Kuva ja teks­ti: Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­lii­si­am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun pää­sy­ko­keet ei­vät ol­leet sel­lai­nen paik­ka, jos­ta Mari Kau­nis­to­la oli­si nuo­re­na aja­tel­lut it­sen­sä löy­tä­vän­sä. Sen si­jaan maa­lais­tyt­tö naut­ti esiin­ty­mi­ses­tä. Hän to­teut­ti it­se­ään Mari ja Po­jat tans­si­or­kes­te­ris­sa sekä sä­es­tä­en pien­tä Kul­laan Fli­kat -ni­mis­tä tyt­tö­kuo­roa. 16-vuo­ti­aa­na Kau­nis­to­la yl­lät­ti it­sen­sä ja van­hem­pan­sa pää­se­mäl­lä ke­sä­toi­mit­ta­jak­si Ra­dio Tup­laan Har­ja­val­taan. Ke­sä­työ poi­ki myö­hem­min myös oi­ke­an työ­pai­kan unel­ma-am­ma­tis­sa.

Työ vei nuo­ren toi­mit­ta­jan usein Sa­ta­kun­nan Kä­rä­jä­oi­keu­teen, jos­ta au­ke­si nä­kö­a­la­paik­ka yh­teis­kun­nan var­joi­sal­le puo­lel­le. Kau­nis­to­la teki työs­sään pal­jon ri­kok­siin liit­ty­viä jut­tu­sar­jo­ja en­nal­ta eh­käi­se­väl­lä ot­teel­la. Po­rin Po­lii­sis­sa tämä oli pan­tu tämä mer­kil­le, ja Kau­nis­to­laa pyy­det­tiin Huu­me ei vie huo­lia -pro­jek­tin pro­jek­ti­sih­tee­rik­si.

Pro­jek­tin kes­ki­ös­sä oli en­nal­ta­eh­käi­se­vä työ muun mu­as­sa kou­luis­sa ja van­hem­pai­nil­lois­sa. Lai­tok­sel­la al­koi puhe, et­tä Mari pi­täi­si saa­da po­lii­si­kou­luun.

– Olin ihan, et­tä äl­kää nyt viit­si­kö. Ajat­te­lin, et­tei täl­lai­nen pie­ni ja sur­kea voi po­lii­si­na pär­jä­tä. He kui­ten­kin kan­nus­ti­vat, et­tä mi­nus­sa oli­si sel­lais­ta ai­nes­ta mitä po­lii­sis­sa tar­vit­tai­siin. Kuin­ka ol­la­kaan, lo­pul­ta löy­sin it­se­ni po­lii­si­am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun pää­sy­ko­keis­ta ja pää­sin si­säl­le vie­lä en­sim­mäi­sel­lä yrit­tä­mäl­lä.

Nai­set oli­vat sii­hen ai­kaan po­lii­si­kou­lus­sa sel­keä vä­hem­mis­tö. Kau­nis­to­la ei kui­ten­kaan muis­ta ko­ke­neen­sa vä­hät­te­lyä su­ku­puo­len­sa vuok­si. Pi­kem­min­kin ko­ke­mus po­ruk­kaan kuu­lu­mi­ses­ta oli voi­ma­kas alus­ta as­ti. Po­lii­si­kou­lu tar­koit­ti nuo­rel­le nai­sel­le myös ko­vaa elä­män­kou­lua, jos­sa oli ky­et­tä­vä haas­ta­maan it­sen­sä joka päi­vä.

– Olin kui­ten­kin pie­ni­ko­koi­nen, jo­ten jou­duin tosi lu­jas­ti ha­ke­maan it­ses­tä­ni tais­te­lu­hen­keä. Sitä tar­vit­tiin esi­mer­kik­si voi­man­käy­tön ja it­se­puo­lus­tuk­sen har­joi­tuk­sis­sa, jois­sa piti saa­da mo­nin­ker­tai­ses­ti it­seä pai­na­vam­pi luok­ka­ka­ve­ri hei­tet­tyä mat­toon.

