Tui­ja Saa­ri­nen

Ran­ta­käär­me asun­nos­sa, naak­ka pit­se­ri­an si­säl­lä, ha­rak­ka hor­mis­sa, jout­sen jää­nyt kiin­ni sii­maan. Sii­nä esi­merk­ke­jä Sa­ta­kun­nan pe­las­tus­lai­tok­sen alu­een eläin­pe­las­tus­teh­tä­vis­tä ku­lu­neel­ta ke­säl­tä. Tänä vuon­na teh­tä­viä on ol­lut jo 93.

Toi­sin kuin mo­nen muun pe­las­tus­lai­tok­sen alu­eel­la, Sa­ta­kun­nas­sa ei täl­lä het­kel­lä ole eläin­pe­las­tus­teh­tä­viin eri­kois­tu­nut­ta pa­lo­kun­taa.

– Meil­lä oli pa­ri­kin eri­kois­tu­nut­ta pa­lo­kun­taa, jois­sa töi­tä teh­tiin suu­rel­la sy­dä­mel­lä, Po­ris­sa ja Ah­lai­sis­sa. Va­li­tet­ta­vas­ti lai­tok­sen kor­kein joh­to päät­ti jos­tain syys­tä lo­pet­taa tä­män toi­min­nan, to­te­aa pa­lo­mes­ta­ri Tero Jär­ve­lä Sa­ta­kun­nan pe­las­tus­lai­tok­sen Po­rin toi­mi­a­lu­eel­ta.

Apua toki saa­daan, kun eläin on kii­pe­lis­sä, sii­tä vas­taa­vat alu­een yleis­pa­lo­kun­nat.

Jär­ve­lä it­se kiin­nos­tui eläin­pe­las­tuk­ses­ta ol­tu­aan sam­mut­ta­mas­sa ra­ken­nus­pa­loa, jos­sa vii­si koi­raa oli jää­nyt louk­kuun ra­ken­nuk­seen. Kiin­nos­tus poi­ki muun mu­as­sa pari opin­näy­tet­tä.

– Tein ali­pääl­lys­tö­kurs­sil­la opin­näyt­teen lem­mik­ki- ja luon­non­va­rais­ten eläin­ten pe­las­ta­mi­ses­ta ja myö­hem­min pääl­lys­tö­kurs­sil­la tar­kas­te­lin opin­näy­te­työs­sä­ni eläin­tar­haa eri­kois­koh­tee­na.

Tie vei kou­lut­ta­jak­si ja yh­teis­työ­hön muun mu­as­sa eläin­pe­las­tus­toi­min­taa Hel­sin­gin pe­las­tus­lai­tok­sel­la voi­mak­kaas­ti ke­hit­tä­neen Vesa Nur­mi­sen kans­sa.

Eläinpelastustehtävissä pyritään käyttämään lihasvoimaa niin pitkälle kuin mahdollista. Konevoiman käyttö lisää eläimen vahingoittumisriskiä. Kuva: Tero Järvelän kotialbumi.

Eläin­pe­las­tus­teh­tä­vien skaa­la on to­del­la laa­ja, ai­na le­pa­kos­ta tai käär­mees­tä hir­veen ja kaik­kea sil­tä vä­lil­tä. Tyy­pil­li­nen teh­tä­vä liit­tyy usein lin­tui­hin: lin­tu­ja si­sä­ti­lois­sa tai sa­vu­pii­pus­sa tai sii­maan kiin­ni jää­nei­nä. Or­von oloi­sis­ta lin­nun­poi­ka­sis­ta tu­lee sil­loin täl­löin il­moi­tuk­sia.

– Pää­sään­töi­ses­ti on pa­ras an­taa nii­den ol­la. Emo käy ruok­ki­mas­sa nii­tä maa­han, kun ne ovat läh­te­neet pe­säs­tä.

Kis­sa puus­sa on klas­sik­ko.

