San­na Jääs­ke­läi­nen

– Har­voin asi­at me­ne­vät niin, mi­ten it­se ajat­te­lee.

Näin to­te­aa Tom­my Jääs­kö, joka on yh­des­sä vai­mon­sa Ne­rin­ga Su­ky­te-Jääs­kön kans­sa pi­tä­nyt hel­mi­kuun alus­ta al­ka­en Po­rin tai­de­mu­se­on kah­vi­laa.

– Kaik­ki on ol­lut it­sel­le uut­ta ja yl­lä­tyk­siä on tul­lut. Se on ol­lut häm­men­tä­vää.

Alus­sa oli tosi kii­reis­tä. Pa­ris­kun­ta oli ot­ta­nut myös Sa­ta­kun­nan Mu­se­on kah­vi­lan hoi­toon­sa, mut­ta pian he huo­ma­si­vat, et­tä kah­den toi­mi­pis­teen avoin­na pi­tä­mi­nen ei on­nis­tu­nut.

– Aja­tuk­se­na oli pal­ka­ta li­sä­kä­siä, mut­ta se ol­lut­kaan mah­dol­lis­ta. Em­me pys­ty­neet tar­jo­a­maan riit­tä­väs­ti tun­te­ja, ei­vät­kä asi­a­kas­mää­rät läh­te­neet kun­nol­la kas­vuun, he ker­to­vat.

Niin­pä toi­min­ta kes­ki­tet­tiin vain tai­de­mu­se­ol­le elo­kuus­sa.

Yli­pää­tään kah­vi­lan pi­tä­mi­seen me­ne­vä työ­mää­rä oli yl­lä­tys.

– Meil­lä oli mo­nen­lai­sia ide­oi­ta esi­mer­kik­si pai­kal­li­sis­ta tuot­teis­ta, mut­ta ai­ka on men­nyt ar­jen pyö­rit­tä­mi­seen: ruu­an­lait­toon ja asi­a­kas­pal­ve­luun. Maa­nan­tai­sin mu­seo on kiin­ni, mut­ta sil­loin täy­tyy teh­dä han­kin­nat ja val­mis­tel­la tu­le­vaa viik­koa. Ko­vaa työ­tä tämä on, pyö­rit­tää kah­vi­laa ja pi­tää asi­ak­kaat tyy­ty­väi­si­nä.

Hei­tä ilah­dut­taa kä­vi­jöil­tä saa­tu hyvä pa­lau­te, mut­ta asi­a­kas­mää­rään he toi­vo­vat kas­vua. Jo­ki­ran­taa on ke­hi­tet­ty, mut­ta kau­pun­ki­lai­set ei­vät ole vie­lä kun­nol­la löy­tä­neet tie­tään sin­ne.

Tuk­hol­mas­ta ko­toi­sin ole­va Tom­my työs­ken­te­li ai­em­min lai­va­kok­ki­na isoil­la aluk­sil­la. Rei­lu nel­jä vuot­ta sit­ten hän odot­ti lai­van­vaih­toa Liet­tu­an sa­ta­ma­kau­pun­ki Klaipė­das­sa ja ta­pa­si Ne­rin­gan, joka työs­ken­te­li pai­kal­li­ses­sa me­ri­mu­se­os­sa ku­raat­to­ri­na. Rak­kaus syt­tyi ja muu­ta­man vuo­den miet­ti­mi­sen jäl­keen pa­ris­kun­ta päät­ti aset­tua Po­riin lä­hel­le Tom­myn lap­sia. Ne­rin­gan 12-vuo­ti­as poi­ka muut­ti mu­ka­na ja käy nyt kan­sain­vä­lis­tä kou­lua Po­ris­sa.

– Mie­tim­me mi­ten Po­ris­sa voi­si työl­lis­tyä näi­nä vai­kei­na ai­koi­na, jo­ten kah­vi­loi­den kil­pai­lu­tus tun­tui mah­dol­li­suu­del­ta.

