Pori Sin­fo­niet­tan 30. mar­ras­kuu­ta Mar­zin maa­il­ma -kon­ser­tis­sa tu­tus­tu­taan lä­hem­min koko kan­san tun­te­maan mu­sii­kin mo­ni­tai­tu­riin Mar­zi Ny­ma­niin. Ki­ta­roin­nin ohel­la Mar­zi luot­saa rik­kaa­seen sä­vel­maa­il­maan­sa pi­a­non ää­reen is­tah­ta­en ja lau­lul­lis­ta osaa­mis­taan vä­läyt­tä­en. Ny­man tar­joi­lee po­ri­lai­sel­le ylei­söl­le sekä omia sä­vel­lyk­si­ään et­tä so­vi­tuk­si­aan kai­kil­le tu­tuis­ta kap­pa­leis­ta.

En­sim­mäi­nen kon­sert­ti­puo­li­kas ra­ken­tuu Ny­ma­nin sä­vel­tä­mis­tä te­ok­sis­ta Pour, Ii­ro ja Stud­wa­ter.

– Pour, Ii­ro on fa­nin te­ke­mä mu­sii­kil­li­nen muo­to­ku­va Ii­ro Ran­ta­las­ta. Olem­me tun­te­neet pit­kään ja soit­ta­neet sa­mas­sa tri­os­sa. Ii­ro on mah­ta­va tyyp­pi, jota ihai­len, ja ha­lu­sin teh­dä rap­so­di­a­mai­sen kap­pa­leen, joka pei­laa Ii­ron sä­vel­lys­tyy­liä. En­sim­mäi­nen osa on rag­ti­me, jota Ii­ro it­se soit­taa mah­ta­vas­ti, Ny­man ku­vai­lee.

– Toi­ses­sa osas­sa on kaik­ki ti­lut­te­lut, joi­ta suin­kin osa­sin. Ja kol­mas osa ku­vas­taa me­lo­di­sem­paa Ii­roa. Pour, Ii­ro val­mis­tui 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la ja se on kap­pa­le pi­a­nol­le ja jou­sil­le.

Ny­ma­nin il­lan toi­nen sä­vel­lys Stud­wa­ter on kym­me­nen vuo­den ta­kaa ja omis­tet­tu Ori­ve­den mu­siik­ki­lei­ril­le.

– Kap­pa­le ker­too mu­sa­lei­ris­tä ja het­kes­tä, jol­loin ra­kas­tuin or­kes­te­ri­mu­siik­kiin. Me­nin lei­ril­le ys­tä­vä­ni mu­ka­na ja mi­nut pyy­det­tiin soit­ta­maan or­kes­te­riin lyö­mä­soit­ti­mia – ja pää­tin uh­ka­roh­ke­as­ti ko­keil­la sitä en­sim­mäis­tä ker­taa.

Sa­mal­la mu­siik­ki­lei­ril­lä al­koi­vat mo­net tär­ke­ät mu­sii­kil­li­set yh­teis­työt: siel­tä juon­taa esi­mer­kik­si Ny­ma­nin tai­teel­li­nen part­ne­rius Ta­pi­o­la Sin­fo­niet­tan kans­sa.

– Stud­wa­ter on oo­di suo­ma­lais­muu­si­koi­den yh­tei­söl­li­syy­del­le ja yh­teis­työl­le.

Kap­pa­le on elä­nyt. En­sin se oli soo­lo­ki­ta­ra­bii­si, ja sit­ten Ny­man teki so­vi­tuk­sen jaz­z­bän­dil­le. Po­ris­sa te­ok­ses­ta kuul­laan ver­sio ki­ta­ral­le ja koko or­kes­te­ril­le.

Ny­ma­nin pu­he­lin pi­rah­ti erää­nä per­jan­tai­na, ja Si­be­liuk­sen Fin­lan­di­as­ta pyy­det­tiin so­vi­tus­ta seu­raa­vak­si maa­nan­taik­si.

– Otin pa­rin päi­vän haas­teen vas­taan ja so­vi­tuk­ses­ta tuli niin kiva, et­tä tein sii­tä or­kes­te­ri­ver­si­on.

Fin­lan­dia à la Ny­man avaa toi­sen kon­sert­ti­puo­lik­kaan, jol­la up­pou­du­taan so­vi­tus­ten maa­il­maan. Yk­si niis­tä on Pel­le Mil­joo­nan me­ga­hit­ti Moot­to­ri­tie on kuu­ma.

– Huo­ma­sin, et­tä sä­keis­tön tah­tien mää­rä täs­mää blu­es­kier­toon, ja sii­tä se sit­ten läh­ti. Yleen­sä idea so­vi­tuk­seen on hönö tai lois­ta­va, ja sitä ru­pe­aa leik­ki­mään. Jois­tain so­vi­tuk­sis­ta tu­lee sel­lai­sia, et­tä ne esi­te­tään vain ker­ran, Ny­man nau­raa.

– Mut­ta osas­ta tu­lee sel­lai­sia, et­tä ne jää­vät oh­jel­mis­toon. Nämä Po­ris­sa kuul­ta­vat so­vi­tuk­set ovat it­sel­le­ni kaik­ki sel­lai­sia, joi­ta on yk­sin­ker­tai­ses­ti kiva ve­tää. On­nis­tu­nut so­vi­tus kään­tää jon­kun kap­pa­leen kul­man ja näyt­tää te­ok­sen uu­des­sa va­los­sa. Sil­loin sen soit­ta­mi­nen ei tun­nu pel­kän lai­na­kap­pa­leen esit­tä­mi­sel­tä, Ny­man tuu­mii.

Kon­ser­tis­sa kuul­laan myös kat­taus Ny­ma­nin ra­kas­ta­maa mu­siik­kia.

– Mi­nul­la on tai­pu­mus esit­tää kan­sal­lis­ro­mant­tis­ta mu­siik­kia, ku­ten Un­to Mo­nos­ta, Ta­pio Rau­ta­vaa­raa ja Pel­le Mil­joo­naa. Eli tu­los­sa on suu­ria suo­ma­lai­sia bii­se­jä, mut­ta lo­puk­si ir­ro­tel­laan pa­ril­la ul­ko­mai­sel­la te­ok­sel­la: rock­his­to­ri­an kuu­lui­sim­man ver­si­oin­nin ver­si­oin­ti päät­tää il­lan.

Ny­man on ai­em­min esiin­ty­nyt Pori Sin­fo­niet­tan kans­sa syys­kuus­sa 2016, jol­loin Po­rin kau­pun­gi­nor­kes­te­ri esit­ti Ny­ma­nin joh­dol­la Ola, Topi ja Tap­sa -kon­ser­tin, jon­ka so­lis­ti­na oli Jo­han­na Ii­va­nai­nen ja maa­lis­kuus­sa 2014, jol­loin oh­jel­mas­sa oli Juk­ka Ii­sak­ki­lan joh­dol­la Zap­paa, pe­li­mu­siik­kia ja Mar­zin omia sä­vel­lyk­siä.