– Eläin­lää­kä­ril­tä saa­tu oh­je on, et­tä an­ne­taan kis­san ol­la puus­sa kol­me päi­vää. Sinä ai­ka­na 98 pro­sent­tia kis­sois­ta tu­lee alas. Sen jäl­keen­kin vie­lä to­den­nä­köi­ses­ti osa tu­li­si it­se alas, mut­ta odot­ta­mi­nen kau­em­min voi­si men­nä eläin­rääk­käyk­sen puo­lel­le.

Mie­leen on jää­nyt muun mu­as­sa Pöt­kö-mäy­rä­koi­ran ta­paus, jos­ta uu­ti­soi­tiin laa­jas­ti. Ta­paus sat­tui Po­ris­sa vuon­na 2011.

– Mäy­rä­koi­ra oli men­nyt luo­laan saa­li­se­läi­men pe­räs­sä, ei­kä pääs­syt pois. Omis­ta­ja pai­kan­si sen ää­nen pe­rus­teel­la, mut­ta me­kään em­me pääs­seet hor­mi­ka­me­ral­la nä­ke­mään sitä. Pöt­kö oli han­ka­las­ti ison loh­ka­reen al­la, ja jou­duim­me rai­vaa­maan sen al­le ti­laa osin kai­vin­ko­neel­la osin kä­si­työ­ka­lu­ja käyt­tä­en. Koko ope­raa­ti­os­sa meni yli vuo­ro­kau­si.

Palomestari Tero Järvelä kiinnostui eläinpelastuksesta oltuaan sammuttamassa rakennuspaloa, jossa viisi koiraa oli jäänyt loukkuun rakennukseen.

Kuva: Jukka Silvast

Iki­muis­toi­sin­ta keik­kaa ky­syt­tä­es­sä Jär­ve­lä to­te­aa, et­tä ai­na­kin yk­si keik­ka asuu ny­ky­ään heil­lä.

– Haim­me yh­des­tä asun­nos­ta pois ku­nin­gas­py­to­nin. Sen omis­ta­ja oli kuol­lut ja oli ku­lu­nut pari kuu­kaut­ta en­nen kuin kuo­le­ma oli huo­mat­tu. Kämp­pä oli tyh­jen­net­ty ja siel­lä käy­neet ot­so­noi­jat oli­vat to­den­neet, et­tä jää­kaa­pin pääl­lä on käär­me. Me haim­me sen ja veim­me sen saa­vis­sa eläin­lää­kä­rin vas­taa­no­tol­le.

– Käär­me eh­ti sil­lä reis­sul­la ka­ra­ta kak­si ker­taa, en­sin eläin­lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la ja sit­ten Kir­pun Eläin­ko­dis­sa Eu­ras­sa tei­pa­tus­ta pah­vi­laa­ti­kos­ta. Ris­tim­me sen Hou­di­nik­si. Kun sil­le ei löy­ty­nyt ko­tia, se muut­ti meil­le.

Niil­le, jot­ka nyt jäi­vät poh­ti­maan, mik­si Hou­di­ni ei pop­si­nut omis­ta­jaan­sa lou­naak­si pa­kol­li­sen paas­ton­sa ai­ka­na ker­rot­ta­koon, et­tei ih­mi­nen kuu­lu käär­meen ruo­ka­lis­tal­le.

Laki vel­voit­taa aut­ta­maan hä­däs­sä ole­vaa eläin­tä. Kii­reel­li­sis­sä ti­lan­teis­sa on soi­tet­ta­va hä­tä­nu­me­roon 112. Jos ti­lan­ne ei edel­ly­tä vi­ra­no­mai­sen vä­li­tön­tä puut­tu­mis­ta, apua saa esi­mer­kik­si Sa­ta­kun­nan pe­las­tus­lai­tok­sen ti­lan­ne­kes­kuk­ses­ta puh. 02 6211500.