Pau­lii­na Vil­pak­ka

Lää­kä­ri­kes­kus Kar­hu­lin­nas­sa työs­ken­te­le­vä työ­ter­veys­huol­lon eri­kois­lää­kä­ri Timo Wal­li ky­syy, löy­tyy­kö työ­e­lä­mäs­tä kei­no­ja, joil­la ikään­ty­vien hen­ki­löi­den työ­ky­vyn muu­tos­ta voi­tai­siin huo­mi­oi­da, jos hei­dän ha­lu­taan jak­sa­van töis­sä en­tis­tä van­hem­mak­si.

– Yleen­sä heil­lä, joil­la on mah­dol­li­suus muo­ka­ta esi­mer­kik­si työ­mää­rää, työn­ku­vaa tai muu­ta työ­hön liit­ty­vää, on pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det myös pär­jä­tä pi­dem­pään. Jos työn muok­kaa­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia on vain vä­hän, voi ol­la vai­ke­am­pi jak­saa vii­mei­siä työ­vuo­sia tai nii­tä yli­mää­räi­siä vuo­sia, Wal­li ar­ve­lee.

So­pi­vis­sa työ­teh­tä­vis­sä, fyy­si­sen ja psyyk­ki­sen toi­min­ta­ky­vyn edel­ly­tys­ten ol­les­sa koh­dil­laan työ­in­nol­la­kin on pa­rem­mat edel­ly­tyk­set jat­kua pi­tem­pään.

– Ylei­ses­ti sa­no­taan, et­tä jos on mah­dol­li­suus vai­kut­taa omaan työ­hön, se li­sää työ­tyy­ty­väi­syyt­tä, Wal­li li­sää.

Kes­kus­te­lu elä­kei­än nos­ta­mi­ses­ta ei ole help­po, kos­ka eri työ­teh­tä­vien vaa­ti­muk­set ovat hy­vin eri­lai­set. Wal­li kai­pai­si li­sää kes­kus­te­lua kei­nois­ta, jos 70 vuo­den elä­kei­kää ta­voi­tel­laan.

– Mi­ten voi­tai­siin ede­saut­taa, et­tä ih­mis­ten jak­sa­mi­nen ja pys­ty­mi­nen oli­si pa­rem­paa siel­lä työ­u­ran lop­pu­vai­hees­sa. Voi­si­ko työ­u­ran lop­pu­pääs­sä ol­la use­am­min liu­ku­maa ja työ­mää­rän as­teit­tais­ta vä­hen­tä­mis­tä tai ke­ven­tä­mis­tä, et­tei teh­täi­si­kään sitä ras­kaam­paa työn­ku­vaa sin­ne ai­van vii­mei­seen työ­päi­vään as­ti. Työ­ter­veys­lais­sa­han on jo huo­mi­oi­tu ta­voi­te edis­tää yli 55-vuo­ti­ai­den työs­sä­jak­sa­mis­ta ja jak­sa­mis­ta. Työ­an­ta­jien tu­li­si­kin sen mu­kaan pyr­kiä so­peut­ta­maan työ­o­lot ikään­ty­nei­den työ­ky­kyä aja­tel­len.

Walli pohtii, voisiko työuran loppupäässä olla useammin liukumaa ja työmäärän asteittaista vähentämistä tai keventämistä.

Kan­nus­tus­me­ka­nis­mit ovat Wal­lin mie­les­tä pa­rem­pia vaih­to­eh­to­ja, kuin sen vaa­ti­mi­nen, et­tä kaik­ki jat­kai­si­vat työ­u­raa esi­mer­kik­si 70-vuo­ti­aak­si. Näin hän ajat­te­lee, kos­ka ih­mi­set ovat eri­lai­sia.

– Kaik­ki ei­vät vält­tä­mät­tä pys­ty sii­hen, ja hei­dän kans­saan ol­laan sit­ten te­ke­mi­sis­sä työ­ky­kyyn liit­ty­vien haas­tei­den osal­ta. Mut­ta kan­nus­ta­mis­me­ka­nis­mit an­ta­vat niil­le mah­dol­li­suu­den jat­kaa, jot­ka sii­hen pys­ty­vät.

Hän li­sää, et­tä työ­ter­veys­huol­los­sa py­ri­tään mah­dol­lis­ta­maan hen­ki­lön py­sy­mi­nen mah­dol­li­sim­man ter­vee­nä ja toi­min­ta­ky­kyi­se­nä läpi koko työ­u­ran, ja sik­si teh­dään pal­jon en­nal­ta eh­käi­se­vää työ­tä.

– Nii­tä tär­kei­tä asi­oi­ta­han pi­tää teh­dä jo siel­lä 30-40 vuo­ti­aa­na. Se, mi­ten hy­vin on on­nis­tut­tu koko työ­u­ran kes­tä­väs­sä ter­vey­den ja toi­min­ta­ky­vyn yl­lä­pi­tä­mi­ses­sä, se vai­kut­taa sii­hen, pääs­tään­kö täy­teen elä­kei­kään ja kuin­ka ter­vee­nä, mikä se elä­kei­kä sit­ten mil­loin­kin on, hän li­sää.

