Ari An­te­roi­nen

Ku­va­tai­tei­li­ja Paa­vo Pau­nun, 60, edel­li­ses­tä yk­si­tyis­näyt­te­lys­tä ko­ti­kau­pun­gis­saan on ai­kaa pe­rä­ti nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta. Joi­ta­kin ryh­mä­näyt­te­lyi­tä on ol­lut vuo­den 2001 jäl­keen­kin. Mik­si nyt oli ai­ka pi­tää näyt­te­ly Seit­se­män mer­ta ja kah­dek­san kyy­nel­tä Rau­man tai­de­mu­se­os­sa?

– Se on vä­hän niin, et­tä jos ha­lu­aa val­ta­kun­nal­li­sia apu­ra­ho­ja, täy­tyy ol­la Hel­sin­gis­sä esil­lä. Ei­kä taas tääl­lä Rau­mal­la ole sel­lai­sia gal­le­ri­a­ti­lo­ja, joi­ta on vä­hän kai­pail­tu. Olen pal­jon pi­tä­nyt gal­le­ri­näyt­te­lyi­tä, mut­ta ne ovat kes­kit­ty­neet Hel­sin­kiin, Pau­nu vas­taa.

Pau­nu kävi syn­ty­mäs­sä Tam­pe­reel­la, mut­ta jo pie­ne­nä vau­va­na hän asui Hel­sin­gis­sä Suo­men­lin­nas­sa. Rau­mal­la hän on asu­nut vuo­des­ta 1999.

– Kyl­lä minä pi­dän it­se­ä­ni rau­ma­lai­se­na, Pau­nu to­te­aa.

Hä­nen ny­kyi­nen työ­huo­neen­sa on Pomp­pu­sis­sa.

– Jos­kus sel­lai­nen oli sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa Mon­nan­ka­dul­la kuin le­gen­daa­ri­nen Seit­se­män Me­ren Baa­ri. Sii­tä tuli idea näyt­te­lyn ni­meen­kin ja on­han Rau­ma me­rel­li­nen kau­pun­ki, Pau­nu pal­jas­taa.

Me­rel­lis­tä mai­se­maa on myös Pur­jeh­ti­jan­ka­dul­la, mis­sä Pau­nu asuu rau­ma­lais­tai­tei­li­ja Im­mo Tuo­mi­sen en­ti­ses­sä ta­los­sa.

– Hän oli hie­no tai­tei­li­ja, jon­ka pi­täi­si ol­la pal­jon ar­vos­te­tum­pi.

On­ko Pau­nu nyt eri­lai­nen mies kuin 25 vuot­ta sit­ten?

– Var­maan pi­täi­si joil­tain ka­ve­reil­ta ky­syä. Hir­ve­än vai­kea ky­sy­mys, poh­dis­ke­lee Pau­nu.

Rau­man tai­de­mu­se­on in­ten­dent­ti Tai­na Myl­ly­har­ju huik­kaa vie­res­tä, et­tä Pau­nun töi­hin on tul­lut li­sää kirk­kai­ta vä­re­jä.

– Se on kyl­lä tot­ta, Pau­nu myön­tää.

– Teen pal­jon eri­lai­sia töi­tä ja tyk­kään kyl­lä vä­reis­tä. Mut­ta on myös mur­ret­tu­ja vä­re­jä. Työs­ken­te­len eri skaa­loil­la. Olen op­pi­nut tree­naa­maan vä­rin­käyt­töä.

Iso ja värikäs maalaus Pinokkio on näyttelyn uusimpia töitä. Kuva: Ari Anteroinen

On­ko näyt­te­lys­sä jo­kin pu­nai­nen lan­ka? Mu­ka­na on myös ai­van uu­sia töi­tä. Nii­tä Pau­nu on teh­nyt muun mu­as­sa lop­pu­vuo­des­ta 2024 Pa­rii­sis­sa.

– Olen miet­ti­nyt vä­hän töi­den ko­ko­luok­kaa, mit­kä so­pi­si­vat tän­ne. Esi­mer­kik­si työ­ni­mel­lä Pi­nok­kio kul­ke­va maa­laus on nii­tä uu­sia. Sit­ten taas tuo tääl­lä en­nen­kin esil­lä ol­lut Puu on eri­tyi­nen. Olen teh­nyt mon­ta vuot­ta luon­non kans­sa hom­mia, Pau­nu ker­too.

