Rippileirillä tärkeää ovat kaverit ja vahva yhteisöllisyys – Nuorisotyönohjaaja Terhi Rädyn mukaan nuorten arvostus rippikoulua kohtaan on viime vuosina jopa kasvanut
Maarit Kautto
Terhi Räty on työskennellyt nuorisotyönohjaajana 25 vuotta ja niistä suurimman osan Meri-Porin seurakunnassa. Terhin vastuulla on myös rippikoulutyö.
– Meri-Porin seurakunnassa me panostamme rippikouluun, sillä se on nuorille tärkeä kokemus ja yksi etappi aikuistumisen tiellä. Järjestämme kuudesluokkalaisille kouluyhteistyönä minirippikouluja, joissa he viettävät pari yötä etukäteen isosten ja ohjaajien kanssa. Miniripareilla tutustutaan toisiimme, jotta varsinaiselle rippileirille olisi sitten helpompi tulla.
– Meri-Porissa olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on kaksi nuorisotyönohjaajaa, vaikka pieni seurakunta olemmekin. Kun rippileirillä on mukana koulutettu työntekijä, joka on kiinnostunut nuorten asioista ja haluaa heitä kuunnella, vältytään ristiriidoilta ja pystytään aidosti kohtaamaan ja tukemaan nuoria heidän omalla kielellään. Toinen meistä nuorisotyönohjaajista on aina leirillä mukana papin ja isosten lisäksi.
Nuorille rippileirissä on tärkeää se, että saa olla yhdessä kavereiden kanssa sekä mahdollisesti myös löytää uusia kavereita. Terhin mukaan kavereiden löytäminen koulussa ei välttämättä ole aina niin helppoa, mutta rippileirien tavoitteena on antaa nuorille vahvoja osallisuuden, oppimisen ja vaikuttamisen kokemuksia. Ketään ei jätetä yksin.
– Kun kysymme nuorilta etukäteen, minkälaisia asioita he haluavat rippileirillä oppia, niin vastaukset ovat moninaisia. Nuoria huolestuttaa, miten aikuisena saa töitä ja perheen ja miten tulevaisuus tulee onnistumaan. Monet kysyvät, mitä tapahtuu, kun kuolee tai miksi on sotia. Nuoria askarruttaa myös, miten pääsee eroon synnistä tai pahasta olosta tai huonommuuden tunteesta.
– Rippileirillä me käytämme dialogipedagogiikkaa, jossa tavoitteena on hyvien vuorovaikutustaitojen oppiminen. Käsittelemme nuoria askarruttavia asioita keskustelun kautta, emmekä anna valmiita vastauksia. Nuoret eivät suinkaan aina ole kirkon opetuksista samaa mieltä, mutta antavat silti uskonnolle mahdollisuuden.
– Nuoret saavat leirillä oman Raamatun ja heitä kyllä kiinnostaa, mitä siellä lukee. Me myös rukoilemme leirillä joka päivä, mutta pakollista se ei ole.
Terhi korostaa, että vaikka Isä meidän -rukous ja Uskontunnustus yhä opetellaan ulkoa ja keskustellaan vakavista asioista, on rippileirillä myös hauskaa.
– Iltaohjelmassa meillä on ollut Putous-juttuja, erilaisia pelejä ja musiikkia. Iltanuotiolla soitetaan kitaraa ja lauletaan yhdessä. Rippileirillä puhutaan paljon myös luonnosta. Kirkkohallitus on lanseerannut luontoon ja ihmisen kuluttamiseen liittyvän pelin, jonka nimi on Vihreän timantin metsästys.
Reposaaressa sijaitseva Junnila on ollut Porissa perinteinen rippileirien paikka, mutta nykyään läheskään kaikki leirit eivät mahdu sinne. Terhi esimerkiksi aloitti maanantaina rippileirin meri-porilaisten nuorten kanssa Pihlavan leirikeskuksessa Säkylässä.
– Junnilassa voidaan pitää vain yksi leiri kerrallaan, joten muitakin vaihtoehtoja on oltava. Leirejä on pidetty esimerkiksi Luodon leirikeskuksessa Eurajoella, Suomenlinnassa, ulkosaaristossa ja jopa ulkomailla, kuten Virossa tai Unkarissa. Vaellusleirejä on pidetty Lapissa ja Kainuussa.
Rippileiriä seuraava konfirmaatio ei ole pakollinen, vaan nuori voi käydä pelkän rippikoulun tai osallistua konfirmaatioon joskus myöhemmin. Konfirmaatiossa rippikoululaisilta kysytään alttarilla, haluavatko he elää kristinuskon opetusten mukaisesti. Konfirmaatioon tarvitaan kaikkien huoltajien lupa, kunnes nuori täyttää 18 vuotta ja saa itse päättää.
– Rippikouluun ja -leirille saa osallistua, vaikka ei olisi seurakunnan jäsen, mutta konfirmaatio ei ole mahdollinen. Konfirmoiduksi voivat tulla vain kastetut kirkon jäsenet, Terhi summaa.

