Pau­lii­na Vil­pak­ka

”Ei se ole si­nun syy­tä­si”, voi lap­si kuul­la van­hem­mil­taan eron het­kel­lä. Jos lap­si ei kum­mem­min oi­rei­le, van­hem­man on help­po aja­tel­la, et­tä hän sel­vi­ää eros­ta hy­vin.

Satu Ka­ti­la MLL Sa­ta­kun­nan pii­ris­tä muis­tut­taa, et­tä kyse voi ol­la kui­ten­kin sii­tä, et­tä lap­si suo­je­lee van­hem­pi­aan.

– Hän voi aja­tel­la, et­tä van­hem­mil­la on jo tar­peek­si huo­lia, ei­kä sik­si ker­ro omis­ta tun­teis­taan.

Ka­ti­la jat­kaa, et­tä lap­set voi­vat ko­kea van­hem­pien­sa eron hy­vin mo­nin eri ta­voin. Jol­le­kin van­hem­pien ero voi ol­la iso hel­po­tus, mut­ta toi­sel­le se voi tun­tua maa­il­man­lo­pul­ta. Ja kaik­kea sil­tä vä­lil­tä.

– Pie­nem­pi lap­si voi ko­kea syyl­li­syyt­tä van­hem­pien eros­ta, sil­lä hän kä­sit­te­lee maa­il­maa vie­lä pit­käl­ti it­sen­sä kaut­ta. Isom­pi lap­si puo­les­taan voi vel­loa epä­tie­toi­suu­des­sa, ei­kä us­kal­la ky­syä.

MLL Satakunnan piirin havainnekuva kuvastaa erovanhemmuuden vuoristorataa, jossa lapsikin on mukana. KUVA: MLL SATAKUNTA

Ka­ti­la ve­tää syys­lo­mien jäl­keen Frii­ta­lan kou­lul­la käyn­nis­ty­vää las­ten ero­ryh­mää. Ryh­mä on osa MLL Sa­ta­kun­nan pii­rin tam­mi­kuus­sa star­tan­nut­ta han­ket­ta Yh­des­sä per­hee­nä -eros­sa­kin. Han­ke jat­kuu vuo­teen 2024 as­ti.

– Ero on myös lap­sen asia, ja se kos­kee hän­tä­kin. Lap­sel­la­kin on oi­keus pu­hua eros­ta, Ka­ti­la pai­not­taa.

Las­ten ero­ryh­mä ei ole tar­koi­tet­tu vain sel­lai­sil­le lap­sil­le, jot­ka oi­rei­le­vat van­hem­pien­sa ero­tes­sa. Sen si­jaan ryh­mä on paik­ka, jos­sa jo­kai­nen eron ko­ke­nut saa lu­van kä­si­tel­lä tun­tei­taan.

– Esi­mer­kik­si, mil­tä tun­tuu asua kah­des­sa ko­dis­sa, tai mil­tä ko­din­vaih­to­ti­lan­teet tun­tu­vat.

Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, vaan ne kaikkein kipeimmät tunteet voi esimerkiksi laittaa huolisyöpön kitaan. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Ka­ti­lan mu­kaan oi­kea het­ki tul­la ero­ryh­mään on sil­loin, kun eron jäl­kei­nen ar­ki on läh­te­nyt rul­laa­maan. Ai­van akuu­tis­sa ero­ti­lan­tees­sa ryh­mä­muo­toi­nen toi­min­ta ei ole vält­tä­mät­tä lap­sel­le pa­ras paik­ka tun­tei­den kä­sit­te­lyyn.

Las­ten ero­ryh­mäs­sä ei ole tar­koi­tus kai­vel­la per­hei­den synk­kiä sa­lai­suuk­sia. Sen si­jaan ryh­mäs­sä pa­nos­te­taan sii­hen, et­tä lap­set pu­hui­si­vat omis­ta tun­teis­taan ja omis­ta ko­ke­muk­sis­taan.

Per­heet haas­ta­tel­laan en­nen lap­sen osal­lis­tu­mis­ta ero­ryh­mään.

– Lap­sen on tär­ke­ää kuul­la van­hem­mil­taan, et­tä he ha­lu­a­vat hä­nen osal­lis­tu­van ryh­mään, ja et­tä hän saa pu­hua eroon liit­ty­vis­tä ko­ke­muk­sis­taan, Ka­ti­la sa­noo.

MLL Sa­ta­kun­nan pii­ril­lä on ai­kai­sem­paa­kin ko­ke­mus­ta las­ten ero­ryh­mien jär­jes­tä­mi­ses­tä. Vas­taa­via ryh­miä jär­jes­te­tään myös muu­al­la Suo­mes­sa. Ka­ti­la ker­too, et­tä ko­ke­mus­ten mu­kaan lap­set hyö­ty­vät ver­tais­tu­es­ta sii­nä mis­sä ai­kui­set­kin.

