Ari An­te­roi­nen

Pik­ku­jou­lu­paik­ko­ja va­ra­taan ja juh­lia suun­ni­tel­laan jo ko­vas­ti, jos on us­ko­mi­nen rau­ma­lai­sen ta­pah­tu­ma­tuo­tan­to­toi­mis­ton Lu­a­nis­ta Oy:n Tui­ja Kank­ki­o­ta ja Sari Pet­ters­so­nia.

– Pik­ku­jou­lu­ja on ky­sel­ty ja paik­ko­ja va­rat­tu, Kank­kio ker­too.

– Jou­lun al­la on ra­jat­tu mää­rä vii­kon­lop­pu­ja ja paik­ko­ja pik­ku­jou­lu­jen jär­jes­tä­mi­seen, li­sää Pet­ters­son.

Mil­lai­sia pik­ku­jou­lu­ja ny­ky­ään ha­lu­taan jär­jes­tää?

– Ha­lu­taan jo­tain muu­ta ak­ti­vi­teet­tia kuin sitä pe­rin­teis­tä, vas­taa Kank­kio.

– Se voi ol­la esi­mer­kik­si mei­dän Ama­zing Rau­ma -kau­pun­ki­suun­nis­tus­ta tai mui­ta pe­le­jä ja ki­so­ja sii­hen al­kuun en­nen ruo­kai­lua ja bän­diä. Toi­vo­taan yh­des­sä te­ke­mis­tä.

Pet­ters­so­nin mu­kaan juu­ri yh­teis­hen­gen ko­hot­ta­mi­nen on se jut­tu.

– Se pe­rin­tei­nen sau­nail­ta­kin voi ol­la sit­ten ak­ti­vi­teet­tien jäl­keen.

Kank­kio ja Pet­ters­son tun­te­vat kaik­ki Rau­man seu­dun pal­ve­lu­jen­tuot­ta­jat.

– Mei­dän vah­vuus on yh­den las­kun pe­ri­aa­te. Yri­tys ti­laa mitä se ha­lu­aa, ku­ten ruo­kai­lun, kul­je­tuk­set, esiin­ty­jät, ti­lat ja niin edel­leen. Usein ky­sy­tään, pys­tym­me­kö hom­maa­maan etu­kä­teen mie­ti­tyt ju­tut tai sit­ten meil­tä ky­sel­lään eh­do­tuk­sia, Pet­ters­son se­lit­tää.

On­ko Lu­a­nis­tan nai­sil­le tul­lut eteen eri­koi­sia toi­vei­ta?

– Ol­laan jo ol­tu ai­ka mo­nen­lai­ses­sa pai­kas­sa ja eri­lai­set tee­ma­bi­leet ovat ol­leet kyl­lä ai­ka haus­ko­ja, Pet­ters­son to­te­aa.

– Meil­tä ei tar­vit­se odo­tel­la mi­tään ta­val­li­sia pi­ha­pe­le­jä, ku­ten ti­kan­heit­toa tai mölk­kyä. Tai jos sel­lai­sia on­kin, niin niis­sä on ai­na joku twis­ti..

Niin Kank­kio kuin Pet­ters­son­kin ovat ol­leet en­nen omaa yri­tys­tään töis­sä mo­nes­sa pai­kas­sa ja mu­ka­na mo­nien jär­jes­tö­jen sekä yh­dis­tys­ten toi­min­nas­sa. Mil­lai­sia muis­to­ja on näil­tä ajoil­ta pik­ku­jou­lu­jen juh­li­ja­na?

– Sel­lai­set juh­lat ovat jää­neet par­hai­ten mie­leen, mis­sä kai­kil­la on ol­lut vil­pit­tö­män haus­kaa ja koko po­ruk­ka on osal­lis­tu­nut te­ke­mi­seen työ­yh­tei­sön hil­jai­sim­pia myö­ten. Esi­mer­kik­si Me­ri­mu­se­on yh­det pik­ku­jou­lut jäi­vät mie­leen eri­lai­si­ne jäl­ki­mai­nin­kei­neen. Vie­lä­kin nii­tä muis­tel­laan ja nau­res­kel­laan, vas­taa Pet­ters­son.

Hän va­kuut­taa, et­tä ai­na on syy­tä juh­lia ja ko­koon­tua.

– Oh­jel­man ei tar­vit­se ra­ken­tua al­ko­ho­lin ym­pä­ril­le. Täs­sä­kin nä­kyy yk­si muu­tos.

Kank­kio pal­jas­taa puo­les­taan ole­van­sa suu­ri tee­ma­bi­le­fa­ni.

– Kun tee­ma saa­daan lyö­tyä läpi ja osal­lis­tu­jat läh­te­vät oi­ke­as­ti mu­kaan, niin se on hie­noa. Jo se val­mis­tau­tu­mi­nen on osa sitä tee­maa. Täl­lai­sis­sa juh­lis­sa on myös usein ruo­ka- ja juo­ma­puo­li mie­tit­ty tee­man mu­kaan.