Viime viikon tiistaina Ulvilan seniorit ry:n Muistix-kerhossa oli paikalla kertalaakista eläkkeelle jääneitä, sekä niitä, joille työnteko on maistunut pidempään.

Ul­vi­lan se­ni­o­rit ry:n Muis­tix-ker­ho­lai­set ko­koon­tu­vat muis­ti­teh­tä­vien ja ju­tus­te­lun ää­rel­le ker­ran kuus­sa Ul­vi­lan kir­jas­toon. Elä­kei­än muu­tok­seen liit­ty­en ker­hos­sa ol­tiin yk­si­mie­li­siä ai­na­kin sii­tä, et­tä yk­si­löl­li­set te­ki­jät oli­si ai­na tär­ke­ää jo­ten­kin huo­mi­oi­da, kos­ka ih­mi­set, hei­dän ter­vey­ten­sä, työ­pai­kat ja työ­teh­tä­vien kuor­mit­ta­vuus­te­ki­jät ovat eri­lai­sia. Hy­vä­nä vaih­to­eh­to­na jou­kos­sa pi­det­tiin myös va­paa­eh­tois­ta mah­dol­li­suut­ta jat­kaa työ­e­lä­mäs­sä pie­nel­lä, it­sel­le so­pi­val­la tun­ti­mää­räl­lä vii­kos­sa. Pelk­kä elä­kei­än yh­täk­ki­nen nos­ta­mi­nen 70 ikä­vuo­teen ei saa­nut suo­raa kan­na­tus­ta.

”Jos ih­mi­nen on ter­ve, työ­o­lo­suh­teet ovat hy­vät ja hän viih­tyy työs­sän­sä, sil­loin voi­si kes­kus­tel­la sen hen­ki­lön koh­dal­la työn­te­on jat­ka­mi­ses­ta. Se, et­tä oli­si lais­sa, et­tä kai­kil­le tu­li­si niin ja niin mon­ta työ­vuot­ta li­sää, ai­ka vai­ke­al­ta se tun­tui­si.”

Aja­tuk­sia he­rät­ti­vät myös ny­ky­a­jan työ­e­lä­män vaa­ti­muk­set.

”Työn te­ke­mi­nen on ny­kyi­sil­le ihan eri kuin mitä se oli meil­lä, jo­ten sitä on vai­kea sa­noa, mikä on hei­dän kun­ton­sa ja jak­sa­mi­sen­sa sil­loin, kun he ovat 65 -70 vuo­ti­ai­ta. Työn laa­tu on mo­nel­la alal­la muut­tu­nut ihan täy­sin."

”Kun ajat­te­len esi­mer­kik­si omia lap­si­a­ni, se tä­män päi­vän työ­e­lä­män vaa­ti­vuus on niin mah­do­ton­ta, et­tä mi­ten ih­mi­nen jak­sai­si sitä vie­lä seit­se­män­kymp­pi­se­nä. Mie­les­tä­ni se on ihan pos­ket­to­man kor­kea elä­kei­kä. Kaik­ki kui­ten­kin van­he­ne­vat ja voi tul­la sai­rauk­sia.”

Ker­ho­lais­ten jou­kos­ta löy­tyi mo­nen­lai­sia elä­köi­ty­mis­ta­ri­noi­ta.

”En ole eläk­keel­lä vie­lä ol­len­kaan, kun olen maan­vil­je­li­jä. Su­ku­pol­ven­vaih­dos on teh­ty, ja töit­ten mää­rä on pik­ku­hil­jaa las­ke­nut, mut­ta ei­vät ne kos­kaan lopu maa­ti­lal­la. Työn­te­ko tun­tuu eri­no­mai­sen hy­väl­tä. Tyk­kään teh­dä ruu­miil­lis­ta työ­tä, jol­la on myös mer­ki­tys­tä.”

”Jäin fyy­sis­ten vai­vo­jen ta­kia eläk­keel­le jo en­nen vi­ral­lis­ta elä­kei­kää. Tein kui­ten­kin 72-vuo­ti­aak­si as­ti töi­tä muu­ta­man tun­nin vii­kos­sa ja se oli ihan mie­lui­saa. Sen jäl­keen jat­koin vie­lä va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jä­nä sa­man­ta­pai­sis­sa teh­tä­vis­sä.”

”Olen ol­lut ylä­as­teel­la opet­ta­ja­na. Se oli unel­ma-am­mat­ti­ni, tyk­kä­sin opet­ta­mi­ses­ta, ja kaik­ki meni ihan hy­vin. Mut­ta kyl­lä sii­tä sai ta­val­laan tar­peek­si sii­tä­kin. Se on niin hek­tis­tä ja kuor­mit­ta­vaa hom­maa. En mis­sään ta­pauk­ses­sa oli­si jak­sa­nut jat­kaa työs­sä 70-vuo­ti­aak­si as­ti.”

Mikä sit­ten oli­si se oi­kea elä­köi­ty­mi­si­kä? Ky­sy­mys saa ai­kaan hie­man hu­pai­lua ker­ho­lais­ten kes­ken.

”Työ­ka­ve­rit ker­to­vat, et­tä oli­si jo ai­ka…”