Kesän maku löytyy Säpilän riippusillan kupeesta
Kokemäellä, Säpilän riippusillan päässä, kahvi, vohvelit ja kohtaamiset tekevät kesästä maistuvan.
Katri Mäenpää
Kesä alkaa jo ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan. Kokemäellä, Säpilän riippusillan Säpilänniemen puoleisessa päässä, se tarkoittaa yhtä asiaa: Pop Up -kesäkahvila Kesähilkkaa.
Ajatus kahvilasta sai alkunsa sillasta ja siitä, että se oli hetken poissa. Kun Säpilän riippusilta suljettiin remontin ajaksi, kaipuu tuntui kylällä asti.
– Kun riippusilta oli kiinni, tuli suru puseroon. Pääsy sillalle oli estetty vanerilevyllä, muistelee läheiseltä Paturin tilalta kotoisin oleva Riitta Laivanen.
Raition kyläyhdistys korjasi sillan talkoilla ja Leader-tuella, ja kun se avattiin uudelleen vuonna 2019, ihmiset palasivat. Samalla syntyi ajatus jostakin muustakin.
– Olemme mökkirannastamme seuranneet, että sillalla käy paljon väkeä ja pohdimme, että kaipa heille joillekin voisi kahvikin maistua, vaikkapa jäätelön kera, kertoo Sanna Paassilta.
Ajatus muuttui todeksi keväällä 2021, kun Kesähilkka avasi ensimmäistä kertaa vappuna. Raition kyläyhdistys otti ilolla kahvilaidean vastaan ja yhdistys on julkaissut Facebook-sivuillaan Kesähilkan mainoksia. Alun perin kyse oli Veeran kesätyöstä, mutta nopeasti kahvilasta kasvoi koko perheen, ja vähän koko kylänkin, yhteinen juttu. Mukana on kolme sukupolvea, ja nimensä kahvila on saanut Sannan isoäidiltä eli neljänneltä sukupolvelta.
– Jos Hilkka-mummi olisi elossa, hän varmasti istuisi kahvilalla koko päivän ja juttelisi ihmisten kanssa, Sanna naurahtaa.
Kesähilkka on avoinna muutamina tarkkaan valittuina päivinä: vappuna, juhannuksena ja yhtenä sunnuntaina sekä heinäkuussa että elokuussa. Silloin tarjolla on sitä, mikä maistuu kesältä. Vappuna myynnissä on simaa ja munkkeja ja juhannuksena vohveleita, joita Seppo-pappa paistaa.
– Emme tee montaa sorttia, vaan sellaisia, mitkä on hyväksi todettu. Meillä on aina myös gluteeniton ja maidoton vaihtoehto, siitä on tullut paljon kiitosta, Sanna Paassilta kertoo.
Kesän maku rakentuu yksinkertaisista, itse tehdyistä asioista. Raparperipiirakka ja vaniljakastike sekä raparperimehu, kuuluvat alkukesän tarjottaviin. Myöhemmin kahvilan myyntitiskillä komeilevat mustikka- ja omenapiirakat. Mansikkaa käytetään hillossa ja mehuissa, vohveleiden päälläkin.
– Käytämme raaka-aineita ja leivomme tarjottavia vuodenajan mukaan, Sanna sanoo.
Kesähilkka ei kuitenkaan ole pelkkä kahvila. Se on kohtaamispaikka, johon tullaan viivähtämään.
– Kaikki kahvilassa poikkeavat ovat hyväntuulisia. Monista kävijöistä on tullut ihan vakioasiakkaita, Sanna kuvaa.
Kyläläisten lisäksi väkeä tulee kauempaakin, pyöräillen, autoilla ja nykyään myös veneellä.
Veera oli kymmenvuotias, kun kahvila perustettiin. Nyt hän osaa jo kohdata asiakkaat rennosti.
– Olen kokenut, että erilaisten ihmisten kohtaamisesta on ollut paljon hyötyä. Sosiaaliset taidot kehittyvät ja siitä on ollut paljon apua muissakin kesätöissä, hän kertoo.
Lisäksi Kesähilkka on osa jotain laajempaa, niin kutsuttua Säpilän henkeä. Talkoilla korjattu silta, kesähilkkalaisten yhdessä rakentama kahvila ja se, että aina löytyy joku auttamaan.
– Tämä on ollut eniten Veeran juttu, joten kyllä hänen on aina pitänyt myös tehdä töitä sen eteen. Mutta samalla kahvila antaa paljon meille muillekin, Sanna sanoo.
Ja ehkä juuri siinä piilee kesän maku. Ei vain raparperissa tai vohvelissa, vaan hetkissä, joissa kahvi kaadetaan termarista, joku jää juttelemaan vähän pidemmäksi aikaa ja sillan yli kulkee tasainen virta ihmisiä – kuten on kulkenut jo 1950-luvulta asti.

