Näyttely kotikaupungissa – Rauman taidemuseossa nähtävillä uutta ja vanhaa Paunua
Kuvataiteilija Paavo Paunun edellisestä yksityisnäyttelystä Raumalla on vierähtänyt jo 25 vuotta.
Ari Anteroinen
Kuvataiteilija Paavo Paunun, 60, edellisestä yksityisnäyttelystä kotikaupungissaan on aikaa peräti neljännesvuosisata. Joitakin ryhmänäyttelyitä on ollut vuoden 2001 jälkeenkin. Miksi nyt oli aika pitää näyttely Seitsemän merta ja kahdeksan kyyneltä Rauman taidemuseossa?
– Se on vähän niin, että jos haluaa valtakunnallisia apurahoja, täytyy olla Helsingissä esillä. Eikä taas täällä Raumalla ole sellaisia galleriatiloja, joita on vähän kaipailtu. Olen paljon pitänyt gallerinäyttelyitä, mutta ne ovat keskittyneet Helsinkiin, Paunu vastaa.
Paunu kävi syntymässä Tampereella, mutta jo pienenä vauvana hän asui Helsingissä Suomenlinnassa. Raumalla hän on asunut vuodesta 1999.
– Kyllä minä pidän itseäni raumalaisena, Paunu toteaa.
Hänen nykyinen työhuoneensa on Pomppusissa.
– Joskus sellainen oli samassa rakennuksessa Monnankadulla kuin legendaarinen Seitsemän Meren Baari. Siitä tuli idea näyttelyn nimeenkin ja onhan Rauma merellinen kaupunki, Paunu paljastaa.
Merellistä maisemaa on myös Purjehtijankadulla, missä Paunu asuu raumalaistaiteilija Immo Tuomisen entisessä talossa.
– Hän oli hieno taiteilija, jonka pitäisi olla paljon arvostetumpi.
Onko Paunu nyt erilainen mies kuin 25 vuotta sitten?
– Varmaan pitäisi joiltain kavereilta kysyä. Hirveän vaikea kysymys, pohdiskelee Paunu.
Rauman taidemuseon intendentti Taina Myllyharju huikkaa vierestä, että Paunun töihin on tullut lisää kirkkaita värejä.
– Se on kyllä totta, Paunu myöntää.
– Teen paljon erilaisia töitä ja tykkään kyllä väreistä. Mutta on myös murrettuja värejä. Työskentelen eri skaaloilla. Olen oppinut treenaamaan värinkäyttöä.
Iso ja värikäs maalaus Pinokkio on näyttelyn uusimpia töitä. Kuva: Ari Anteroinen
Onko näyttelyssä jokin punainen lanka? Mukana on myös aivan uusia töitä. Niitä Paunu on tehnyt muun muassa loppuvuodesta 2024 Pariisissa.
– Olen miettinyt vähän töiden kokoluokkaa, mitkä sopisivat tänne. Esimerkiksi työnimellä Pinokkio kulkeva maalaus on niitä uusia. Sitten taas tuo täällä ennenkin esillä ollut Puu on erityinen. Olen tehnyt monta vuotta luonnon kanssa hommia, Paunu kertoo.
– Luonto on jokaisen silmissä kaunista, joten on vähän riskaabelia liittää siihen omaa jälkeä. Olen yrittänyt pärjätä luonnon kauneuden kanssa, Paunu sanoo.
Paunu toivoo, että näyttelyssä kävijät saavat itsellensä elämyksiä.
– Tänne voi tulla avoimin mielin.
Toukokuun 9. päivä avattu näyttely on esillä lokakuun 4. päivään saakka. Kesällä näyttely laajenee myös taidemuseon eli Pinnalan pihalle. Siellä nähdään muun muassa Ilonmiehet Kuvataiteen päivänä. Eli mitä?
– Se on 1999 perustettu toisensa tuntevien miesten ryhmä. Taiteilijan työ on yksinäistä, joten on kivaa, että voimme jakaa asioita keskenämme. Meitä oli alussa seitsemän, mutta myöhemmin Ilonpojat liittyivät meihin ja nyt lukumäärä on kaksitoista, Paunu avaa.
Paunulla on tarkoitus tehdä puinen veistos kesäksi Pinnalan pihalle. Sinne saadaan myös Ilomiesten yhteisteos.
– Piharakennukseen tulee minun ja kuraattori Harri Laakson tekemä videoteos.
Miten Paunusta tuli taiteilija?
– Äitini Päivi on taiteilija. Isoisänikin pyrki aikoinaan Ateneumiin. Suvussa on geenejä. Veljeni Tarmo ja Matti ovat taiteilijoita, kertoo Paunu.
– Olen aina ihaillut niitä nuoria ihmisiä, jotka ovat joutuneet taistelemaan vanhempien mielipiteitä vastaan. Monelle vanhemmalle jälkeläisen suuntautuminen taideuralle on aika myrkkyä. Itse en ole joutunut tekemään tätä vasten perheen tahtoa. Äiti on aina tukenut.
Paunun töitä löytyy myös eri julkisista tiloista Raumalta, kuten Karin kampukselta, teatterin ravintolasta ja pääkirjastosta. Kuinka tärkeää tuo on, että niitä on ”kaiken kansan nähtävillä”?
– Hyvin tärkeää. Tämä on hyvin yksinäistä työtä. Jos asun Raumalla, niin tuolla tavoin näyn täällä, Paunu vastaa.
– Taiteilija haluaa olla tarpeellinen muille ihmisille. Julkisista töistä tulee hyvä olo.
Taiteilija tekee myös opetustyötä. Kohta on tulossa muun muassa Inspira ry:n kurssi.
– Opettaa saa myös, että pysyy leivässä, Paunu toteaa.
Taiteen vastapainoksi Paunu on innokas salibandyn pelaaja.
– Sekin on vastapainoa yksinäiselle työlle. Pelaan kahdessakin eri porukassa.

