Pau­lii­na Vil­pak­ka

Suo­mi­A­ree­nas­sa kes­kus­tel­tiin huo­les­tut­ta­vas­ta, mut­ta ajan­koh­tai­ses­ta ai­hees­ta: nuo­ri­so­vä­ki­val­las­ta. Kes­kus­te­lut toi­vat kau­pun­kiin myös Ase­man Lap­set ry:n ri­kos- ja konf­lik­ti­työn tii­mi­pääl­li­kön Heik­ki Tur­kan.

Turk­ka on työs­ken­nel­lyt 35 vuot­ta so­si­aa­li­a­lal­la, las­ten­suo­je­lus­sa, jär­jes­töis­sä ja eri­tyi­so­pet­ta­ja­na. Hä­nen koh­de­ryh­mään­sä ovat juu­ri ne nuo­ret, jot­ka syys­tä tai toi­ses­ta ei­vät pär­jää yh­teis­kun­nas­sa.

Tur­kan sil­mis­sä ky­sy­mys on vää­ri­nym­mär­re­tyis­tä nuo­ris­ta.

– Ei­vät mei­dän lap­set pa­ho­ja ole, mut­ta tyh­miä he voi­vat vä­lil­lä ol­la. Se on ihan pie­nen­pie­ni mar­gi­naa­li­ryh­mä ih­mi­sis­tä, jot­ka oi­ke­as­ti ovat jo­tain psy­ko­paat­te­ja. Han­ka­lat nuo­ret on vain help­po lei­ma­ta sel­lai­sek­si, Turk­ka poh­dis­ke­lee.

Mut­ta mis­tä nuo­ren vä­ki­val­tai­suus joh­tuu? Po­ris­sa kau­his­tel­tiin jo­kin ai­ka sit­ten ta­paus­ta, jos­sa epäil­lys­ti 14-vuo­ti­as pa­hoin­pi­te­li 11-vuo­ti­aan kaup­pa­kes­kuk­sen ym­pä­ris­tös­sä, ja toi­set nuo­ret ku­va­si­vat ta­pah­tu­mia kän­ny­köil­lään. Asi­as­ta uu­ti­soi en­sim­mäi­se­nä Il­ta­leh­ti.

Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vas­taa­vaa ta­pah­tuu vii­koit­tain, ja vain mur­to-osa ta­pauk­sis­ta tu­lee po­lii­sin tie­toon. Turk­ka oli vas­ti­kään mu­ka­na sel­vit­te­le­mäs­sä sa­man­tyy­lis­tä ta­paus­ta, kuin Po­ris­sa.

– Voi sitä it­kun ja hä­pe­än mää­rää, kun sitä vi­de­o­ta kat­sot­tiin yh­des­sä jäl­keen­päin, Turk­ka ker­too.

Hän muis­tut­taa, et­tä nuo­ren ai­vot ei­vät ole sel­lai­set kuin ai­kui­sel­la. On to­det­tu, et­tä nuo­ruu­des­sa ai­vois­sa ta­pah­tuu kong­ni­tii­vi­nen taan­tu­ma. Toi­sin kuin elä­män­ko­ke­muk­sel­la va­rus­tet­tu ai­kui­nen, nuo­ri ei ai­na lop­puun as­ti ta­jua, mitä on te­ke­mäs­sä, ja mit­kä ovat hä­nen te­kon­sa seu­rauk­set. Ne asi­at muis­tu­vat mie­leen vas­ta sil­loin, kun pai­kal­le tu­lee ai­kui­sia.

Mut­ta mik­si nuo­res­ta tu­lee vä­ki­val­tai­nen? Turk­ka ker­too, et­tä van­ki­las­sa nuo­ria vä­ki­val­lan­te­ki­jöi­tä yh­dis­tää yk­si asia: He ei­vät ole tul­leet hy­väk­sy­tyk­si oma­na it­se­nään elä­mäs­sään ole­vien ai­kuis­ten toi­mes­ta.

