Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­ri­lais­koo­mik­ko Joo­nas Nord­man ve­tää kork­ka­rit jal­kaan­sa seu­raa­vak­si Po­rin Te­at­te­rin Toot­sie-mu­si­kaa­lis­sa.

– Täs­sä on on­nek­si tul­lut eri kor­kui­sil­la kor­ko­ken­gil­lä elä­män ai­ka­na kä­vel­tyä. Mut­ta suk­ka­hou­su­jen kans­sa pe­laa­mi­nen ja nii­den eh­jä­nä pi­tä­mi­nen on asia, jos­sa en ole vie­lä ihan har­jaan­tu­nut. Olen ai­ka lah­jak­kaas­ti suk­ka­hou­su­ja rik­ko­nut jo täs­sä har­joi­tus­vai­hees­sa, Nord­man myön­tää.

Nodr­man te­kee esi­tyk­ses­sä kak­sois­roo­lin, kun hä­nen roo­li­hah­mon­sa näyt­te­li­jä Mic­ha­el Dor­sey päät­tää me­nes­tyä, vaik­ka sit­ten nai­sek­si naa­mi­oi­tu­nee­na. Kah­den roo­li­hah­mon vä­lil­lä pal­lo­tel­les­sa Do­rot­hyn tyy­li ja meik­ki luo­daan suh­teel­li­sen pie­nil­lä asi­oil­la. Ir­to­rip­si­ä­kään Nord­ma­nin ei ole tar­vin­nut käyt­tää.

– Mi­nul­la on omas­ta ta­kaa sen ver­ran pit­kät omat rip­set, et­tä riit­tää, kun nii­hin heit­tää vä­hän vä­riä. Nii­tä ovat nuo­res­ta pi­tä­en su­ku­lais­nai­set ja mas­kee­raa­jat ka­deh­ti­neet.

Roo­li­hah­mo­aan var­ten Nord­man jou­tui jopa va­haa­maan sää­ren­sä. Lop­pu­ja siis­ti­tään ko­neel­la, ja sitä Nord­man saa teh­dä jopa en­si ke­vää­seen as­ti.

– Olin yl­lät­ty­nyt, et­tei va­haa­mi­nen sat­tu­nut sen enem­pää. Tie­ten­kin toi­von, et­tei käy niin, et­tei­vät kar­vat enää kas­vai­si. Kyl­lä Po­ri­suh­de­neu­vo­ja­kin kar­van­sa ajoi, mut­ta se oli ker­ta­luon­toi­sem­paa.

Porin Teatterissa Nordman on esiintynyt yhden kerran aikaisemmin, 25 vuotta sitten avustajan roolissa. Kuva: Pauliina Vilpakka

Nord­man on näh­ty uran­sa ai­ka­na jo ai­kai­sem­min­kin nai­sen roo­leis­sa, mut­ta Toot­sie tar­jo­aa jäl­leen uut­ta haas­tet­ta.

– Roo­lis­sa kuin roo­lis­sa yleen­sä me­nee met­sään, jos ajat­te­lee, et­tä tä­mä­hän me­nee ihan tos­ta vaan. Kyl­lä kaik­ki roo­lit ai­na pa­neu­tu­mis­ta vaa­ti­vat, jos ne ha­lu­aa tai­ten teh­dä.

Toot­sie on po­ri­lais­koo­mi­kol­le en­sim­mäi­nen ker­ta suu­ren mu­si­kaa­lin pää­roo­lis­sa. Lau­lu­taus­taa Nord­ma­nil­ta löy­tyy lap­suu­des­ta Po­rin Poi­ka­kuo­ros­ta. Pari vuot­ta sit­ten hä­nen lau­lu­ään­tään kuul­tiin myös Mas­ked Sin­ger tv-oh­jel­mas­sa. Toot­sies­sa hän lau­laa sekä mie­he­nä et­tä nai­se­na, mut­ta min­ne­kään sop­raa­non kor­keuk­siin ei ole sen­tään tar­vin­nut ve­nyä.

– En ole mi­kään ko­vin ko­ke­nut lau­la­ja, mut­ta ka­pe­li­mes­ta­rim­me Siis­to­sen Pek­ka on kyl­lä mi­nua hy­vin kout­san­nut ja lau­lat­ta­nut, ja bii­sit al­ka­vat men­nä ko­dil­leen. Ei­vät ne ihan hel­poim­mas­ta pääs­tä ole, kyl­lä sii­nä hom­maa on.

Te­at­te­rin te­ke­mi­nen on Nord­ma­nil­le tut­tua nuo­ruu­des­ta. Po­rin Te­at­te­ris­sa hän on esiin­ty­nyt yh­den ker­ran ai­kai­sem­min, 25 vuot­ta sit­ten avus­ta­jan roo­lis­sa.

– On ol­lut hie­noa kat­soa vie­res­tä työ­ryh­män, pu­vus­ta­jien, or­kes­te­rin, la­vas­ta­jien ja koko näyt­tä­mö­hen­ki­lö­kun­nan työs­ken­te­lyä ja ko­vaa am­mat­ti­tai­toa mikä ta­los­sa on. Ja mi­ten no­pe­as­ti näyt­te­li­jät ot­ta­vat hal­tuun haas­ta­via stem­mo­ja ja mo­ni­mut­kai­sia ko­re­og­ra­fi­oi­ta. Olen ihail­len kat­so­nut vie­res­tä ja ko­ke­nut pääs­see­ni ai­ka ko­vaan lii­gaan.