Pakken Kiekkokulma: Liigassa tuloerot kasvavat jyrkästi ensi kaudesta alkaen
SM-liigaa viedään eteenpäin isojen seurojen ehdoilla. Pienten paikkakuntien seurat kärsivät, kun playoff-potin jakavat menestyjät. Myös rahapeliyhtiöiden mainonta keskittyy suurseuroille.
Jääkiekon SM-liigassa tehdyn tulonjakopäätöksen mukaan jokainen seura saa pitää lipputulonsa ensi kaudesta eteenpäin. Tähän asti on sääntönä ollut, että semifinaaleista eteenpäin seurat saavat lipputuloista 20 prosenttia ja loput jäävät liigan kautta heikoimmin menestyneille seuroille jaettavaksi. Liiga toki ottaa päältä pois omat kulunsa.
Tällä on pyritty tasamaan tuloeroja pienten ja suurten seurojen välillä. Tosin viime vuosina semifinaaleissa ovat pelanneet myös KooKoon, SaiPan ja KalPan kaltaiset seurat. Voi olla, että ensi kaudella ja sen jälkeen tällaisia piristysruiskeita nähdään entistä vähemmän.
Syynä on tuloerojen kasvu. Ero kasvaa edellä mainitun malli lisäksi sillä, että rahapeliyhtiöt keskittävät markkinointinsa muutamiin suurseuroihin. Lukon ja Ässien kaltaisille seuroille jää murusia. Monille muille ei sitäkään.
Tulonjaon muutosta ovat ajaneet jo vuosia erityisesti Tampereen, Turun ja Helsingin seurat. Tappara ilmoittaa esimerkiksi jakaneensa kausien 2022–2024 aikana omasta pääsylippupotistaan yli kaksi miljoonaan muille seuroille ja pitää sitä suurena vääryytenä.
Ensi kauden jälkeen liigan media- ja markkinointitulot jaetaan seurojen kesken niin, että 14 A-liigassa pelaavaa saa potista 80 prosenttia ja B-liigan 10 joukkuetta 20 prosenttia.
Tämä jako tekee B-liigaan putoajien takaisin nousemisen lähes mahdottomaksi. Ideana oli, että nämä kaksi liigaa olisivat pääsarja kokonaisuutena. Resurssi- ja tulojakoerot takaavat sen, että ero B-liigan tappioksi kasvaa niin, että siitä tulee Mestis, josta ei enää liigaan nousta.
Millä idealla suomalaista sarjakiekkoilua kehitetään? Jos lähtökohtana on se, että huippuseurat voivat maksaa pelaajille entistä selvästi enemmän, kun rahat kasaantuvat niille, miten käy yleisen mielenkiinnon, jos A-liigassakin alkaa olla entistä selvemmin kahden kerroksen väkeä.
Liigassa on 6–7 sellaista seuraa, jotka kykenevät konserniavun, muun ulkopuolisen rahoituksen ja uuden tulojakomallin sekä rahapeliyhtiöiden mainostulojen turvin nostamaan pelaajabudjettiaan reippaasti yli kolmen miljoonan euron, jotkut jopa neljään miljoonaan. Loput pelaavat alle kahden ja puolen miljoonan budjetilla. Tällainen ero kasvattaa väkisinkin piste-eroja, vähentää yllätysmenestyksiä ja lisää ennalta arvattavia otteluita.
Kenen etua tällainen järjestelmä palvelee? Hetkellisesti hyötyjiä ovat Tampereen, Helsingin ja ehkä Turun joukkueet. Kärpät ja Lukko sinnittelevät tässä sakissa mukana lähinnä konserniapujen ansiosta.
Pitkässä juoksussa suomalaisen huippukiekkoilun etu kärsii. Jo nyt pienten budjettien seuroissa tilanne on huolestuttava. Ne ovat suurelta osin riippuvaisia pudotuspeleihin pääsystä, jotta ne yltävät nollatulokseen.
Hyvästä esimerkistä käy HPK. Toiselle kierrokselle pääsy ja kaksi kotipeliä Lukkoa ja Tapparaa vastaan nostivat tuloksen plussalle. Ilman näitä pelejä olisi tappio noussut yli puolen miljoonan. Tilanne on hyvin samankaltainen muillakin pikkuseuroilla.
Ongelmitta eivät ole Tampereenkaan seurat. Nokia Areenassa pelaaminen kannattavasti edellyttää noin 7 000 katsojaa ottelua kohden. Hallia rasittaa 80 miljoonan velkataakka, jota halliyhtiö ei ole kyennyt lyhentämään. Tampereen kaupungilla on lähes 20 miljoonaa lainasaamisia. Yhtiö teki tulosta 3,35 miljoonaa, mutta se ei riittänyt edes korkomenoin. Jos yhtiö kerää seuroilta korvauksen, joka vastaa juoksevia ja pääomakuluja, Tapparan ja Ilveksen tilanne olisi kestämätön. Tämäkin tosiasia kirittää seuroja hankkiman lisätuloja kaikin mahdollisin tavoin.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki

