Satakuntaan on rakentumassa kyläradioverkosto
Verkosto luo turvaa mahdollisia poikkeustilanteita varten, mutta myös arkipäiväistä yhteyttä ja yhteisöllisyyttä ihmisten välille.
Timo Savunen
Harva muistaa tai ajattelee, että nykyään niin arkipäiväisten kännyköiden ja älypuhelimien toiminta perustuu radioaaltoihin. Maastoon pystytetyt linkkimastot puolestaan kertovat siitä, että kännyköiden käyttämä taajuus on niin korkea, että kuuluvuuden turvaamiseksi vaaditaan tukiasemia noin kymmenen kilometrin välein. Entäpä jos kännykkäverkko ei toimisikaan? Kuinka sitten viestitään, kun puhelinlangatkaan eivät enää laula?
Porin Kellahdella asuva Jarkko Mäkivaara istuu kotonaan laiterivistön ja näyttöjen edessä, ja vääntelee nupista löytääkseen oikean taajuuden.
– Kyläradiot käyttävät samoja taajuuksia kuin metsästäjät VHF-puhelimissaan. Senkin takia tämä hanke on erinomainen, koska potentiaalista käyttäjämassaa on heti paljon, satoja tuhansia henkilöitä, Mäkivaara toteaa, ja ottaa monofonin, eli lähetyskapulan käteensä.
– MAPI, tässä Lauri Lauri Niilo, kuuluuko, Mäkivaara kutsuu.
Kuluu pari sekuntia, ja kaiuttiimesta kuuluu miehen äänellä vastaus.
– Lauri Lauri Niilo, MAPI, hyvin kuuluu.
Ketään Lauria tai Niiloa ei ole näkyvissä, mutta radioaaltojen kuljettaman viestin on juuri tavoittanut Porissa, parinkymmenen kilometrin päässä oleva MAPI, eli Markku Pitko. Niin Jarkko kuin Markkukin ovat pitkän linjan radioamatöörejä, ja kuuluvat Teljän Radioamatööreihin, jonka jäseniä puolestaan on mukana rakentamassa satakuntalaista kyläradioverkostoa.
RHA68-radiopuhelinvastaanotin on muutamien satojen eurojen arvoinen.
Verkoston rakentaminen liittyy SataKylät ry:n ja Satafood Kehittämisyhdistyksen Älykäs kylä – Kyläturvaa yhdessä varautuen -hankkeeseen, jossa on menossa pilotointivaihe.
– Ensimmäiset yhteyskokeilut on jo tehty onnistuneesti kyläradioiden renkaassa, johon kuuluivat Kodiksamin kylätalo, Leinmäen kylätalo, Honkilahden VPK ja Porin yksityiset kyläradioasemat. Olimme siinä molemmat Jarkon kanssa mukana, Markku Pitko kertoo ilman rahinoita ja kohinoita, joiden vaimentamisesta huolehtii radiossa oleva kohinasalpa.
– Kodiksamissahan Ylisenpään kyläringistä Jouko Anttila ja Juhani Leino aloittelivat toimintaa jo neljä vuotta sitten, mutta toiminta hiipui, koska asemia ei tullut riittävästi. On tosi hienoa, että hanke saa nyt uutta tuulta maakunnan omien kehityshankkeiden myötä, ja radiot saadaan mukaan ihan arkipäiväiseenkin toimintaan sen lisäksi, että ne palvelevat esimerkiksi sähkökatkojen tai muiden puhelinverkon häiriötilanteiden aikana. Toiminnalle on paljon hyviä näkymiä, Markku Pitko jatkaa.
Tällä hetkellä mukana verkostossa on Kodiksamin lisäksi neljä yksityistä kyläradioasemaa, ja kaksi VPK-asemaa. Näiden lisäksi yksi kunta, seitsemän kylää ja yksi VPK eri puolilta Satakuntaa ovat jo kyläradioaseman hankintavaiheessa, ja 13 muuta kylää selvittää oman kyläradion hankintaa. Esimerkiksi kyläyhdistykseltä hankinta edellyttää kokousta ja hankintapäätöstä. Yleisten RHA68-käsiradiopuhelimien hinta liikkuu satasesta kolmeen, ja kylätaloille tulevat kiinteät asemat akkuineen ja antenneineen kustantavat pyöreästi noin tuhat euroa. Mikäli käytössä on luotettava aggregaatti, voidaan käyttää verkkovirtaan perustuvaa radiopakettia, jonka hinta on noin 600 euroa.
Radiotaajuudet ovat vapaassa käytössä, eli keskusteluja voi kuunnella kuka tahansa, eikä niitä saa salata. Kuva: Timo Savunen
Kyläradioverkosto ei tietenkään korvaa viranomaisverkkoja, vaan toimii sen rinnalla. Erityisiä lupia tähän ei tarvita.
– Liikenne- ja viestintävirasto Traficom nimenomaan laajensi näiden taajuuksien käyttömahdollisuuksia muutama vuosi sitten vapauttamalla kanavia ja vastaavia lähetystehoja yleiseen käyttöön, ja loi ikään kuin puitteet tälle kehitykselle, Markku Pitko kiittelee.
Varautuminen on päivänpolttava aihe. Ei tarvitse kuin avata radio, ja kuunnella merisää tai uutiset maailman- ja ihan vain kotimaankin politiikasta. Kun ilmastonmuutos etenee, ja myrskyt yleistyvät ja voimistuvat, ja ilmojen halki kiitävät ohjukset ja droonit estävät maailmankauppaa, on tervehenkistä miettiä edes jonkinasteista varautumista mahdollisiin poikkeustilanteisiin. Puhutaan kotivarasta ja kylävarasta, joista kylävara on laajennettu malli yhteiseen varautumiseen. Kylävara.fi-sivustolta löytyy työkaluja ja materiaaleja yhteisöllisen varautumisen tueksi, ja kyläradio on osa tätä varautumista.
Kellahdella Lauri Lauri Niilo, eli Jarkko Mäkivaara – jota myös lankku, lankku, naulaksi kutsutaan – katkaisee yhteyden MAPI:n, eli Markku Pitkon kanssa. Tämän oman tunnuksensa Jarkko on saanut aikanaan Viestintävirastolta harrastusta aloittaessaan, ja sillä hänet myös radioamatööritaajuuksilla tunnetaan.
Lopuksi Jarkko lausuu “seitsemän, kolme” (73), ja saa saman vastaukseksi. Radioamatööripiireissä se tarkoittaa kohteliaisuutta, ikään kuin “kiitoksia yhteydestä”.
Ja yhteyshän tässä kaikessa on se pihvi. Yhteys ihmisten välillä. Radio on vain laite sen yhteyden muodostamiseksi – mutta kieltämättä hyvin näppärä ja kiehtova sellainen.
Yli sata vuotta vanha, mutta yhä hyvinkin ajankohtainen.

