Sadun taikaa teatterissa: Porin Teatterin päänäyttämöllä sai ensi-iltansa klassikkosatu Tuhkimo
Sanna Jääskeläinen
Tuhkimo on satu, jonka kaikki tuntevat. Silti sen uudet tulkinnat jaksavat kiinnostaa, sillä aina löytyy uusia vivahteita ja yksityiskohtia yhdistettynä klassiseen perustarinaan. Niin nytkin Porin Teatterissa. Tutut asiat ovat mukana: vaatimaton, kaikille kiltti Tuhkimo (Mervi Takatalo), komea, vilpitön prinssi (Valtteri Aaltonen), ilkeä äitipuoli (Miia Lindström) ja pahanilkiset sisarpuolet Pelleriina (Heidi Rantakeisu) ja Megariina (Mirva Tolppanen). Tanssiaisiin matkataan kurpitsavaunulla, lasikenkä putoaa ja prinssi lähtee etsimään tulevaa puolisoaan.
Piristävänä mausteena näytelmässä on mukana huumoria. Hauskat eläinhahmot, kuten aasi (Oskari Penttilä) ja Pukki (Janne Turkki) ilahduttavat. Tuhkimon läheinen suhde talossa asuviin hiiriin on saatu mukaan oivaltavasti liikekielellä, joka onnistuu Takatalon kaltaiselta liikunnalliselta näyttelijältä.
Parhaat naurut yleisö saa, kun lavalla nähdään ranskalainen taiteilija (Peter-Sebastian Lehtonen) maalaamassa prinssin muotokuvaa. Lehtosella on kyky tehdä tällaisia hulvattomia henkilöhahmoja, tuoreessa muistissa on myös Paradox-musikaalin tiedemies Huhtasaari.
Sadun taika on luotu onnistuneesti näyttämölle. Lindströmin äitipuoli on huikean karmiva tapaus ja sisarpuolet onnistunut kaksikko ahneudessaan ja tyhmyydessään. Hyvä haltiatarkummi (Kia Laitakari) piipahtaa näyttämöllä luomassa taikoja. Taru Liipolan suunnittelema puvustus korostaa hienosti henkilöiden luonteita.
Tanssikoulu Tankan nuoret tanssijat ovat näkyvästi mukana näytelmässä tuoden kohtauksiin liikettä ja eloa. Toisella puoliajalla näytelmässä oli myös laulua, jota olisi ehkä voinut olla johdonmukaisemmin mukana pitkin matkaa.
Satunäytelmän pääkohderyhmä ovat lapset. Heille osa kohtauksista voi olla pitkiä, esimerkiksi Tuhkimon kiireellinen lähtö tanssiaisista keskiyöllä venyy ja venyy. Mietin tästä näkökulmasta myös kaunokirjoituksen käyttämistä projisoinneissa.
Tuhkimon sanoma on anteeksiannossa ja luottamuksessa tulevaan. Ohjaaja Marika Vapaavuori kirjoittaa käsiohjelmassa toivovansa, että koulukiusaajat pysähtyisivät miettimään, mikä on vialla, kun pitää käyttäytyä ilkeästi. Saman kysymyksen eteen joutuvat myös Tuhkimo-näytelmän ilkeät hahmot. Onneksi hyvä voittaa, sadussa kun ollaan.