Pet­ra Sö­der

Tie kie­mur­te­lee ke­säi­sis­sä mök­ki­mai­se­mis­sa ja pe­ril­lä odot­taa miel­tä rau­hoit­ta­va erä­maa­mai­nen mai­se­ma Poos­jär­ven ran­nal­la. Vas­tas­sa odot­taa po­ri­lai­nen Jaa­na Mälk­ki, jon­ka yri­tys Wild Nor­dic Na­tu­ren Poos­jär­ven Lumo si­jait­see ai­van Po­mar­kun ja Noor­mar­kun ra­jal­la.

– Luon­to on ol­lut mi­nul­le ai­na ra­kas, jo­ten oli luon­nol­lis­ta, et­tä pe­rus­tan myös yri­tyk­sen tä­män ym­pä­ril­le, hän ker­too.

Mälk­ki hank­ki noin vii­si vuot­ta sit­ten Poos­jär­vel­tä mö­kin, mis­sä hän näki pal­jon po­ten­ti­aa­lia. Nyt hän pyö­rit­tää mat­kai­lu­y­ri­tyk­sen­sä kaut­ta elä­myk­sel­li­siä ak­ti­vi­teet­te­ja luon­non ää­rel­lä. Mök­ki toi­mii tu­ki­koh­ta­na ak­ti­vi­tee­teil­le.

Poos­jär­veen voi läh­teä tu­tus­tu­maan esi­mer­kik­si ka­ja­kis­ta kä­sin tai teh­dä pyö­rä­ret­ken met­sä­tie­tä pit­kin mum­mo­pyö­ril­lä. Val­mis­tu­mas­sa on kah­dek­san hen­ki­lön laut­ta, jol­la voi hil­jak­seen me­loa pit­kin jär­veä.

Jaana Mälkki tuntee alueen linnut ja ruokkii sinitiaista suoraan kädestä.

Mälk­ki on toi­mi­nut mat­kai­lu­a­lal­la 30 vuot­ta. Hän on eh­ti­nyt kou­lut­tau­tua muun mu­as­sa luon­to­kar­toit­ta­jak­si, luon­to-op­paak­si, lu­ke­nut kii­na­lais­ta lää­ke­tie­det­tä ja toi­mi­nut mat­ka­op­paa­na.

– Olen ol­lut ul­ko­mail­la op­paa­na suo­ma­lai­sil­le. Ajat­te­lin, et­tä kyl­lä meil­lä tääl­lä Suo­mes­sa­kin on hie­no­ja paik­ko­ja, jo­ten ajat­te­lin al­kaa op­paak­si myös ko­ti­maas­sa, hän ker­too.

Mäl­kil­lä on laa­ja lin­tu- ja la­ji­tie­tä­mys. Hän jär­jes­tää­kin eri­lai­sia opas­tet­tu­ja luon­to­ret­kiä, jois­sa tu­tus­tu­taan lin­tui­hin, kas­vei­hin, yrt­tei­hin ja luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen.

Poos­jär­vi on har­vo­ja jär­viä, jois­sa tul­van an­ne­taan nous­ta. Sik­si alu­eel­la esiin­tyy har­vi­nai­sia tul­va­met­siä ja tul­va­luh­tia.

– Pen­kit ja pal­jut on si­dot­ta­va ke­vääl­lä köy­sil­lä kiin­ni, kun vesi nou­see. Sii­nä ne sit­ten kel­lu­vat pai­kal­laan, kun­nes vesi taas las­kee, Mälk­ki hy­myi­lee.

Vie­rei­seen saa­reen re­mon­toi­daan mök­kiä, jos­sa voi ma­joit­tua kah­dek­san hen­ki­löä.

– Kaik­ki toi­min­tam­me tääl­lä on vas­tuul­lis­ta ja kes­tä­vää. Esi­mer­kik­si nuo­ti­o­ruo­kai­lul­la em­me käy­tä ker­ta­käyt­tö­as­ti­oi­ta, vaan ihan oi­kei­ta, laa­duk­kai­ta as­ti­oi­ta, Mälk­ki ker­too.

Mö­kit on re­mon­toi­tu luon­toa kun­ni­oit­ta­en ja ra­ken­ta­mi­ses­sa on hyö­dyn­net­ty lä­hi­a­lu­een työ­voi­maa ja puu­ta­va­raa. Sau­nas­ta voi vil­voi­tuk­sek­si pu­lah­taa jär­ves­sä, joka on yk­si Sa­ta­kun­nan puh­das­ve­ti­sim­mis­tä.

– Tämä paik­ka on tar­koi­tet­tu rau­hoit­tu­mi­seen. Tääl­lä kaik­ki on luon­non­mu­kais­ta ja ret­kil­lä usein pyy­dän­kin ih­mi­siä hil­jen­ty­mään ja seu­raa­maan ym­pä­ril­lä ole­vaa luon­toa, Mälk­ki sa­noo.

Kos­ka paik­ka on rau­hal­li­nen ja va­lo­saas­tee­ton, voi siel­lä bon­ga­ta re­von­tu­lia, met­sä­ne­läi­miä ja seu­ra­ta lin­tu­jen puu­hia.

– Tääl­lä luon­to saa ol­la juu­ri sel­lai­nen, kun on. Pik­ku­lin­nut saa­vat teh­dä pe­sän, min­ne ha­lu­a­vat, luon­non­ku­kat saa­vat kas­vaa rau­has­sa ja ruo­hoa ei tar­vit­se lei­ka­ta, Mälk­ki hy­myi­lee.