– Luon­to on jo­kai­sen sil­mis­sä kau­nis­ta, jo­ten on vä­hän ris­kaa­be­lia liit­tää sii­hen omaa jäl­keä. Olen yrit­tä­nyt pär­jä­tä luon­non kau­neu­den kans­sa, Pau­nu sa­noo.

Pau­nu toi­voo, et­tä näyt­te­lys­sä kä­vi­jät saa­vat it­sel­len­sä elä­myk­siä.

– Tän­ne voi tul­la avoi­min mie­lin.

Tou­ko­kuun 9. päi­vä avat­tu näyt­te­ly on esil­lä lo­ka­kuun 4. päi­vään saak­ka. Ke­säl­lä näyt­te­ly laa­je­nee myös tai­de­mu­se­on eli Pin­na­lan pi­hal­le. Siel­lä näh­dään muun mu­as­sa Ilon­mie­het Ku­va­tai­teen päi­vä­nä. Eli mitä?

– Se on 1999 pe­rus­tet­tu toi­sen­sa tun­te­vien mies­ten ryh­mä. Tai­tei­li­jan työ on yk­si­näis­tä, jo­ten on ki­vaa, et­tä voim­me ja­kaa asi­oi­ta kes­ke­näm­me. Mei­tä oli alus­sa seit­se­män, mut­ta myö­hem­min Ilon­po­jat liit­tyi­vät mei­hin ja nyt lu­ku­mää­rä on kak­si­tois­ta, Pau­nu avaa.

Pau­nul­la on tar­koi­tus teh­dä pui­nen veis­tos ke­säk­si Pin­na­lan pi­hal­le. Sin­ne saa­daan myös Ilo­mies­ten yh­teis­te­os.

– Pi­ha­ra­ken­nuk­seen tu­lee mi­nun ja ku­raat­to­ri Har­ri Laak­son te­ke­mä vi­de­o­te­os.

Mi­ten Pau­nus­ta tuli tai­tei­li­ja?

– Äi­ti­ni Päi­vi on tai­tei­li­ja. Isoi­sä­ni­kin pyr­ki ai­koi­naan Ate­neu­miin. Su­vus­sa on gee­ne­jä. Vel­je­ni Tar­mo ja Mat­ti ovat tai­tei­li­joi­ta, ker­too Pau­nu.

– Olen ai­na ihail­lut nii­tä nuo­ria ih­mi­siä, jot­ka ovat jou­tu­neet tais­te­le­maan van­hem­pien mie­li­pi­tei­tä vas­taan. Mo­nel­le van­hem­mal­le jäl­ke­läi­sen suun­tau­tu­mi­nen tai­deu­ral­le on ai­ka myrk­kyä. It­se en ole jou­tu­nut te­ke­mään tätä vas­ten per­heen tah­toa. Äi­ti on ai­na tu­ke­nut.

Pau­nun töi­tä löy­tyy myös eri jul­ki­sis­ta ti­lois­ta Rau­mal­ta, ku­ten Ka­rin kam­puk­sel­ta, te­at­te­rin ra­vin­to­las­ta ja pää­kir­jas­tos­ta. Kuin­ka tär­ke­ää tuo on, et­tä nii­tä on ”kai­ken kan­san näh­tä­vil­lä”?

– Hy­vin tär­ke­ää. Tämä on hy­vin yk­si­näis­tä työ­tä. Jos asun Rau­mal­la, niin tuol­la ta­voin näyn tääl­lä, Pau­nu vas­taa.

– Tai­tei­li­ja ha­lu­aa ol­la tar­peel­li­nen muil­le ih­mi­sil­le. Jul­ki­sis­ta töis­tä tu­lee hyvä olo.

Tai­tei­li­ja te­kee myös ope­tus­työ­tä. Koh­ta on tu­los­sa muun mu­as­sa Ins­pi­ra ry:n kurs­si.

– Opet­taa saa myös, et­tä py­syy lei­väs­sä, Pau­nu to­te­aa.

Tai­teen vas­ta­pai­nok­si Pau­nu on in­no­kas sa­li­ban­dyn pe­laa­ja.

– Se­kin on vas­ta­pai­noa yk­si­näi­sel­le työl­le. Pe­laan kah­des­sa­kin eri po­ru­kas­sa.