Perjantai on viikon kohokohta, sillä silloin Porissa kokoontuu Red Cross Cafe
Rasisminvastaista viikkoa vietetään parhaillaan. Porissa perjantaisin toimiva Red Cross Cafe toteuttaa teemaviikon sanomaa ympäri vuoden.
Sanna Jääskeläinen
Porin seurakuntakeskuksen Mummun kamarina paremmin tunnettu tila muuttuu perjantai-iltaisin kansainväliseksi kohtaamispaikaksi. Ovesta sisään astuessaan voi aistia tunnelman, kun lapset leikkivät iloisesti kirmaillen ja aikuiset keskustelevat usealla eri kielellä. Yhdessä pöydässä tehdään aikuisopiskelijan läksyjä, toisessa viritellään Alias-peliä suomen kielen sanojen oppimiseksi. Tarjolla on kahvia, teetä, hedelmiä ja pähkinöitä.
– Yhteisellä päätöksellä halusimme muuttaa tarjoilut terveellisemmiksi ja vaihdoimme pullat hedelmiin, kertoo Red Cross Cafen toimintaa koordivoiva Punaisen Ristin vapaaehtoinen Pauliina Vilpakka.
Hän oli laittamassa toimintaa alulle reilu vuosi sitten. Toiminnasta vastaa Punaisen Ristin Porin osasto yhteistyössä SPR Satakunnan piirin ja Porin seurakuntayhtymän seurakuntapalveluiden kanssa.
– Halusimme tänne ystäväkahvilan, johon Porissa asuvat maahanmuuttajat voivat tulla kohtaamaan niin kavereitaan kuin suomalaisia. Täällä voi harjoitella suomea ja samalla kokea kivan hetken. Toiminta lievittää yksinäisyyttä, jota uuteen paikkaan muuttanut usein kokee.
Perjantaisin kokoontuvassa Red Cross Cafessa kahvitellaan, jutellaan ja vaikkapa pelataan pelejä. Alias on oivallinen peli suomen sanojen opetteluun. Pelipöydässä Adamson, Susanna, Pauliina ja Emily.
Sanna Jääskeläinen
Rasisminvastaisen viikon periaate on, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Se toteutuu Red Cross Cafessa.
– Kaikki ovat tänne tervetulleita kansalaisuuteen ja elämäntilanteeseen katsomatta. Olemme onnistuneet luomaan paikan, jossa hyvin monenlaiset ihmiset viihtyvät. Meillä käy miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja eri kielistä ja kulttuureista. Täällä kaikki ovat toistensa kavereita, Vilpakka sanoo.
Red Cross Cafe kokoontuu perjantaisin kello 17–20 näin talviaikaan seurakuntakeskuksessa ja kesällä Kirjurinluodossa. Kävijöitä on ollut paljon, parhaina iltoina jopa yli 50 henkilöä. Kahvila on päihteetön.
Käytännössä Red Cross Cafe pyörii vapaaehtoisten voimin. Heitä on ringissä kymmenkunta. Porilaiset Susanna Virta ja Emily Mungai-Narinen ovat kaksi heistä.
– Perjantai on viikon kohokohta, jota oikein odottaa. Täällä kaikki ovat niin ystävällisiä, Susanna sanoo.
– Samalla oppii asioita eri kulttuureista, esimerkiksi kun monet tuovat mukanaan oman maan ruokia. Se lisää ymmärrystä, sanoo Emily.
Vapaaehtoisten tärkeä tehtävä on ottaa uusi tulija vastaan ja tutustuttaa hänet toimintaan. Susanna pohtii, että tällä tavalla pystytään edistämään kotoutumista mitä parhaimmalla tavalla.
– Kun jokainen saa olla oma itsensä, mutta samalla pääsee mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja tuntee itsensä tervetulleeksi, hän sanoo.
Emily Mungai-Narinen ja Susanna Virta toteavat, että kun auttaa muita, saa itsekin paljon takaisin.
Sanna Jääskeläinen
Pauliina Vilpakka iloitsee siitä, että yhä useampi maahamuuttajataustainen on innostunut itsekin ryhtymään Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Myös Red Cross Cafeta pyörittävistä vapaaehtoisista suuri osa on maahanmuuttajataustaisia.
– Punainen Risti on järjestö, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa ja jonka toimintaa arvostetaan. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla on usein korkea motivaatio tulla mukaan toimintaan, koska Punainen Risti on saattanut auttaa heitä aiemmin ja he haluavat auttaa vuorostaan. Toivomme myös lisää suomalaisia vapaaehtoisia mukaan Red Cross Cafen toimintaan, sillä moni kahvilan kävijöistä haluaisi oppia lisää suomenkieltä.
Kolme vuotta Suomessa asunut Emily Mungai-Narinen sanoo, että auttamisen halu on hyvä motivaattori.
– On hienoa, kun saa olla osa jotain hyvää. Yleensä, kun auttaa muita, saa itsekin paljon takaisin. Lisäksi olen saanut täältä paljon ystäviä.
Red Cross Cafella on oma Whatsapp-ryhmä, jossa tiedotetaan tulevasta toiminnasta. Vapaaehtoisista on aina neljä vastuuvuorossa eli he järjestävät tarjoilut ja järjestävät paikat ennen ja jälkeen illan.
– Tämä on käytännönläheistä toimintaa eli mukaan voi tulla, vaikkei osaisi vielä suomea. Elekielellä pärjää hyvin, suomalaiset miettivät usein liikaa kielen osaamista. Kommunikaatio kyllä onnistuu, Susanna Virta sanoo.
Hänelle on tärkeää olla osa auttamisen verkostoa.
– Kun näkee ja tuntee, että on avuksi – siitä saa itse tosi paljon!
