Nakkilalaisten eskarilaisten Sammot tuottavat rakkautta, hauskuutta ja ystävyyttä
Nakkilan Kirkonseudun koulun eskarilaiset tutustuivat Kalevalaan ja rakensivat omat Samponsa.
Maarit Kautto
Fanni Tuohiniemi, Eevi Julkunen, Leevi Virta ja Toivo Mäenpää esittelevät ylpeinä omia Sampojaan. Kalevalan päivää vietettiin 28. helmikuuta ja lapset tutustuivat sitä ennen kansalliseepoksemme tarinoihin Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan innoittamina, kokeilivat kanteleen soittoa ja rakensivat Sampo-ihmekoneet.
– Minun Samponi tuottaa rakkautta, rahaa ja ruokaa, koska ne ovat tärkeitä asioita elämässä, Fanni kertoi.
– Minun Sammossani on tykki, josta tulee rakkautta, ihmeitä ja ystävyyttä, jatkoi Eevi.
– Ja minun ihmekoneeni antaa legoja, hauskuutta ja ystävyyttä. Tuosta sinisestä nappulasta painetaan, Leevi virnisteli.
– Minun Samponi sylkee ulos legoja, hauskuutta ja naurua, Toivo Mäenpää naureskeli.
Lapset olivat Kalevalan tarinoista innoissaan, sillä ne saivat mielikuvituksen liikkeelle. Sammon lisäksi mieleen jäivät ainakin Väinämöinen, Pohjolan kauniit neidot ja se, että Pohjan akka muuttui kotkaksi.
Hauska sattuma on se, että Nakkilan kesäteatterin ensi kesän näytelmänä on Koirien Kalevala.
– Ja minä olen menossa mukaan näytelmään avustajaksi. Tiedän jo nyt, mistä näytelmä kertoo, Fanni riemuitsi.
Esiopettaja Anna-Mari Eronen totesi, että eskaria käydään kulttuuripainotteisesti, kuitenkin niin, että kaikki opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet toteutuvat.
– Laulun ja leikin avulla olemme tutustuneet kansanperinteeseen ja suomalaisuuteen liittyviin asioihin. Olemme oppineet, mitä on saamelaisuus ja katsoneet YouTubesta, miten sanotaan esimerkiksi päivää saameksi.
– Meillä oli Runebergin kahvila ja tutustuimme Runebergin elämään Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjan kautta.
– Itsenäisyyspäivänä meillä oli juhlallinen lipunnosto. Olemme myös tehneet joulukortteja sotaveteraaneille ja puhuneet Talvisodasta ja siitä, että Suomi on joskus ollut kahdenkin eri valtion alaisuudessa.
Anna-Mari Eronen kertoo, että eskarissa on niin ikään tutusttu Aleksis Kiveen ja Seitsemään veljekseen.
– Ne seitsemän veljestä asuivat metsässä, koska ne eivät halunneet mennä kouluun. Mutta kyllä ne loppujen lopuksi oppivat lukemaan, lapset muistelivat.
– Olemme pyrkineet siihen, että liputuspäivät eivät menisi ohi tavallisina päivinä, vaan syvennymme niiden sanomaan. Meillä on myös ollut perinneleikkejä ja olemme harjoitelleet tanhujakin. Omien juurien ja tapojen tunteminen on identiteetin kannalta tärkeää, Anna-Mari Eronen totesi ja jatkoi:
– Tällä tavalla lukuvuodesta tulee mielenkiintoinen ja lapsia selvästi kiinnostavat omaan kulttuuriimme liittyvät asiat. Kaiken muun ohella opimme myös teatteria ja ilmaisua.
– Joo, täällä eskarissa on kyllä ollut hauskaa, Fanni, Eevi, Leevi ja Toivo vakuuttavat.
