Maa­rit Kaut­to

Po­rin uu­dek­si vies­tin­tä­joh­ta­jak­si va­lit­tu Min­na Heik­ki­lä ker­too seu­ran­neen­sa mie­len­kiin­nol­la kau­pun­gin oma­lei­mais­ta mark­ki­noin­tia ja vies­tin­tää. Po­ri­suh­de­neu­vo­jat Luuk­ko­ne ja Pie­ru­per­se ovat hä­nel­le tut­tu­ja.

– Mitä il­mei­sim­min mark­ki­noin­ti toi­mii, kos­ka mi­nul­le­kin on jo muo­dos­tu­nut jon­kin­lai­nen po­ri­suh­de, Heik­ki­lä nau­raa ja jat­kaa:

– Olen usein vie­rail­lut Po­ris­sa, käy­nyt jaz­zeil­la ja Suo­mi­A­ree­nas­sa. Mi­nul­la on myös ys­tä­viä Po­ris­sa, jo­ten si­tä­kin kaut­ta suh­de on saa­nut al­kun­sa.

Tu­run seu­dul­ta ko­toi­sin ole­van Heik­ki­län mie­les­tä Pori on kiin­nos­ta­va kau­pun­ki eri­lai­si­ne isoi­ne ke­sä­ta­pah­tu­mi­neen.

– Pori on Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa iso kau­pun­ki ja myös tun­net­tu. Pori ei jätä ke­tään kyl­mäk­si, vaan he­rät­tää eri­lai­sia tun­tei­ta.

– Mi­nua vie­hät­tä­vät myös seu­dun upea luon­to, Yy­te­ri ja meri. It­se­kin me­rel­li­sel­lä seu­dul­la kas­va­nee­na kai­paan me­ren lä­hei­syyt­tä.

Täl­lä het­kel­lä 42-vuo­ti­as Min­na Heik­ki­lä asuu per­hei­neen Rai­si­os­sa, mut­ta et­sii kuu­mei­ses­ti asun­toa Po­ris­ta.

– Aja­tuk­se­na on en­sin löy­tää vä­li­ai­kai­nen asu­mis­rat­kai­su Po­ris­ta ja myö­hem­min sit­ten va­ki­tui­sem­pi. Tar­koi­tus on, et­tä per­he, jo­hon kuu­lu­vat mies ja poi­ka, muut­ta­vat jos­sain vai­hees­sa Po­riin, kun asi­at on saa­tu jär­jes­tet­tyä.

Heik­ki­lä siir­tyy Po­rin vies­tin­tä­joh­ta­jak­si Sa­ras­ti­an vies­tin­tä­pääl­li­kön teh­tä­väs­tä, mis­sä hän on jou­tu­nut vas­taa­maan Hel­sin­gin kau­pun­gin pal­kan­mak­sun on­gel­mis­ta syn­ty­nee­seen ko­huun. En­nen Sa­ras­ti­aa Heik­ki­lä on työs­ken­nel­lyt Rai­si­on kau­pun­gin vies­tin­tä­joh­ta­ja­na.

– Po­ris­sa ha­lu­an tie­ten­kin en­sin tu­tus­tua kau­pun­kiin ja sii­hen, mitä vies­tin­näs­sä on jo teh­ty. Pal­jon hy­vää on ole­mas­sa ja sitä läh­de­tään ke­hit­tä­mään eteen­päin.

Va­paa-ajal­laan Min­na Heik­ki­lä tans­sii sal­saa ja har­ras­taa pi­la­tes­ta. Po­ri­lais­ten ou­tou­des­ta pu­hut­ta­es­sa hän hy­myi­lee:

– Tuo­ta kyl­lä ih­met­te­len. Ne po­ri­lai­set, jot­ka täl­lä het­kel­lä tun­nen, ei­vät ole mie­les­tä­ni mi­ten­kään ou­to­ja, vaan oi­kein mu­ka­via ja ovat toi­vot­ta­neet mi­nut ter­ve­tul­leek­si. Voi ol­la, et­tä ai­kaa myö­ten pie­ni ou­tous­kin po­ri­lai­sis­ta pal­jas­tuu, mut­ta us­kon so­pi­va­ni hy­vin jouk­koon.