiens ku­vai­lee.

– Jos esi­mer­kik­si nuo­rel­la on paha ol­la, ei­kä hän osaa sa­noit­taa omia tun­te­muk­si­aan, pe­rin­tei­nen te­ra­pi­a­vas­taa­not­to, jos­sa on pöy­tä te­ra­peu­tin ja asi­ak­kaan vä­lis­sä, on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti ai­van eri­lai­nen ti­lan­ne kuin se, et­tä nuo­ri läh­tee­kin te­ra­peu­tin kans­sa met­sään kä­ve­lyl­le tai eläin­ten pa­riin.

Wien­sin mu­kaan eläin- ja luon­to­a­vus­tei­ses­sa te­ra­pi­as­sa ei vält­tä­mät­tä edes tar­vi­ta sa­no­ja. Kun luon­to tai eläi­met tuo­vat te­ra­pi­aan hy­väk­sy­vää läs­nä­o­loa, myös pu­hu­mi­sen kyn­nys voi ma­dal­tua val­ta­vas­ti.

Jos taas ver­ra­taan esi­mer­kik­si pe­rin­teis­tä fy­si­o­te­ra­pi­aa ja rat­sas­tus­te­ra­pi­a­na to­teu­tet­ta­vaa fy­si­o­te­ra­pi­aa, he­vo­sen se­läs­sä fy­si­o­te­ra­pi­an vai­ku­tuk­set voi­vat Wien­sin mu­kaan al­kaa kuin huo­maa­mat­ta: eläi­men lii­ke ja läm­pö vie­vät toi­pu­mis­ta eteen­päin.

Wiens ker­too, et­tä luon­to- ja eläi­na­vus­tei­sis­ta me­ne­tel­mis­tä hyö­ty­vät eri­tyi­ses­ti ne, joil­la ei ole esi­mer­kik­si va­raa pi­tää lem­mik­kie­läi­miä tai asua sel­lai­ses­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä, jon­ka lä­hel­lä on luon­toa.

– Tut­ki­mus­ten mu­kaan on to­del­la mer­ki­tyk­sel­lis­tä, et­tä ih­mi­sil­lä on vi­he­ra­lu­ei­ta hy­vin saa­vu­tet­ta­vis­sa omas­sa ar­ki­ses­sa eli­nym­pä­ris­tös­sään.

---

AL­KU­PE­RÄIS­TÄ JUT­TUA KOR­JAT­TU: Jut­tu on jul­kais­tu alun pe­rin 29. tam­mi­kuu­ta, ja sitä on kor­jat­tu 30. tam­mi­kuu­ta kel­lo 17:34: Eläi­na­vus­tei­sen me­ne­tel­män käyt­tö Ke­lan kor­vaa­man vaa­ti­van lää­kin­näl­li­sen kun­tou­tuk­sen te­ra­pi­as­sa edel­lyt­tää muun mu­as­sa sitä, et­tä te­ra­peu­til­la on te­ra­pia-alan kou­lu­tuk­sen li­säk­si eril­li­nen li­sä­kou­lu­tus eläi­na­vus­tei­sen me­ne­tel­män käyt­töön. Ju­tus­sa ker­rot­tiin ai­em­min vir­heel­li­ses­ti, et­tä edel­ly­tys kos­ki­si myös luon­to­a­vus­tei­sen me­ne­tel­män käyt­töä. Luon­to­a­vus­tei­sia me­ne­tel­miä ei ole käy­tös­sä Ke­lan lää­kin­näl­li­ses­sä kun­tou­tuk­ses­sa.