Maa­rit Kaut­to

Kun kul­ki­ja il­ta­hä­mä­räs­sä py­säh­tyy Har­jun­pään Ka­tin­hän­nän­tie 2:n edes­sä, hän koh­taa näyt­tä­vät va­lo­a­se­tel­mat ja haus­kan tont­tu­ky­län. Ka­tin­hän­nän­tie 41:ssä on van­ha pol­ku­pyö­rä reu­nus­tet­tu kau­niis­ti va­loil­la. Ala­mä­en­tiel­lä use­am­pi talo yh­des­sä on va­lais­sut mah­ta­van kuu­sen ja luo­nut sen al­le tont­tu­maa­il­man.

Joka päi­vä jou­luun saak­ka jos­sain päin Har­jun­pää­tä avau­tuu luuk­ku tuo­maan va­loa ja iloa pi­mey­den kes­kel­le. Kaik­ki luu­kut ovat ihas­tel­ta­vis­sa jou­lun­py­hiin saak­ka.

Alamäentien talot 44–50 ovat yhdessä valaisseet tienvarren upean kuusen ja sommitelleet sen alle tonttuja ja muuta katseltavaa.

Maarit Kautto

Jou­lu­ka­len­te­ri jär­jes­te­tään Har­jun­pääs­sä nyt tois­ta ker­taa. Ide­an saat­toi al­kuun Nea Vidq­vist.

– Seu­ra­sin, kun en­ti­nen työ­ka­ve­ri­ni jär­jes­te­li Enä­jär­vel­le täl­lais­ta jou­lu­ka­len­te­ria ja ajat­te­lin, et­tä tämä so­pi­si hie­nos­ti myös Har­jun­pää­hän. Ih­mi­set läh­ti­vät­kin vii­me vuon­na in­nol­la mu­kaan ja pa­lau­te oli erit­täin po­si­tii­vis­ta. Ka­len­te­ri­luu­kut sel­väs­ti­kin pi­ris­ti­vät ky­lä­läis­ten kä­ve­ly­lenk­ke­jä, Nea Vidq­vist ker­too.

– Tänä vuon­na al­ku­kan­keu­den jäl­keen saim­me taas ki­vas­ti kaik­ki luu­kut täy­teen. Lo­pul­ta jou­duim­me jo tar­jo­a­maan ei­oo­ta, kun osal­lis­tu­jia oli­si ol­lut pal­jon enem­män kuin luuk­ku­ja.

– Har­jun­pää on pie­ni ky­läyh­tei­sö, jos­sa pu­hal­le­taan yh­teen hii­leen ja in­nos­tu­taan kii­tet­tä­väs­ti yh­tei­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta ja ju­tuis­ta. Eri­tyi­sen hie­noa on, et­tä mu­ka­na ovat myös seu­ra­kun­nan avoin päi­vä­ko­ti ja ryh­mä­per­he­päi­vä­ko­ti Har­jun­tas­ku, Nea ke­huu.

Osoit­teet, jois­sa luuk­ku­ja voi käy­dä ihai­le­mas­sa on ker­rot­tu muun mu­as­sa Fa­ce­boo­kin Har­jun­pää-ryh­mäs­sä sekä Har­jun­pään äi­dit -ryh­mäs­sä.

– Hel­me­rin ky­lä­kau­pal­le olem­me tu­los­ta­neet lap­pu­ja, jois­sa on osoit­teet. Tie­dot on ker­rot­tu myös ky­lä­tau­luil­la sekä pai­kal­lis­leh­des­sä ja pus­ka­ra­di­o­kin toi­mii hy­vin.

Rajaloiden ykkösluukku tarjoaa upean valomeren ja hauskan tonttukylän. Kuvassa Mikaelin kanssa perheen lapset Iina, Oona ja Aino.

Maarit Kautto

Jou­lu­ka­len­te­rin en­sim­mäi­nen luuk­ku avau­tui Mi­ka­el Ra­ja­lan pi­has­sa, Ka­tin­hän­nän­tie 2:ssa. Per­hee­seen kuu­lu­vat Mi­ka­e­lin li­säk­si vai­mo Nii­na sekä lap­set Alex, Kons­ta, Ii­na, Oo­na ja Ai­no. Koko per­he tun­nus­tau­tuu jou­luih­mi­sik­si, mut­ta kau­niit va­lot ovat eri­tyi­ses­ti Mi­ka­e­lin jut­tu.