Lue li­sää: Har­ja­val­las­sa le­vi­ää vä­ki­val­tais­ta, nuo­riin hen­ki­löi­hin koh­dis­tu­vaa vi­de­o­ma­te­ri­aa­lia – Po­lii­si va­roit­taa vi­de­oi­den le­vit­tä­mi­ses­tä

Turk­ka käyt­tää mää­ri­tel­mää ”vai­ke­as­ti ra­kas­tet­ta­vat lap­set”. Kun lap­si me­net­tää luot­ta­muk­sen­sa ai­kui­siin, hän al­kaa teh­dä kaik­ken­sa, et­tä ai­kuis­ten oli­si vai­kea lä­hes­tyä hän­tä. Tämä puo­les­taan voi saa­da ai­kui­sen an­ta­maan lap­sen suh­teen pe­rik­si.

Jos hy­väk­syn­tää ei saa siel­tä mis­tä pi­täi­si, lap­si läh­tee ha­ke­maan ar­vos­tus­ta jos­tain muus­ta yh­tei­sös­tä. Tämä se­lit­tää osal­taan sitä, mik­si esi­mer­kik­si nuo­ret, jot­ka ei­vät pär­jää kou­lus­sa, voi­vat ajau­tua te­ke­mään ri­kok­sia.

En­tä mis­sä on syy, kun nuor­ten te­ke­mät vä­ki­val­ta­ri­kok­set li­sään­ty­vät hur­jaa vauh­tia?

– Se on ai­na ai­kuis­ten ja yh­teis­kun­nan vika, jos nuo­ret ei­vät pär­jää. Me­hän tätä maa­il­maa ra­ken­ne­taan, ja nuo­ret käyt­tä­vät nii­tä vä­li­nei­tä, mitä me ol­laan ke­hi­tet­ty, Turk­ka sa­noo.

Ko­ro­na-ai­ka, äly­pu­he­li­met ja lii­an vä­häi­set unet ovat vain kir­sik­ka ka­kun pääl­lä. Nuor­ten vä­ki­val­ta­ri­kos­ten hui­ma kas­vu on tu­los­ta ke­hi­tyk­ses­tä, jota yh­teis­kun­nas­sa on ta­pah­tu­nut vuo­si­kym­men­ten ku­lu­es­sa. Sii­hen Turk­ka lu­kee mo­nia asi­oi­ta, ku­ten kau­pun­gis­tu­mi­sen, kou­lu­jen ink­luu­si­ot, avi­oe­ro­jen li­sään­ty­mi­sen, te­hok­kuu­sa­jat­te­lun, per­heen­jä­sen­ten asu­mi­sen eri paik­ka­kun­nil­la, vuo­ro­työt ja niin edel­leen.

Pi­ka­voit­to­ja ti­lan­teen rat­kai­se­mi­sek­si ei ole, mut­ta Turk­ka toi­voo muun mu­as­sa kou­lui­hin li­sää osaa­mis­ta ja re­surs­se­ja. Hän huo­maut­taa, et­tä esi­mer­kik­si kou­lu­kiu­saa­mis­ta­pauk­sis­sa tu­li­si ai­na sel­vit­tää myös ta­paus­ten taus­tat. Nuor­ten te­ke­mis­tä pa­hoin­pi­te­lyis­tä jopa puo­les­sa on ti­las­to­jen mu­kaan ky­sy­mys kos­tos­ta. Mut­ta lii­an usein ti­lan­teis­sa py­ri­tään vain saa­maan no­pe­as­ti konf­lik­ti poik­ki, kos­ka ai­kaa muu­hun ei ole.

Las­ten­suo­je­lus­sa Turk­ka pe­rään­kuu­lut­taa sys­tee­mis­tä työs­ken­te­lyä, jos­sa työn­te­ki­jäl­lä oli­si ai­kaa tu­tus­tua nuo­ren elä­mään ja per­hee­seen, ja ra­ken­taa luot­ta­mus­ta. Hän to­te­aa, et­tä täl­lä het­kel­lä täl­lai­nen työ on täy­sin jär­jes­tö­jen har­teil­la.

En­tä mitä jo­kai­nen ai­kui­nen voi teh­dä pa­ran­taak­seen ti­lan­net­ta ja nuor­ten voin­tia? Tur­kal­la on vas­taus:

– Voi jär­jes­tää ai­kaa, jol­loin hy­myi­lee nuo­rel­le, tu­tus­tuu hä­neen ja viet­tää ai­kaa yh­des­sä.