Tiia Jo­ki­sa­lo

Pori Jaz­zeil­la on mo­nen po­ri­lai­sen ta­paan näyt­te­li­jä Ma­ria Kuu­si­luo­man­kin sy­dä­mes­sä ai­van oma nuo­tin mal­li­nen so­puk­kan­sa, mut­ta myös ai­nut­laa­tui­nen his­to­ri­an­sa.

En­sim­mäi­set jazz-ko­ke­muk­set si­joit­tu­vat muis­tin ulot­tu­mat­to­miin 1970-lu­vul­le Kuu­si­luo­man taa­pe­ro­ai­kaan, kun van­hem­mat ot­ti­vat lap­set mu­kaan kon­sert­tei­hin.

Tei­ni­ai­ka­na Jaz­z­ka­tu oli tie­ten­kin paik­ka, jon­ne tul­tiin päi­vät pe­rä­tys­ten viet­tä­mään ai­kaa ys­tä­vien kera. Vie­lä ol­les­saan alai­käi­nen Kuu­si­luo­ma aloit­ti ke­sä­työt Cafe Jaz­zis­sa ja myö­hem­min Raa­ti­huo­neen kel­la­ris­sa, ja nii­den myö­tä mo­nen vuo­den jaz­zit oli­vat si­ne­töi­ty.

Jazz-tun­nel­maa pää­si ais­ti­maan vah­vas­ti Jaz­z­ka­dun alu­eel­la työs­ken­nel­les­sä, mut­ta kon­sert­tei­hin hän ei eh­ti­nyt, kun­nes 1990-lu­vun alus­sa Jyr­ki Kan­gas ky­syi nuor­ta te­at­te­ri­kor­ke­a­kou­luo­pis­ke­li­jaa kon­sert­te­ja juon­ta­maan.

Seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen Kuu­si­luo­ma sit­ten spiik­ka­si­kin niin pää­kon­sert­te­ja kuin pie­nem­pi­ä­kin keik­ko­ja ym­pä­ri Ete­lä­ran­taa ja Kir­ju­rin­luo­toa.

– Jaz­ze­ja­han juh­lit­tiin tuol­loin kym­me­nen päi­vää. Teu­ras­ta­mol­la oli iso­ja bi­lei­tä, jot­ka kes­ti­vät vä­hin­tään nel­jään aa­mu­yöl­lä. Olin vii­del­tä ko­to­na, jos­sa sit­ten odot­ti iso lös­si jaz­z­tun­nel­mai­sia ys­tä­viä. Ma­joi­tin par­haim­mil­laan tois­ta­kym­men­tä ih­mis­tä. Palk­ki­ok­si juon­nois­ta sain pää­sy­lip­pu­ja, joi­ta sit­ten ja­oin ys­tä­vil­le, kun it­se olin töis­sä, hän muis­te­lee nau­ra­en.

Maria Kuusiluoma asuu ja työskentelee Helsingissä, mutta saapuu aina kesäisin kotikaupunkinsa hoteisiin, sillä hän työskentelee Kirjurin Kesäteatterin tuottajana.

Tiia Jokisalo

Vaik­ka fes­ti­vaa­li on ol­lut hä­nel­le nuo­ruus­vuo­si­na hy­vin työn­täy­tei­nen, ajas­ta on jää­nyt läm­pi­miä muis­to­ja.

– Kuu­lin mu­siik­kia, ta­pa­sin ar­tis­te­ja, sain naut­tia tun­nel­mas­ta ja to­si­aan usein kämp­pä oli täyn­nä ka­ve­rei­ta. Mut­ta oli­han tuol­loin vie­lä sun­nun­tai­kon­sert­te­ja ja sil­loin eh­din it­se­kin kä­vi­jän roo­lis­sa mu­kaan, hän muis­taa.

