Erityisopettaja Saarivirta: Lasten pahoinvoinnille ei voi hakea yksittäisiä selityksiä
Tuija Saarivirta on opettanut viidellä vuosikymmenellä.
Pauli Uusi-Kilponen
Kokemus antaa perspektiiviä oppilaiden pahoinvoinnin syiden ja koulun nykyisten haasteiden pohtimiseen.
– Ei lasten pahoinvoinnille pidä tarjota yksittäisiä selityksiä. Kyse on kokonaisuudesta, siitä miten ihmisten, perheiden ja lasten elämä ja ympäristö ovat muuttuneet, sanoo Tuija Saarivirta, joka toimii Normaalikoulun lehtorina ja erityisopettajana.
Vanhempien ja lasten yhteiset hetket jäävät monesti liian vähälle, koska elämä on muuttunut hektiseksi. Kiireisyys on vähentänyt lasten ja vanhempien vuorovaikutusta ja aitoa kuulemista.
– Puhun tavallisesta arkisesta yhteisestä ajasta, jossa tärkeää on välittävä läsnäolo, sanoo Saarivirta ja muistuttaa tutkimuksesta, jonka mukaan lapset ja nuoret arvostivat turvallista vanhempien kanssa oleilua enemmän kuin yksittäisiä superlomia.
Hän korostaa, että suuri osa lapsiperheistä voi hyvin. Heille on kotona annettu rakkautta, opetettu tunne- ja vuorovaikutustaitoja, ja he tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin.
Saarivirta kuitenkin muistuttaa, että kaikkien vanhempien voimavarat eivät riitä.
– Ongelmat ja haasteet näkyvät sitten koulussa.
Saarivirta puhuu siitä, miten somen maailma on muuttanut arvoja. Kun aikaisemmin ahkeruus ja opiskelu antoivat eväät elämään, niin nyt saatetaan ajatella toisin.
– Oppilas voi todeta, että miksi hän puurtaisi opiskelun parissa. Hänestä tulee Tiktokkaaja. Ne tienaavat paljon rahaa.
Saarivirran mukaan ihan liikaa ovat vallalla sellaiset vaatimukset, että pitää olla kaunis, menestyvä, rikas ja kuuluisa. Se lisää nuorten ahdistuneisuutta.
– Kaikki tämä vielä mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Pitäisi ymmärtää, että pieni tavallinen elämä on riittävä. Muihin vertaaminen on turhaa.
Aiemmin koti ja koulu vahvistivat yhdessä samansuuntaisia arvoja ohjaamalla ja opettamalla vastuuseen omasta elämästä. Nykyisin netti on paitsi aikavaras, myös arvostusten muokkaaja. Saarivirran mukaan ahkeran opiskelun arvostus on vähentynyt. Liika ruutuaika näkyy keskittymiskyvyttömyytenä ja kärsimättömyytenä.
Suomen Pisa-tulokset ovat jo pitkään laskeneet. Saarivirta pitää tuloksia ihan loogisena seurauksena siitä, mitä ympäröivässä maailmassa ja koulussa tapahtuu.
– Kun oppilas ei jaksa keskittyä tarpeeksi, on rauhaton ja häiriöherkkä, kärsii oppiminen. Kun tuohon lisätään vastuullisuuden, sinnikkyyden ja yrittämisen väheneminen, ei tuloksien laskua pidä ihmetellä.
Erityisesti matematiikka vaatii Saarivirran mainitsemia ominaisuuksia. Hän haluaa muistuttaa, ettei opiskelu aina ole kivaa. Pitää puurtaa: muistaa, korjata ja kerrata.
– Se on ehkä tylsää, mutta kehittävää ja työn tekemisestä syntyy onnistumisen ilo, hän muistuttaa.
Saarivirta pohtii myös itseohjautuvan opiskelun mielekkyyttä.
