Joustoa työuran loppupäähän, jos halutaan pitää ihmiset töissä pidempään
Tänä syksynä julkisuudessa on keskusteltu eläkeiän nostamisesta 70 ikävuoteen. Satakunnan Viikossa tartuttiin aiheeseen työssäjaksamisen näkökulmasta.
Pauliina Vilpakka
Lääkärikeskus Karhulinnassa työskentelevä työterveyshuollon erikoislääkäri Timo Walli kysyy, löytyykö työelämästä keinoja, joilla ikääntyvien henkilöiden työkyvyn muutosta voitaisiin huomioida, jos heidän halutaan jaksavan töissä entistä vanhemmaksi.
– Yleensä heillä, joilla on mahdollisuus muokata esimerkiksi työmäärää, työnkuvaa tai muuta työhön liittyvää, on paremmat mahdollisuudet myös pärjätä pidempään. Jos työn muokkaamisen mahdollisuuksia on vain vähän, voi olla vaikeampi jaksaa viimeisiä työvuosia tai niitä ylimääräisiä vuosia, Walli arvelee.
Sopivissa työtehtävissä, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn edellytysten ollessa kohdillaan työinnollakin on paremmat edellytykset jatkua pitempään.
– Yleisesti sanotaan, että jos on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, se lisää työtyytyväisyyttä, Walli lisää.
Keskustelu eläkeiän nostamisesta ei ole helppo, koska eri työtehtävien vaatimukset ovat hyvin erilaiset. Walli kaipaisi lisää keskustelua keinoista, jos 70 vuoden eläkeikää tavoitellaan.
– Miten voitaisiin edesauttaa, että ihmisten jaksaminen ja pystyminen olisi parempaa siellä työuran loppuvaiheessa. Voisiko työuran loppupäässä olla useammin liukumaa ja työmäärän asteittaista vähentämistä tai keventämistä, ettei tehtäisikään sitä raskaampaa työnkuvaa sinne aivan viimeiseen työpäivään asti. Työterveyslaissahan on jo huomioitu tavoite edistää yli 55-vuotiaiden työssäjaksamista ja jaksamista. Työantajien tulisikin sen mukaan pyrkiä sopeuttamaan työolot ikääntyneiden työkykyä ajatellen.
Walli pohtii, voisiko työuran loppupäässä olla useammin liukumaa ja työmäärän asteittaista vähentämistä tai keventämistä.
Kannustusmekanismit ovat Wallin mielestä parempia vaihtoehtoja, kuin sen vaatiminen, että kaikki jatkaisivat työuraa esimerkiksi 70-vuotiaaksi. Näin hän ajattelee, koska ihmiset ovat erilaisia.
– Kaikki eivät välttämättä pysty siihen, ja heidän kanssaan ollaan sitten tekemisissä työkykyyn liittyvien haasteiden osalta. Mutta kannustamismekanismit antavat niille mahdollisuuden jatkaa, jotka siihen pystyvät.
Hän lisää, että työterveyshuollossa pyritään mahdollistamaan henkilön pysyminen mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä läpi koko työuran, ja siksi tehdään paljon ennalta ehkäisevää työtä.
– Niitä tärkeitä asioitahan pitää tehdä jo siellä 30-40 vuotiaana. Se, miten hyvin on onnistuttu koko työuran kestävässä terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä, se vaikuttaa siihen, päästäänkö täyteen eläkeikään ja kuinka terveenä, mikä se eläkeikä sitten milloinkin on, hän lisää.
Viime viikon tiistaina Ulvilan seniorit ry:n Muistix-kerhossa oli paikalla kertalaakista eläkkeelle jääneitä, sekä niitä, joille työnteko on maistunut pidempään.
Ulvilan seniorit ry:n Muistix-kerholaiset kokoontuvat muistitehtävien ja jutustelun äärelle kerran kuussa Ulvilan kirjastoon. Eläkeiän muutokseen liittyen kerhossa oltiin yksimielisiä ainakin siitä, että yksilölliset tekijät olisi aina tärkeää jotenkin huomioida, koska ihmiset, heidän terveytensä, työpaikat ja työtehtävien kuormittavuustekijät ovat erilaisia. Hyvänä vaihtoehtona joukossa pidettiin myös vapaaehtoista mahdollisuutta jatkaa työelämässä pienellä, itselle sopivalla tuntimäärällä viikossa. Pelkkä eläkeiän yhtäkkinen nostaminen 70 ikävuoteen ei saanut suoraa kannatusta.
”Jos ihminen on terve, työolosuhteet ovat hyvät ja hän viihtyy työssänsä, silloin voisi keskustella sen henkilön kohdalla työnteon jatkamisesta. Se, että olisi laissa, että kaikille tulisi niin ja niin monta työvuotta lisää, aika vaikealta se tuntuisi.”
Ajatuksia herättivät myös nykyajan työelämän vaatimukset.
”Työn tekeminen on nykyisille ihan eri kuin mitä se oli meillä, joten sitä on vaikea sanoa, mikä on heidän kuntonsa ja jaksamisensa silloin, kun he ovat 65 -70 vuotiaita. Työn laatu on monella alalla muuttunut ihan täysin."
”Kun ajattelen esimerkiksi omia lapsiani, se tämän päivän työelämän vaativuus on niin mahdotonta, että miten ihminen jaksaisi sitä vielä seitsemänkymppisenä. Mielestäni se on ihan poskettoman korkea eläkeikä. Kaikki kuitenkin vanhenevat ja voi tulla sairauksia.”
Kerholaisten joukosta löytyi monenlaisia eläköitymistarinoita.
”En ole eläkkeellä vielä ollenkaan, kun olen maanviljelijä. Sukupolvenvaihdos on tehty, ja töitten määrä on pikkuhiljaa laskenut, mutta eivät ne koskaan lopu maatilalla. Työnteko tuntuu erinomaisen hyvältä. Tykkään tehdä ruumiillista työtä, jolla on myös merkitystä.”
”Jäin fyysisten vaivojen takia eläkkeelle jo ennen virallista eläkeikää. Tein kuitenkin 72-vuotiaaksi asti töitä muutaman tunnin viikossa ja se oli ihan mieluisaa. Sen jälkeen jatkoin vielä vapaaehtoistyöntekijänä samantapaisissa tehtävissä.”
”Olen ollut yläasteella opettajana. Se oli unelma-ammattini, tykkäsin opettamisesta, ja kaikki meni ihan hyvin. Mutta kyllä siitä sai tavallaan tarpeeksi siitäkin. Se on niin hektistä ja kuormittavaa hommaa. En missään tapauksessa olisi jaksanut jatkaa työssä 70-vuotiaaksi asti.”
Mikä sitten olisi se oikea eläköitymisikä? Kysymys saa aikaan hieman hupailua kerholaisten kesken.
”Työkaverit kertovat, että olisi jo aika…”

