Pet­ra Sö­der

Juha Luuk­ko­nen oh­jaa mar­ras­kuus­sa en­si-il­tan­sa saa­van Rou­ta­vuo­si-näy­tel­män, joka poh­jau­tuu po­ri­lai­sen kir­jai­li­ja Juha Sep­pä­län ro­maa­niin. Näy­tel­mä ker­too po­liit­ti­sen mur­han mah­dol­li­suu­des­ta tä­män päi­vän Suo­mes­sa.

– Näy­tel­mäs­sä me­nee ris­tiin kak­si eri ai­kaa, tämä päi­vä ja 1900-lu­vun al­ku, jol­loin Eu­gen Schau­man mur­ha­si ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Bob­ri­ko­vin. Maa­il­ma on tul­lut hy­vin sa­man­lai­sek­si, vi­ha­pu­heet ja vas­tak­kai­na­set­te­lut kas­va­vat ja mo­nen­lai­nen tyy­ty­mät­tö­myys uh­kaa pur­kau­tua vä­ki­val­tai­siin te­koi­hin, Luuk­ko­nen poh­tii.

Po­rin Te­at­te­ris­sa Luuk­ko­nen oh­jaa en­sim­mäis­tä ker­taa. Hän ker­too vie­rail­leen­sa Sa­ta­kun­nas­sa elä­män­sä var­rel­la use­as­ti niin Pori Jaz­zeil­la, su­kun­sa luo­na Laut­ta­ky­läs­sä kuin Ra­kas­ta­jat-te­at­te­rin Lain­suo­jat­to­mat-fes­ti­vaa­leil­la­kin.

– Olen so­peu­tu­nut Po­riin hy­vin. Täs­sä kau­pun­gis­sa on pal­jon tut­tua ja Po­rin mur­re on mi­nul­le myös hy­vin tut­tu. Vä­lil­lä tu­lee it­se­kin sa­not­tua tu­a­noin­nii, hän nau­rah­taa.

Juha Luukkonen kertoo, että tällaista esitystä ei ole aikaisemmin nähty Porin Teatterissa. ”Uskon, että aihe kiinnostaa myös nuoria.” Kuva: Petra Söder

Näy­tel­män har­joi­tuk­set start­ta­si­vat syys­kuus­sa. Luuk­ko­nen ke­huu Po­rin Te­at­te­rin hen­ki­lö­kun­taa ja näyt­te­li­jöi­tä lois­ta­vas­ta työ­il­ma­pii­ris­tä ja ah­ke­ras­ta työ­a­sen­tees­ta.

– On hie­noa teh­dä työ­tä hei­dän kans­saan. Tääl­lä on hyvä te­ke­mi­sen mei­nin­ki. Meil­lä on päi­vän ai­ka­na kah­det tree­nit, sii­hen pääl­le suun­nit­te­lu ja kir­joit­ta­mi­nen. Te­at­te­ri on raa­kaa työ­tä ja päi­vän jäl­keen tun­tuu sil­tä kuin oli­si juos­sut ma­ra­to­nin, hän ker­too.

Kos­ka näy­tel­mään val­mis­tau­tu­mi­nen on hek­tis­tä ai­kaa, asuu Luuk­ko­nen vii­kot Po­ris­sa. Vä­lil­lä hän pii­pah­taa ko­to­naan Kark­ki­las­sa ja mat­kus­taa usein vie­lä vii­kon­lo­puk­si Sei­nä­jo­el­le, jos­sa hän toi­mii tois­ta vuot­ta Sei­nä­jo­en Kau­pun­gin­te­at­te­rin tai­teel­li­se­na joh­ta­ja­na.

– Olim­me juu­ri muut­ta­neet Kark­ki­laan, kun sain kuul­la tu­le­vas­ta työs­tä­ni Sei­nä­jo­el­la. Kyl­lä­hän se vii­den ja puo­len tun­nin mat­kus­ta­mi­nen suun­taan­sa vä­lil­lä är­syt­tää, kun muil­la on ko­tiin var­tin mat­ka, hän poh­tii.

Luuk­kos­ta on kul­je­tet­tu pie­nes­tä po­jas­ta saak­ka te­at­te­reis­sa ja näy­tel­mä­ker­hois­sa. Oh­jaa­mi­nen vei lo­pul­ta hä­nen sy­dä­men­sä. Te­at­te­rin te­ke­mi­nen on Luuk­ko­sen tapa näh­dä maa­il­maa ja saa­da vas­tauk­sia sii­hen, kuka hän on.

– Näen maa­il­maa vä­hän eri pers­pek­tii­vis­tä ja et­sin sa­mal­la vas­tauk­sia sii­hen, kuka minä olen ja mik­si minä olen tääl­lä. Te­at­te­ri on erit­täin voi­ma­kas tai­de­muo­to, joka ruok­kii sekä tun­tei­ta et­tä ajat­te­lua ja saa vä­lil­lä ai­kaan ihan fyy­si­si­ä­kin re­ak­ti­oi­ta.

Ide­at näy­tel­miin syn­ty­vät Luuk­ko­sen omis­ta hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta ha­vain­nois­ta ym­pä­ris­tös­tä ja hän kul­kee­kin usein an­ten­nit ojos­sa.

– En et­si­mäl­lä et­si ai­hei­ta, vaan ne saat­ta­vat tul­la ihan ar­ki­sis­ta asi­ois­ta. Asi­an pi­tää ol­la en­sin yk­si­tyi­nen, et­tä se voi muut­tua ylei­sek­si, hän ker­too.

Ta­sa­pai­no­na hek­ti­sel­le työl­le Luuk­ko­nen vaih­taa fyy­si­ses­ti paik­kaa. Luuk­ko­nen on muut­ta­nut elä­män­sä ai­ka­na paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le per­heen tai työn pe­räs­sä, ja asu­nut myös Lon­toos­sa ja Ys­ta­dis­sa Ruot­sis­sa.

– Kun pää­sen esi­mer­kik­si Got­lan­nin saa­reen, niin sie­lu­ni le­pää ja kaik­ki muu unoh­tuu.

Suo­men te­at­te­rit ovat vuo­sien ai­ka­na tul­leet Luuk­ko­sel­le tu­tuik­si, sil­lä hän on oh­jan­nut yli 50 ko­koil­lan näy­tel­mää ai­na Han­gos­ta Uts­jo­el­le saak­ka.

Tu­le­vai­suu­del­le Luuk­ko­sel­la ei ole vie­lä suu­rem­pia suun­ni­tel­mia. Tai­teel­li­sen joh­ta­jan pes­ti jat­kuu vuo­teen 2030 as­ti, jon­ka jäl­keen hän on avoin maa­il­mal­le.

– Olen ol­lut sii­tä on­nel­li­ses­sa ase­mas­sa, et­tä mi­nul­la on ol­lut nuo­res­ta as­ti töi­tä ja olen saa­nut teh­dä sel­lai­sia töi­tä, jot­ka kiin­nos­ta­vat.

Rou­ta­vuo­si-näy­tel­mää Luuk­ko­nen suo­sit­te­lee kai­kil­le, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta pe­rim­mäi­sis­tä ky­sy­myk­sis­tä.

– Esi­tys haas­taa poh­ti­maan sitä, mitä ku­kin meis­tä voi­si ty­kö­nään teh­dä toi­sin, et­tei täl­lai­nen vä­ki­val­tai­nen ket­ju ai­na tois­tui­si. Se, joka ei ym­mär­rä his­to­ri­aa, jou­tuu elä­mään sen uu­del­leen.