Maa­rit Kaut­to

Iha­nas­ti läm­mit­tä­vä au­rin­ko, ter­va­pääs­ky­jen len­to­näy­tök­set tai­vaal­la, täy­del­li­nen rau­ha ja hil­jai­suus lin­tu­jen li­ver­rys­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta. Is­tum­me har­ja­val­ta­lai­sen Naa­kan ti­lan pi­ha­ri­vin edus­tal­la. Ti­lan emän­tä Maa­rit Naak­ka on juu­ri esi­tel­lyt niin sa­no­tun su­si­pi­han eli um­pi­pi­han muo­toon ra­ken­net­tu­ja, his­to­ri­aa huo­ku­via ra­ken­nuk­sia. Su­si­pi­ho­jen avul­la saa­tiin ai­koi­naan suo­jai­sat pi­hat pe­to­ja vas­taan ja ne an­toi­vat myös yk­si­tyi­syyt­tä ti­heis­sä ky­lis­sä asu­vil­le.

Naa­kan tila on ol­lut his­to­ri­an kir­jo­jen mu­kaan ole­mas­sa ai­na­kin vuo­des­ta 1455. Ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus on 1850-lu­vul­ta ja pu­nai­nen pi­ha­ri­vi on ra­ken­net­tu vuon­na 1921. Pi­ha­pii­riin kuu­lu­vat myös suu­ri ki­vi­na­vet­ta vuo­del­ta 1913, pa­ka­ri vuo­del­ta 1926 ja vil­ja­ma­ka­sii­ni, ny­kyi­nen sau­na­hu­vi­la, vuo­del­ta 1934.

– Su­ku­ni­mi on Sa­ta­kun­nas­sa pe­rin­tei­ses­ti tul­lut ta­lon mu­kaan. Os­ka­ri ja Al­ma Rau­vo­la os­ti­vat Naa­kan ta­lon vuon­na 1905 ja hei­dän su­ku­ni­men­sä vaih­tui Naa­kak­si. Hei­dän ai­ka­naan tila laa­je­ni, ra­ken­nuk­sia tuli li­sää ja pää­ra­ken­nuk­seen teh­tiin kau­nis la­si­ve­ran­ta. Isos­sa ki­vi­na­ve­tas­sa oli leh­miä 1960-lu­vul­le as­ti.

Maa­rit Naa­kan avi­o­mies Ans­si kuo­li vuon­na 2012. Ai­kui­set lap­set asu­vat muu­al­la. Naa­kan ta­los­ta läh­te­nei­tä Naak­ko­ja on enää muu­ta­mia. Ti­laa asut­ta­vat Maa­rit ja hä­nen ny­kyi­nen mie­hen­sä Mark­ku. Maat ovat ol­leet vuok­ral­la jo vuo­sia ja Naa­kan tila tar­jo­aa nyt viih­tyi­sää maa­ti­la­ma­joi­tus­ta van­has­sa pi­ha­ri­vis­sä.

– Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten aloim­me Mar­kun kans­sa miet­tiä, mitä te­ki­sim­me tyh­jil­le ra­ken­nuk­sil­le. Näin ison ti­lan yl­lä­pi­to nie­lee tie­ten­kin ra­haa ja ajat­te­lim­me, et­tä maa­ti­la­ma­joi­tus­toi­min­nas­ta voi­si saa­da apua yl­lä­pi­to­kus­tan­nuk­siin. Pu­nai­sen pi­ha­ri­vin van­ha huo­neis­to oli asut­ta­vas­sa kun­nos­sa ja re­mon­toim­me vie­lä sen keit­ti­ön ny­ky­ai­kai­sek­si. Siel­lä on nyt kak­si isoa ma­kuu­huo­net­ta, ti­la­va keit­tiö ja kyl­py­huo­ne. Tar­jo­am­me maa­ti­la­ma­joi­tus­ta pää­a­si­as­sa Airbnb:n kaut­ta. Ma­joit­tu­jia on ihan mu­ka­vas­ti var­sin­kin ke­sä­ai­kaan.

Maatilamajoitusta on tarjolla tilan kauniissa piharivissä.

Maa­ri­tin mu­kaan maa­ti­la­ma­joi­tus an­taa ai­nut­laa­tui­sen mah­dol­li­suu­den ko­kea maa­seu­dun rau­haa, ko­di­no­mai­suut­ta ja ais­tia häi­väh­dyk­sen en­ti­sai­ko­jen pe­rin­tei­ses­tä elä­mäs­tä. Naa­kan ti­lal­la yö­pyy pal­jon myös ul­ko­maa­lai­sia vie­rai­ta.

– On sel­lai­sia ma­joit­tu­jia, jot­ka tu­le­vat Hel­sin­gin len­to­ken­täl­tä, yö­py­vät meil­lä ja jat­ka­vat sit­ten mat­kaan­sa. On myös sel­lai­sia, joil­la on jo­tain si­tei­tä Har­ja­val­taan tai Sa­ta­kun­taan. He voi­vat yö­pyä use­am­man­kin yön ja ta­paa­vat tääl­lä su­ku­lai­si­aan ja ys­tä­vi­ään.