– On motivoituneita ja osaavia oppilaita, joille itsenäinen tiedonhankinta saattaa sopia. Paljon on kuitenkin niitä, joiden taidot eivät ole riittävät. Opettajan tehtävänä on opettaa perustaidot ja peruskäsitteet, joiden varassa oppiminen etenee, Saarivirta painottaa.
Avoimiksi oppimisympäristöiksi rakennetut koulut on todettu haasteellisiksi turvallisuuden, keskittymisen ja työrauhan kannalta. Muun muassa pääkaupunkiseudulla avoimien tilojen muutosta harkitaan.
– Koulu ei voi yksin ratkaista lasten hyvinvoinnin haasteita. Kaikkien on huolehdittava lapsista ja rajoitettava heidän elämäänsä haitallisesti vaikuttavia asioita. On annettava turvaa ja luottamusta tulevaisuuteen, Saarivirta toteaa.
Rauman Normaalikoulussa ennakoidaan turvallisuushaasteita
Turun yliopiston professori Eila Lindfors on tehnyt vuosia tutkimukseen perustuvaa oppilaitosten turvallisuuden kehittämistyötä yhdessä tutkimustiiminsä ja koulujen kanssa. Viimeisin hanke on ollut ”ONNI on turvallinen koulu”. Hankkeen tavoitteena on ollut käytännön turvallisuustyön tukeminen pilottikouluissa. Ne saivat koulutusta ja tukea kehittämiseen turvallisuustason selvittämisen jälkeen sekä oman mentorin.
Rauman normaalikoulu on ollut yksi pilottikouluista. Turvallisuusvastaava Tuija Saarivirta on luotsannut oman koulunsa turvallisuustyötä jo vuosia ja kertoo saaneensa hankkeesta paljon tukea.
– Koulumme on kehittynyt turvallisuushaasteita ennakoivaksi kouluksi, toteaa Saarivirta.
Työ jatkuu edelleen.
– Aluksi on uskallettava katsoa, missä omassa koulussa mennään, korostavat Lindfors ja Saarivirta.
Jokaisen yhteisön jäsenen on tiedostettava oma vaikutusmahdollisuutensa. On huolehdittava turvallisuudesta monella tasolla: rakennuksista, ympäristöstä, yhteisön ja yksilöiden turvallisuudesta jne.
– Yhteistyö muiden turvallisuustoimijoiden kanssa on tärkeää, sanovat Saarivirta ja Lindfors.
Lindfors korostaa tutkimuksen antamaa pohjaa käytännön ratkaisuille. Hankkeessa on hänen mukaansa kehitetty työkaluja, joita toivotaan käytettävän muissakin kouluissa esimerkiksi turvallisuuspoikkeamien havainnoinnissa. Normaalikoulu on ollut vahvasti kehittämässä toimivia malleja. Turvallisuudeltaan kehittyneissä kouluissa ennakoidaan, eikä odoteta, että toimittaisiin vasta sitten, kun jotakin on sattunut. Riskien ja vaarojen vähentämisestä tulee osa koulun kulttuuria.
Normaalikoulun turvallisuusryhmässä on mukana myös aktiivisia oppilaita. Toinen turvallisuutta käsittelevä tärkeä ryhmä on koulun opiskeluhuoltoryhmä, jossa myös on mukana oppilasjäseniä ja vanhempien edustus.
Hankkeen myötä on korostunut, että esimerkiksi työrauhan kannalta on koulun järjestyssääntöjen oltava ajan tasalla. Pääpaino on kuitenkin ollut kokonaisturvallisuuden edistämisessä.
Lindfors ja Saarivirta toteavat, että turvallisuustyö ei lopu koskaan, koska on jaksettava ylläpitää toimivat käytännöt, tarkasteltava puutteita ja kehitettävä uusia ratkaisuja. Suomen Palopäällystöliitto myönsi vuosi sitten Lindforsille ja Saarivirralle tunnustuspalkinnon kouluturvallisuuden edistämistyöstä.