– Las­ten pa­lau­te on ol­lut sitä, et­tä ”iha­na huo­ma­ta, et­tä muil­la­kin on sa­man­lais­ta”. Ja ai­kui­set puo­les­taan ovat ker­to­neet, et­tä ero­ryh­män myö­tä lap­si on al­ka­nut ko­to­na­kin pa­rem­min sa­noit­ta­maan tun­tei­taan eroon liit­ty­en.

Las­ten ero­ryh­mäs­sä ei is­tu­ta rin­gis­sä ja kuun­nel­la tois­ten elä­män­ta­ri­noi­ta. Sen si­jaan te­ke­mi­sen kaut­ta et­si­tään ta­po­ja il­mais­ta ja kä­si­tel­lä eroon liit­ty­viä tun­tei­ta. Te­ke­mi­nen voi ol­la esi­mer­kik­si piir­tä­mis­tä, mu­siik­kia tai liik­ku­mis­ta.

– Toki on myös har­joi­tuk­sia, jois­sa ero ote­taan sel­ke­äs­ti esiin. Voi ol­la esi­mer­kik­si tun­ne­mat­to, jos­sa va­li­taan eroon liit­ty­viä tun­tei­ta ja lii­ku­taan nii­den koh­dal­le, Ka­ti­la ker­too.

Tar­jol­la on myös il­mais­ta vä­li­pa­laa.

– Par­haat kes­kus­te­lut syn­ty­vät ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä.

Satu Katila kertoo, että lasten eroryhmässä etsitään tekemisen kautta tapoja ilmaista ja käsitellä eroon liittyviä tunteita. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Kaik­kea ei ryh­mäs­sä tar­vit­se sa­noa ää­neen. Ki­peim­mät tun­teet voi su­jaut­taa ”huo­li­syö­pön” ki­taan, tai kuis­ka­ta Gus­tav-nal­len kor­vaan. Mut­ta ju­tel­la­kin saa. Lap­sia mie­ti­tyt­tä­viä ai­hei­ta voi­vat ol­la esi­mer­kik­si kah­des­sa ko­dis­sa asu­mi­nen, van­hem­pien uu­det kump­pa­nit, van­hem­pien rii­te­ly ja omat tun­teet.

Frii­ta­lan kou­lus­sa jär­jes­tet­tä­vä las­ten ero­ryh­mä on koh­den­net­tu en­si­si­jai­ses­ti 5.-6. luok­ka­lai­sil­le. Van­hem­pien eroa voi ol­la hel­pom­pi kä­si­tel­lä en­nen mur­ro­si­kää ja en­sim­mäi­siä omia seu­rus­te­lu­kump­pa­nei­ta.

Satu Ka­ti­lan kans­sa ryh­män­ve­tä­jäk­si las­ten ero­ryh­mään tu­lee Frii­ta­lan kou­lun per­he­työn­te­ki­jä Jaa­na Rams­ten Po­rin Pe­rus­tur­vas­ta.

Ka­ti­la ku­vai­lee it­se­ään ryh­mä­noh­jaa­ja­na:

– Olen vä­hän yl­ly­tys­hul­lu, ja mi­nut saa hel­pos­ti kaik­keen pöh­köön mu­kaan. Mut­ta sa­mal­la olen myös tur­val­li­suu­des­ta huo­leh­ti­va. Tyk­kään kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä. Lii­kun­ta­la­jeis­sa olen yleen­sä vä­hän pois­sa mu­ka­vuu­sa­lu­eel­ta­ni, mut­ta läh­den kyl­lä pal­lo­pe­lei­hin mu­kaan, jos pyy­de­tään.

– Mi­nul­le voi ker­toa vai­keis­ta­kin ju­tuis­ta, en­kä pe­läs­ty. Mie­lel­lä­ni kuun­te­len, mitä ryh­mä­läi­sil­lä on ker­rot­ta­va­na, Ka­ti­la lu­paa.

Las­ten ero­ryh­mä Ul­vi­las­sa:

– Ryh­mä ko­koon­tuu Frii­ta­lan kou­lul­la 2.11.–7.12. kes­ki­viik­koi­sin kel­lo 15–17

– il­moit­tau­tu­mi­set osoit­tees­sa: bit.ly/Ero­ryh­maF­rii­ta­la

– Il­moit­tau­tu­mi­set 17.10 men­nes­sä

– MLL Sa­ta­kun­nan pii­ri jär­jes­tää ver­tais­toi­min­taa myös ero­ti­lan­tees­sa ole­vil­le van­hem­mil­le