Uu­si am­mat­ti kas­vat­ti myös hen­ki­ses­ti. Kau­nis­to­la ku­vai­lee, et­tä po­lii­sin asi­ak­kaat ovat usein ko­ke­neet elä­mäs­sään iso­ja trau­mo­ja ja tra­ge­di­oi­ta. On­net­to­muus, vä­ki­val­ta tai ryös­tö on py­säyt­tä­nyt elä­män. Mie­leen­pai­nu­vim­pia keik­ko­ja Kau­nis­to­lal­le oli­vat muun mu­as­sa per­he­vä­ki­val­ta­ta­pauk­set. Nais­ta koh­taan käy­tet­ty sil­mi­tön vä­ki­val­ta ja las­ten hätä jät­ti­vät läh­te­mät­tö­män jäl­jen.

– Po­lii­sin­työ vaa­tii pal­jon em­pa­ti­a­ky­kyä ja in­hi­mil­li­syyt­tä. Se ei yk­si­nään rii­tä, et­tä on voi­ma­kas. Ih­mis­ten koh­taa­mi­nen ja aut­ta­mis­ha­lu ovat po­lii­sin am­ma­tis­sa tosi tär­kei­tä omi­nai­suuk­sia, Kau­nis­to­la sa­noo.

Ny­kyi­sin si­vii­li­vi­ras­sa työs­ken­te­le­väl­lä Kau­nis­to­lal­la ei ole enää po­lii­sin haa­la­rei­ta ei­kä vir­ka-aset­ta. Tie on vie­nyt ta­kai­sin Tam­pe­reen po­lii­si­am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luun täl­lä ker­taa opet­ta­jan roo­lis­sa.

Yh­teis­kun­nal­li­set asi­at ovat ai­na kiin­nos­ta­neet Kau­nis­to­laa. En­sim­mäis­ten kun­nal­lis­vaa­lien­sa ää­ni­saa­liin hän muis­taa edel­leen tar­kas­ti. 298 ään­tä sai­vat eh­dok­kaan hil­jai­sek­si ja vei­vät suo­raan kun­nan­val­tuus­toon. Tänä syk­sy­nä Mari Kau­nis­to­la as­tuu vie­lä pal­jon suu­rem­piin saap­pai­siin Po­rin kau­pun­gin­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Tämä on iso luot­ta­muk­sen osoi­tus mi­nul­le val­tuus­to­ryh­mäl­tä. Ha­lu­an kiit­tää sii­tä, Kau­nis­to­la sa­noo.

Ras­kas po­lii­sin työ on opet­ta­nut Kau­nis­to­lal­le ta­van ha­keu­tua met­sään pääs­tä­mään höy­ry­jä. Kul­laan met­sis­sä Kau­nis­to­la pait­si juok­see, myös sie­nes­tää. Sie­ni­la­jien tun­nis­ta­mis­ta hän op­pi lap­suu­des­saan ys­tä­vän­sä van­hem­mil­ta, jot­ka vei­vät lap­sia sie­ni­met­säl­le. Kau­nis­to­la on myös in­no­kas ruo­an­lait­ta­ja. Ruo­kaa teh­dään hi­taas­ti, ja sitä syö­dään isol­la po­ru­kal­la su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien kans­sa. Sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta ja kor­va­sie­niä Kul­laan met­sis­tä löy­tä­vän Kau­nis­to­lan bra­vuu­ri keit­ti­ös­sä on sie­ni­pii­rak­ka.

Mari Kau­nis­to­la:

– Po­rin kau­pun­gin­val­tuus­ton uu­si pu­heen­joh­ta­ja (Kok.)

– Syn­ty­nyt Kul­laal­la vuon­na 1979

– Val­mis­tui po­lii­si­am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta vuon­na 2003

– Muu­ta kou­lu­tus­taus­taa: vies­tin­tä­a­lan pe­rus­tut­kin­to, fi­lo­so­fi­an mais­te­ri ja kaup­pa­tie­teen mais­te­ri

– Po­lii­si­am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­sen leh­to­ri vuo­des­ta 2017

– Per­hee­seen kuu­lu­vat avi­o­mies, en­ti­nen jää­kiek­koi­li­ja/ero­tuo­ma­ri Japa Le­vo­nen sekä ca­va­lier-koi­ra Hil­la