Sep­po Laak­so

Ke­sät Kar­hi­jär­ven poh­jois­pään mök­ki­ran­nas­sa kät­ke­vät ison osan Leh­ti­sen per­heen his­to­ri­aa. Sen ker­taa­mi­nen saa ve­det Sir­pa Leh­ti­sen sil­miin vuo­roin ilos­ta, vuo­roin su­rus­ta.

– Muis­tel­ta­vaa riit­tää, yli seit­se­män vuot­ta eläk­keel­lä ol­lut Leh­ti­nen sa­noo.

En­si­käyn­nit pien­ten poi­kien kans­sa vaih­tui­vat pian nuo­ri­son ak­tii­vi­seen lo­mai­luun ka­ve­reit­ten­sa kans­sa, kun­nes poi­kien per­heel­lis­ty­mi­nen toi mö­kil­le uu­den su­ku­pol­ven: kuu­si tyt­töä, täl­lä het­kel­lä 2–15-vuo­ti­ai­ta.

Puo­li­son, Mark­ku Leh­ti­sen kans­sa Sir­pa elää mö­kil­lä enää muis­tois­saan. Avi­o­mies sel­vi­si in­fark­tis­ta, mut­ta ei enää sy­dän­lä­pän leik­kauk­ses­ta, vaan me­neh­tyi 68-vuo­ti­aa­na vuon­na 2021.

– Et sit­ten mene yk­sin ui­maan, mi­nua muis­tu­te­taan ny­kyi­sin, Leh­ti­nen mai­nit­see.

Se ker­too elä­män­kaa­ren vai­hees­ta, joka on nyt kä­sil­lä.

Leh­tis­ten 1996 hank­ki­ma mök­ki oli vaa­ti­ma­ton, mut­ta siel­lä oli heti hyvä ol­la.

– Em­me ole ha­lun­neet bras­sail­la. Vie­rai­ta ei mö­kil­le yleen­sä kut­sut­tu, vaan vie­tim­me ai­kaa per­hee­nä.

Sai­raan­hoi­ta­jan työl­lä oli asi­aan oma vai­ku­tuk­sen­sa.

– En viit­si­nyt pas­sa­ta, kun työs­sä oli jat­ku­vas­ti ih­mis­ten kans­sa.

Mökkielämä ei ole ollut Sirpa Lehtiselle vain työleiriä, vaan myös levon ja latautumisen paikka. Kuva: Seppo Laakso

1998 mö­kin vie­reen ra­ken­tui sau­na­tu­pa, joka toi asu­mis­väl­jyyt­tä, vaik­ka suu­ri osa ajas­ta ku­lui ul­ko­na ui­den, sau­no­en ja ka­las­ta­en. Myös lap­sen­lap­set ovat op­pi­neet mö­kil­lä mum­mon kans­sa, mi­ten kala saa­daan vir­ve­lis­tä ruo­ka­pöy­tään.

– Elim­me täyt­tä elä­mää ke­säl­lä 2020. Mark­ku ra­ken­si poi­kien kans­sa sau­na­tu­van te­ras­sin, uu­den ul­ko­huus­sin ja suun­nit­te­lim­me seu­raa­van ke­sän te­ke­mi­siä, Leh­ti­nen ker­taa.

Hän oli mon­ta vuot­ta unel­moi­nut per­heen mök­ki­jou­lus­ta, mut­ta vas­ta 2020 se mah­dol­lis­tui Mar­kun kans­sa kak­sin.

– Vie­tim­me sen ku­ten en­sim­mäis­tä jou­lu­am­me, sa­man­lai­sin kuu­sen­kynt­ti­löin ja ko­ris­tein, Leh­ti­nen ker­too ja li­sää maus­teek­si Frank Si­nat­ran jou­lu­mu­sii­kin, jou­lu­sau­nan sekä kuu­sen al­le lah­jat kum­mal­le­kin.

Kak­si mök­ki­vuo­ro­kaut­ta jou­lu­na oli ai­nut­ker­tai­nen. Ei­kä kum­pi­kaan aa­vis­ta­nut, et­tä se jäi myös vii­mei­sek­si.

– Mök­ki­mat­kois­ta tuli sen jäl­keen mat­kois­ta vai­keim­pia. En­si ker­ran aja­es­sa­ni it­kin koko mat­kan, kun mut­kat, ki­vet ja puut­kin huo­kui­vat yh­tei­siä muis­to­ja, Leh­ti­nen ku­vaa.

Tänä ke­sä­nä hän suun­nit­te­lee viet­tä­vän­sä ai­kaa mö­kil­lä enem­män. Ei tule ai­ka pit­käk­si, jos seu­rak­si saa vuo­ro­tel­len las­ten­lap­sia, joi­den elä­mä­ni­loa ja ener­gi­aa on ilo seu­ra­ta.

– Luen pal­jon ja muis­te­len pal­jon, sa­noo Leh­ti­nen, joka ko­kee mök­kie­lä­mään liit­ty­neen eri­lai­sia luo­pu­mi­sia.

Per­heen koi­ran Zemi kuo­li 2004 ja mam­ma kävi mö­kil­lä 2015 vii­mei­sen ker­ran 90-vuo­ti­aa­na.

– Luo­pu­mi­nen on tul­lut nä­ky­väk­si mö­kin kaut­ta, Leh­ti­nen sum­maa.