Maa­rit Kaut­to

Din­go sai ai­kaan maan­laa­jui­sen rock­hys­te­ri­an ja rik­koi vuo­sien 1984–1986 ai­ka­na kaik­ki sii­hen as­ti teh­dyt levy- ja kon­sert­ti­myyn­tien en­nä­tyk­set Suo­mes­sa.

Mu­si­kaa­lin kä­si­kir­joit­ta­ja, sa­ta­kun­ta­lais­taus­tai­nen Ka­ta­rii­na Lei­no on it­se 1980-lu­vun nuo­ri ja muis­taa hy­vin, kuin­ka suo­mi­roc­kin uu­si aal­to pu­keu­tu­mis­tyy­lei­neen ko­lah­ti nuo­reen punk­ka­ri­tyt­töön.

– 1980-luku oli Suo­mes­sa mu­sii­kil­li­ses­ti yh­tä mul­lis­ta­va kuin 1960-luku. Suo­mi­roc­kin gen­res­sä ovat omat mu­sii­kil­li­set juu­re­ni ja kuun­te­len tätä mu­siik­kia yhä. Olin Din­go-fani, vaik­ka eh­kä jo hiu­kan lii­an van­ha ja hiu­kan lii­an punk­ka­ri hei­lu­tel­lak­se­ni si­fon­ki­hui­ve­ja keik­ka­la­van edes­sä, Ka­ta­rii­na nau­raa ja jat­kaa:

– Din­gon ja Yön bii­seis­sä kos­ket­ta­vat eri­tyi­ses­ti her­kät ja tun­teis­ta ker­to­vat sa­nat ja upea, po­si­tii­vi­nen ener­gia.

Ka­ta­rii­naa kiin­nos­taa myös se, mik­si Din­go-hys­te­ri­an elin­kaa­ri oli lo­pul­ta kui­ten­kin niin ly­hyt, vaik­ka sen jäl­keen­kin yh­tye on teh­nyt upei­ta kap­pa­lei­ta.

– On mie­len­kiin­tois­ta poh­tia, pai­sui­ko il­miö lii­kaa ja kaa­tui­ko se omaan mah­dot­to­muu­teen­sa. Mu­si­kaa­lis­sa poh­di­taan myös sitä, mitä val­ta­va hys­te­ria saa ai­kaan. Sii­hen liit­tyy hie­no­ja, mut­ta myös vaa­ral­li­sia piir­tei­tä, kun la­van edes­sä pyör­tyil­lään ja keik­ka­bus­siin lai­te­taan dy­na­miit­tia.

Mu­si­kaa­lin ta­ri­na al­kaa, kun Pert­ti Nie­mi­nen -ni­mi­nen nuo­ru­kai­nen läh­tee me­ril­le. Kun hän pa­laa Suo­meen ja pe­rus­taa ka­ve­rei­den­sa kans­sa Din­gon, lop­pu on­kin suo­ma­lai­sen rock­mu­sii­kin his­to­ri­aa. Yh­ty­een mu­sii­kis­ta pi­ti­vät kai­ken ikäi­set, niin tei­nit kuin elä­ke­läi­set.

– Mu­si­kaa­li ker­too myös yh­ty­et­tä fa­nit­ta­van per­heen ta­ri­naa. Per­heen fa­ni­hys­te­ri­as­ta ei kom­mel­luk­sia ja haus­kuut­ta puu­tu.

– Mu­sii­kin kes­ki­ös­sä on Din­go, mut­ta myös muu po­ri­rock tu­lee esil­le, eri­tyi­ses­ti Din­gon ja Yön kes­ki­näi­nen ki­sai­lu, Ka­ta­rii­na ker­too.

Neu­man­nia mu­si­kaa­lis­sa esit­tää Erik Kra­e­mer. Erik on syn­ty­nyt vuon­na 1988, jo­ten Din­go-hys­te­ri­aa hän ei eh­ti­nyt ko­kea.

– Olen kuun­nel­lut to­del­la pal­jon Din­gon bii­se­jä ja kat­sel­lut bän­din keik­ko­ja ja haas­tat­te­lui­ta. Mi­nus­ta bii­sien sa­nat ovat mah­ta­via nyt, kun olen sy­ven­ty­nyt nii­hin kun­nol­la. Lem­pi­bii­se­jä­ni ovat muun mu­as­sa Le­vo­ton tuh­ki­mo ja Kun­ni­an ken­tät. Myös ai­van uu­si tut­ta­vuus Per­jan­tai on ai­ka hie­no.

– Din­go-fii­lik­seen on help­po so­lah­taa, kun saa lait­taa pääl­leen ne hie­not asut. Neu­man­nin pu­keu­tu­mis­tyy­li oli hy­vin oma­lei­mai­nen. Ja nuo­ren Ni­pan sä­tei­le­mä ener­gia on mu­kaan­sa­tem­paa­vaa.

Au­ti­o­ta­lo-mu­si­kaa­li saa en­si-il­tan­sa Po­rin Pro­me­na­di­sa­lis­sa 10. hel­mi­kuu­ta kel­lo 18. Toi­nen esi­tys on 3. tou­ko­kuu­ta. Mu­si­kaa­lin on oh­jan­nut Pet­ri Lai­rik­ko.