Ne­rin­ga on työn ohes­sa opis­kel­lut suo­mea. Kie­li tun­tuu haas­ta­val­ta, eri­tyi­ses­ti Po­rin mur­re.

Porin taidemuseon remontissa myös kahvila uudistui. Kahvilan yrittäjät Neringa Sukyte-Jääskö ja Tommy Jääskö iloitsevat kauniista toimintaympäristöstä. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Porin taidemuseon remontissa myös kahvila uudistui. Kahvilan yrittäjät Neringa Sukyte-Jääskö ja Tommy Jääskö iloitsevat kauniista toimintaympäristöstä. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Kah­vi­la on tai­de­mu­se­on re­mon­tin jäl­keen si­jain­nut eri pai­kas­sa mu­se­on au­lan yh­tey­des­sä. Tila on tyy­li­käs, ka­lus­tet­tu suo­ma­lai­sel­la de­sig­nil­la. Ne­rin­ga ja Tom­my toi­vo­vat, et­tä yhä use­am­pi löy­täi­si tien­sä kah­vi­laan.

– Olem­me au­ki mu­se­on au­ki­o­lo­ai­koi­na, mut­ta tän­ne saa tul­la kuka vaan – ei tar­vit­se käy­dä mu­se­on puo­lel­la, ei­kä os­taa pää­sy­lip­pua tul­lak­seen lou­naal­le tai kah­vil­le, he muis­tut­ta­vat.

Tai­de­mu­se­on kah­vi­las­sa on ar­ki­sin tar­jol­la lou­nas ja vii­kon­lop­pui­sin mo­lem­pi­na päi­vi­nä bruns­si. Lou­naal­le voi tul­la kuka vaan, mut­ta bruns­seil­le täy­tyy va­ra­ta paik­ka.

– Tar­jo­am­me pää­sään­töi­ses­ti ko­ti­ruo­kaa, mut­ta myös mui­ta­kin ma­ku­ja. Joka päi­vä on tar­jol­la myös keit­to­lou­nas – lo­hi­keit­to on suo­ma­lais­ten iki­suo­sik­ki. Sa­moin lei­von­nai­sis­sa klas­si­kot pi­tä­vät pin­tan­sa, voi­sil­mä­pul­la on suo­si­tuin kah­vi­lei­pä, Tom­my ker­too.

Ne­rin­gal­le suo­ma­lai­nen keit­tiö ei ol­lut en­nes­tään ko­vin tut­tu, mut­ta hän on no­pe­as­ti op­pi­nut.

– Liet­tu­as­sa käy­te­tään ruu­an­lai­tos­sa enem­män voi­ta ja ker­maa, mut­ta muu­ten ar­ki­ruo­ka on mel­ko sa­man­lais­ta. Juh­la­py­hi­nä meil­lä on eri­lai­set pe­rin­ne­ruu­at, hän ker­too.

Mu­se­on kah­vi­laan Ne­rin­ga ei kui­ten­kaan ole tuo­nut liet­tu­a­lai­sia ruo­kia.

– No­pe­as­ti huo­ma­sim­me, et­tä asi­ak­kaat tyk­kää­vät tu­tus­ta ja tur­val­li­ses­ta. Niin­pä teem­me sel­lais­ta tar­jol­le.

Pa­ris­kun­ta ker­too kui­ten­kin ke­hit­tä­neen­sä re­sep­tiik­kaa, muun mu­as­sa ap­pel­sii­nic­hi­li­mu­ta­ka­kun.

– Olem­me miet­ti­neet, et­tä tai­de­mu­se­ol­la voi­si ol­la ni­mik­ko­lei­von­nai­nen. Kun pi­dim­me kah­ta kah­vi­laa yh­tä ai­kaa, ei ke­hi­tys­työl­le ol­lut ai­kaa. Eh­kä­pä nyt alam­me poh­tia tätä asi­aa.