Mies ja lippu alas taivaalta – Motorshow & Stuntfest -tapahtumassa nähdään Skydive Pori – Satakunnan Laskuvarjourheilijat ry:n näyttävä laskuvarjohyppynäytös
Maarit Kautto
Näytöshypyssä Mika Rantanen liitelee alas valtavan Suomen lipun kanssa. Mukana laskeutuvat omilla varjoillaan myös Mika Maijala ja Taneli Turunen.
– Kyllä näyttävä esitys on luvassa. Mika käyttää hypyssään kooltaan normaalia isompaa tandemlaskuvarjoa, jolla yleensä laskeutuu kaksi ihmistä kerrallaan. Näin siksi, että mukana oleva suuri Suomen lippu painoineen on niin raskas, Satakunnan Laskuvarjourheilijoiden puheenjohtaja Veikko Skurnik kertoo.
Valtava Suomen lippu tuo laskuvarjohyppynäytökseen näyttävyyttä.
Näytöshypyllä on kuitenkin säävaraus. Skurnikin mukaan hypyn voisivat estää yli 11 metriä sekunnissa puuskissa puhaltava tuuli tai liian matalalla olevat pilvet.
– Lentokoneellamme ei saa lentää pilvien läpi. Pilvien läpi voidaan kyllä hypätä, mutta laskuvarjon ohjaaminen matalalla olevissa pilvissä ei ole turvallista, koska siellä ei käytännössä näe mitään.
– Hyppykorkeus on näytöshypyssä noin 2,5 kilometriä, kun normaalisti yleisimmät hyppykorkeudet ovat neljä ja 1,6 kilometriä. Toivotaan, että pilvet eivät estä hyppäämistä.
Vuonna 1969 perustettu Satakunnan Laskuvarjourheilijat on Suomen kolmanneksi vanhin laskuvarjokerho. Kerho toimii Porin lentoasemalla. Jäseniä on noin sata, joista aktiivisia muutama kymmenen. Kerhon kokonaishyppymäärä on 2 000–2 500 vuodessa säistä ja lentokoneen huoltotarpeesta riippuen.
Satakunnan Laskuvarjokerho hankki nykyisen lentokoneensa, Cessna 182 Q:n vuonna 2017. Koneeseen on asennettu Continentalin 300-hevosvoimainen IO-550D-moottori, joka kiidättää 4–5 hyppääjää 4 000 metriin vajaassa 20 minuutissa.
– Järjestämme alkeiskursseja joka vuosi huhtikuusta syyskuuhun kerran kuukaudessa. Lisäksi laskuvarjolla hyppäämistä on mahdollista päästä kokeilemaan tandemhyppynä kokeneen tandemhyppymestarin kanssa.
– Tämän vuoden viimeinen alkeiskurssimme alkaa syyskuun 1. päivänä. Ikäraja kurssille on 15 vuotta, alle 18-vuotiaat voivat osallistua huoltajan suostumuksella. Kurssilla käydään läpi asiat, jotka hyppääjän tulee osata ennen ensimmäistä hyppyään, kuten hyppytekniikka ja turvallisuusmääräykset sekä kuivaharjoitellaan hypyn eri vaiheita.
– Ensimmäiset hypyt ovat niin sanottuja pakkolaukaisuhyppyjä, joissa hyppääjä on pakkolaukaisuhihnalla kiinni koneessa ja irtautuessa pakkolaukaisujärjestelmä avaa päävarjon automaattisesti. Siitä sitten edetään ensimmäiseen itseaukaisuhyppyyn ja vapaapudotussuorituksiin. Tavoitteena on itsenäisen hyppääjän kelpoisuus, jonka voi saada reilun 30 hypyn jälkeen.
Skurnik painottaa, että laskuvarjohyppääminen on varsin turvallinen harrastus.
– Varusteet tarkastetaan säännöllisesti ja varavarjot pakataan uudelleen vähintään vuoden välein, vaikka niitä ei käytettäisikään. Varavarjo on poikkeustilanteita varten, jos päävarjoon tulee jokin ongelma. Varavarjossa on automaattilaukaisin, joka aktivoituu, jos hyppääjä putoaa liian matalalla liian nopeasti.
Liitopuku antaa hyppääjälle mahdollisuuden pitkään vaakalentoon hypyn aikana.
Kuva: Satakunnan Laskuvarjourheilijat
Veikko Skurnikille laskuvarjohyppy oli aina ollut haave, jonka hän viimein toteutti 2017. Nyt miehellä on takanaan vajaa 700 laskuvarjohyppyä, joista noin 200 on liitopukuhyppyjä.
– Liitopukuja on eri kokoisia, isommat vaativat enemmän kokemusta. Liitopuku antaa hyppääjälle mahdollisuuden pitkään vaakalentoon hypyn aikana. Puvulla pystyt vaikuttamaan putoamisnopeuteen ja hidastamaan sitä jopa noin 70 kilometriin tunnissa, samalla kun eteenpäin liikutaan 200–300 kilometriä tunnissa.
– Liitopukuhyppäämisessä kiehtoo aito lentämisen tunne. Puvun avulla pystyy liitelemään vaakasuunnassa paikasta toiseen useamman kilometrin verran ennen varjon aukaisemista.
Laskuvarjohyppääminen on myös varsin yhteisöllinen harrastus.
– Monille laskuvarjokerhosta tulee kuin toinen perhe. Hyppykaveriin on luotettava sataprosenttisesti ja kaikkien hyppääjien on tiedettävä tarkkaan, mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä, Skurnik toteaa.