– Kyl­lä olen va­loih­mi­nen ja joku voi­si sitä jopa hul­luu­dek­si­kin kut­sua, Mi­ka­el nau­raa ja jat­kaa:

– Olen pe­ri­nyt tä­män va­lo­hul­luu­den to­den­nä­köi­ses­ti isäl­tä­ni.

Ra­ja­loi­den pi­has­sa jou­lu­va­lo­jen mää­rä on vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na koko ajan li­sään­ty­nyt. Tänä vuon­na va­lo­sar­jo­ja on pi­ha­puis­sa ja pen­sais­sa yh­teen­sä noin 400 met­riä. Li­säk­si ihas­tel­ta­va­na on haus­ka tont­tu­ky­lä.

– Van­hem­pie­ni pi­has­sa Iso­jo­en­ran­nal­la on van­han jok­kis­kup­la­volk­ka­rin ää­ri­vii­vat tuo­tu esiin jou­lu­va­loil­la, sa­moin van­han mai­to­lai­tu­rin. Siel­lä on jou­lu­kuu­si ja jou­lu­puk­ki ja vaik­ka mitä. To­del­la upea ja huo­lel­la teh­ty ase­tel­ma. Osoi­te on Var­pus­hau­kan­tie 2, kan­nat­taa poi­ke­ta. It­se en ihan noin upe­aan yl­lä, mut­ta mie­lel­lä­ni tuon hiu­kan va­loa ja vä­riä tä­män pi­mey­den ja huo­les­tut­ta­van maa­il­man­me­non kes­kel­le, Mi­ka­el hy­myi­lee.

Jou­lu­va­lot on ajas­tet­tu syt­ty­mään il­ta­päi­väl­lä kol­mel­ta ja ne lois­ta­vat ai­na puo­lil­le öin. Ra­ja­loil­la on vie­lä voi­mas­sa hal­pa säh­kö­so­pi­mus, mut­ta ti­lan­ne tu­lee muut­tu­maan vuo­den­vaih­teen jäl­keen.

– Edul­li­nen so­pi­muk­sem­me päät­tyy pian, jo­ten tam­mi­kuus­sa sit­ten sam­mu­vat mei­dän­kin jou­lu­va­lom­me. Vii­me vuon­na las­kim­me, et­tä jou­lu­va­lo­jen myö­tä säh­kö­las­kum­me kas­voi noin 20 eu­rol­la kuu­kau­des­sa. Se ei vie­lä kir­pais­sut, mut­ta en­si vuo­den puo­lel­la va­lo­jen tuo­ma li­sä­las­ku nou­si­si mo­nin­ker­tai­sek­si, Mi­ka­el ja Nii­na to­te­a­vat.

Ra­ja­loil­la on vii­me vuo­ti­seen ta­paan myös jou­lu­aa­ton luuk­ku nu­me­ro 24. Sii­hen on tu­los­sa vie­lä jo­tain uut­ta.

– Olen suun­ni­tel­lut, et­tä tuom­me van­hem­pie­ni luo­ta van­han he­vos­reen, jon­ka va­lai­sem­me ja kek­sim­me sii­hen ym­pä­ril­le jo­tain muu­ta­kin tee­maan so­pi­vaa. Kat­so­taan, mitä saam­me ai­kaan.

– Ja­lan­jäl­jis­tä nä­kee, et­tä kat­se­li­joi­ta on mei­dän yk­kös­luu­kul­lam­me ol­lut run­saas­ti. Lap­set mo­nes­ti py­säh­ty­vät täs­sä kou­lu­mat­kal­la ja il­tai­sin on lenk­kei­li­jöi­tä ja koi­rien ul­koi­lut­ta­jia.

Nii­na on haa­veil­lut jou­lu­sei­men ra­ken­ta­mi­ses­ta pi­haan.

– Se on ai­ka suu­ri­töi­nen pro­jek­ti, jo­ten vie­lä em­me ole sitä saa­neet ai­kai­sek­si, mut­ta var­mas­ti jo­na­kin vuon­na sen to­teu­tam­me. Toi­vot­ta­vas­ti jou­lu­ka­len­te­ri jat­kuu tu­le­vi­na­kin vuo­si­na. Se tuo mu­ka­vaa yh­tei­söl­li­syyt­tä pie­neen ky­lään ja kä­ve­lyl­lä käy­vil­lä ikäih­mi­sil­lä on muu­ta­kin kat­sel­ta­vaa kuin tien­var­sien pos­ti­laa­tik­ko­ri­vit, Mi­ka­el ja Nii­na miet­ti­vät.