Ari An­te­roi­nen

Lai­ti­las­sa syn­ty­nyt, Rau­man Ko­dis­jo­el­la lä­hel­lä Lai­ti­lan ra­jaa asu­va toi­mit­ta­ja-kir­jai­li­ja Lin­da Ran­ta­nen on kir­joit­ta­nut mon­ta kir­jaa ri­kok­sis­ta.

– Aloi­tin kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten sa­no­ma­leh­ti Län­si-Suo­men toi­mit­ta­ja­na sekä sit­ten Ali­bis­sa free­nä. Sit­ten rin­ki pik­ku­hil­jaa kas­voi ja lo­pul­ta tein eni­ten Il­ta­leh­del­le. Olin siel­lä ne­li­sen vuot­ta ihan ta­lon lis­toil­la, avaa Ran­ta­nen.

Vii­me mar­ras­kuus­sa oli­vat kui­ten­kin muu­tos­neu­vot­te­lut ja talo jäi taak­se.

– Täl­lä het­kel­lä olen Sa­no­ma Oy:n avus­ta­ja­rin­gis­sä. Vuo­des­ta 2020 olen teh­nyt pod­cas­te­ja ja en­sim­mäi­nen kir­ja on jul­kais­tu 2021.

Ran­ta­nen ker­too op­pi­neen­sa nel­jä-vii­si­vuo­ti­aa­na kir­joit­ta­maan.

– Sii­tä as­ti olen kir­joit­ta­nut ja lu­ke­nut. Ri­kok­set ovat ai­na kiin­nos­ta­neet. Kat­soin jo pie­ne­nä isän kans­sa Rai­ja Pel­lin juon­ta­maa Po­lii­si-TV:tä.

Ran­ta­nen on jul­kais­sut use­am­man eri paik­ka­kun­nil­le si­joit­tu­via true crime -kir­jo­ja, ku­ten Ri­kos­ten Rau­ma.

Jou­kos­sa on myös Ri­kos­ten Lai­ti­la. Ei­kö Lai­ti­la ole­kaan ri­kos­ten suh­teen mi­kään lin­tu­ko­to?

– Ei ole. Siel­lä on teh­ty va­ka­vi­a­kin ri­kok­sia, mut­ta se teos oli eh­kä hie­man eri­tyyp­pi­nen kuin ne muut. Mut­ta se oli mi­nul­le tär­keä teh­dä, kun ky­sees­sä on syn­ty­mä­kun­ta­ni, Ran­ta­nen avaa.

– Asuin Lai­ti­las­sa 16 vuot­ta. Ja edel­leen­kin käyn siel­lä use­am­man ker­ran vii­kos­sa.

Mah­taa­ko esi­mer­kik­si Uu­si­kau­pun­ki saa­da oman kir­jan­sa jos­kus?

– Olen sitä miet­ti­nyt. Tun­tuu, et­tä pien­ten kau­pun­kien ta­ri­nat ve­tä­vät. Lai­ti­la tosi vaa­ti ko­vaa neu­vot­te­lua kus­tan­ta­jan kans­sa. Mut­ta us­kon, et­tä Uu­si­kau­pun­ki-kir­ja­kin jos­kus jär­jes­tyi­si, vas­taa Ran­ta­nen.

Var­sin­kin true crime -gen­ren suo­sio on nyt hui­pus­saan niin kir­jois­sa kuin te­le­vi­si­os­sa­kin.

Mikä ih­mi­siä ri­kok­sis­sa kieh­too?

– Ylei­nen mie­li­pi­de tai­taa ol­la se, et­tä se on sel­lais­ta tir­kis­te­lyn­ha­lua tur­val­li­ses­ti omal­la ko­ti­soh­val­la. Mi­nua kui­ten­kin kiin­nos­taa se ih­mis­mie­li sii­nä, sa­noo Ran­ta­nen.

Ran­ta­nen te­kee myös pal­jon aut­ta­mis­työ­tä uh­rien pa­ris­sa.

– Mi­nul­le on tosi tär­ke­ää tuol­lai­nen en­nal­ta eh­käi­se­vä lin­ja. Mo­nis­sa kir­jois­sa­ni on­kin se idea, et­tä tuo­daan esil­le se, mitä on ta­pah­tu­nut en­nen ri­kok­sia.

Lin­da Ran­ta­nen on kir­joit­ta­nut myös fik­ti­o­ta eli ri­kos­ro­maa­ne­ja. Kuin­ka eri­lais­ta nii­den kir­joit­ta­mi­nen on?

– Se on sekä hel­pom­paa et­tä vai­ke­am­paa. Tie­to­kir­jal­li­suu­des­sa on tiet­ty ai­hio, mis­tä kir­joi­tat ja fak­tat ovat tär­kei­tä. Dek­ka­reis­sa on taas ta­val­laan va­paus teh­dä mitä vaan. Olen kyl­lä­kin ra­ken­ta­nut mi­nun dek­ka­ri­ni to­si­ta­paus­ten ym­pä­ril­le ja se myös rei­lus­ti ker­ro­taan.

Ran­ta­sen ke­sään kuu­luu pal­jon kir­joit­ta­mis­ta. Myös La­pis­sa täy­tyy eh­tiä käy­mään ja mök­keil­lä.

– Seu­raa­va jul­kais­ta­va kir­ja on Pe­dot, joka ker­too lap­se­na ta­pah­tu­neis­ta sek­su­aa­li­sis­ta hy­väk­si­käy­töis­tä. Sii­nä on uh­rien ta­ri­noi­ta. Sen jäl­keen tu­lee Tun­nus­ta­jat. Pro­jek­te­ja on jo­nos­sa vuo­teen 2028 as­ti.