– Har­ja­val­lan kes­kus­ta on meil­tä vain ki­ven­hei­ton pääs­sä, ei­kä mat­ka ole pit­kä muu­al­le­kaan Sa­ta­kun­taan. Po­riin ajaa au­tol­la puo­les­sa tun­nis­sa ja ju­nal­la pää­see niin Tam­pe­reel­le kuin Po­riin­kin.

Naa­kan ti­lan eri­koi­suu­te­na on ko­ru­pa­ja, jos­sa val­mis­tuu kä­sin­teh­ty­jä ho­pe­a­ko­ru­ja.

– Pää­ra­ken­nuk­ses­sa on pie­ni huo­ne, jos­sa Mark­ku val­mis­taa ho­pe­as­ta esi­mer­kik­si ran­ne­ko­ru­ja, kau­la­ko­ru­ja, sor­muk­sia ja kor­va­ko­ru­ja. Ko­ruis­sam­me on lau­se me­men­to vi­ve­re eli muis­ta elää, joka oli tär­keä myös Emil Ce­derc­reut­zil­le. Me­men­to vi­ve­re -ko­ru­ja on myyn­nis­sä Ce­derc­reut­zin mu­se­os­sa Har­ja­val­las­sa, mut­ta ha­lu­tes­saan ko­rui­hin saa min­kä ta­han­sa teks­tin tai merk­ke­jä.

Maa­ri­til­la on luon­to­kar­toit­ta­jan kou­lu­tus ja hän tun­tee kas­vit ja lin­nut. Met­sä ja luon­to mer­kit­se­vät Maa­ri­til­le ko­ko­nais­val­tais­ta hy­vin­voin­tia.

– Luon­to­kar­toi­tuk­sia en enää tee, mut­ta jos­kus ve­dän yh­dis­tyk­sil­le opas­tet­tu­ja luon­to­ret­kiä esi­mer­kik­si Har­ja­val­lan upe­al­la Pa­ra­tii­sin luon­to­po­lul­la.

Myös Naa­kan ti­lal­ta pää­see suo­raan met­sään. Siel­lä kul­kee hy­vin­voin­ti­pol­ku, jota kul­kies­saan voi am­men­taa vir­keyt­tä ja hy­vää miel­tä.

– Hy­vin­voin­ti­po­lul­la on toi­min­nal­li­sia py­säh­ty­mis­paik­ko­ja. Nii­den tar­koi­tuk­se­na on aut­taa kul­ki­jaa saa­maan kä­ve­lys­tä ir­ti enem­män myön­tei­siä asi­oi­ta kuin pel­käs­tään kä­ve­le­mäl­lä py­säh­ty­mät­tä.

– Tut­ki­mus­ten mu­kaan jo 10 mi­nuu­tin olei­lu luon­nos­sa alen­taa ve­ren­pai­net­ta ja 20 mi­nuu­tin olei­lu ko­hot­taa mie­li­a­laa. Tark­kaa­vai­suus pa­ra­nee yli tun­nin luon­nos­sa olon jäl­keen, Maa­rit to­te­aa.

Ison ti­lan yl­lä­pi­to ja maa­ti­la­ma­joi­tuk­sen pyö­rit­tä­mi­nen vaa­ti­vat ai­kaa ja jak­sa­mis­ta. Maa­rit to­te­aa, et­tä iän kart­tu­es­sa mie­leen on­kin nous­sut aja­tus ti­las­ta luo­pu­mi­ses­ta.

– Olem­me har­kin­neet ti­lan myy­mis­tä. Lap­sil­la on omat elä­män­sä Hel­sin­gin seu­dul­la, ei­vät­kä he ole in­nos­tu­nei­ta muut­ta­maan tän­ne. Ti­lal­la oli­si po­ten­ti­aa­lia suu­ri­muo­toi­sem­paan­kin ma­joi­tus- ja juh­la­ti­la­toi­min­taan. Ki­vi­na­vet­taan sai­si upe­an juh­la­ti­lan ja pää­ra­ken­nuk­ses­sa­kin on val­ta­va sali, jos­sa voi­si jär­jes­tää eri­lai­sia ti­lai­suuk­sia. Aja­tus ti­las­ta luo­pu­mi­ses­ta on to­del­la vai­kea, mut­ta iän tuo­mat re­a­li­tee­tit ja oma hy­vin­voin­ti on otet­ta­va huo­mi­oon, Maa­rit huo­kaa.

Tänä ke­sä­nä ei kui­ten­kaan vie­lä ole luo­pu­mi­sen ai­ka. Maa­ti­la­ma­joi­tus jat­kuu ja Maa­rit suun­nit­te­lee myös ys­tä­vän­sä Lii­san kans­sa ke­sä­kirp­pik­sen aloit­ta­mis­ta Avoi­met ky­lät -päi­vä­nä eli lau­an­tai­na 14. ke­sä­kuu­ta.

– Ta­va­raa meil­lä kyl­lä riit­tää. Kan­nat­taa tul­la kat­so­maan ja te­ke­mään löy­tö­jä, Maa­rit hy­myi­lee.