Vuo­sien vie­ries­sä jos­sain koh­taa ta­vak­si muo­dos­tui il­lal­lis­ta­mi­nen lu­kui­sien jaz­z­vie­rai­den kans­sa Raa­ti­huo­neen kel­la­ris­sa, jon­ka jäl­keen iso sak­ki siir­tyi Kir­ju­rin puo­lel­le. Lok­ki­la­van lä­hei­syy­des­sä on koi­vu, jol­la on ai­van oman­lai­sen­sa tut­ta­vuus Kuu­si­luo­man kans­sa.

– Se on ol­lut sel­lai­nen kiin­to­pis­te, jos­ta tie­tää, et­tä löy­tää oman po­ruk­kan­sa. Sen ää­rel­lä olem­me viet­tä­neet mo­net pik­ni­kit, hän nau­raa.

Ny­ky­ään aa­muun as­ti val­vo­tut yöt ovat jää­neet vä­hem­mäl­le, mut­ta jaz­z­po­ruk­ka ko­koon­tuu edel­leen.

– Iän myö­tä on tul­lut sen ver­ran mu­ka­vuu­den­ha­lui­sek­si, et­tä puit­teet on ol­ta­va koh­dil­laan, ja jos sa­taa, niin sit­ten en läh­de yh­ti­käs min­ne­kään.

Kuu­si­luo­ma on tyy­ty­väi­nen Jaz­z­ka­dun pa­luu­seen al­ku­pe­räi­sel­le pai­kal­leen.

– Us­kon, et­tä jos Jaz­z­puis­to Kir­ju­ris­sa oli­si toi­mi­nut, oli­si se siel­lä edel­leen. Mut­ta Kir­ju­ri on sen ver­ran kau­ka­na, et­tä sin­ne pi­tää men­nä, kun taas Ete­lä­ran­taan voi pii­pah­taa ohi­men­nen. On­han se oi­kein po­ri­lai­sia yrit­tä­ji­ä­kin aja­tel­len, et­tä kun tääl­lä ta­pah­tuu jo­ta­kin, kaik­ki saa­vat vä­hän hy­vää sii­tä it­sel­leen, hän to­te­aa ja jat­kaa:

– Toki olen avoin muu­tok­sel­le, asi­at muut­tu­vat ja niin pi­tää­kin. Kuu­luu kai asi­aan, et­tä kun mit­ta­riin tu­lee enem­män lu­ke­mia, sitä muis­te­lee her­kem­min van­ho­ja hy­viä ai­ko­ja.

Kuu­si­luo­man pu­hees­ta kuul­taa yl­peys fes­ti­vaa­lis­ta pu­hut­ta­es­sa. Hän nä­kee jaz­zien ole­van osa po­ri­lais­ten ja maa­kun­nan iden­ti­teet­tiä, jota pi­tää var­jel­la ja teh­dä fes­ti­vaa­lil­le tu­le­vai­suu­des­sa­kin kun­ni­aa.

Jyr­ki Kan­gas oli Kuu­si­luo­mal­le ys­tä­vä, joka jät­ti läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen.

– Hän oli mer­kit­tä­vä in­no­vaat­to­ri, tai­tei­li­ja ja per­soo­na. Tätä ta­pah­tu­maa ei ole luo­nut mi­kään kas­vo­ton, kyl­mä or­ga­ni­saa­tio, vaan kaik­ki on läh­te­nyt ih­mis­ten osaa­mi­ses­ta ja in­to­hi­mos­ta, ja lop­pu­tu­lok­se­na on maa­il­mal­la tun­net­tu fes­ti­vaa­li. Se­hän on ai­van mie­le­tön­tä. Kan­gas kump­pa­nei­neen jät­ti Po­ril­le ar­vok­kaan pe­rin­nön ja lah­jan ihan jo ta­lou­del­li­ses­sa­kin mie­les­sä, mut­ta myös kult­tuu­ril­li­ses­ti, sa­noo Kuu­si­luo­ma.