Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­ri­lai­nen Pet­ri Kan­gas on työs­ken­nel­lyt 23 vuot­ta po­lii­sis­sa, ja sitä en­nen tul­lis­sa. Työ­u­ral­le on mah­tu­nut teh­tä­viä ri­kos­tie­dus­te­lus­sa ja huu­me­ryh­mäs­sä. Ny­ky­ään Kan­gas on po­lii­sin lu­pa­pal­ve­lu­sek­to­rin joh­ta­ja, ja tuo­re dek­ka­ris­ti.

Syk­syl­lä 2019 erääl­lä La­pin reis­sul­la pit­kää mat­kaa ajel­les­sa po­lii­si­mie­hen pääs­sä al­koi keh­key­tyä ta­ri­na. Se ker­too ve­nä­läi­ses­tä tie­dus­te­lu­hen­ki­lös­tä, joka saa­puu Hel­sin­kiin vää­ril­lä pa­pe­reil­la. Suo­mes­sa va­koo­ja pe­rus­taa tie­dus­te­lu­ra­hoil­la yri­tyk­sen, in­teg­roi­tuu suo­ma­lai­seen yh­teis­kun­taan ja saa vai­ku­tus­val­tai­sia ys­tä­viä.

– Ha­lu­sin kir­jas­sa ku­va­ta sitä, mi­ten täl­lai­nen il­le­gaa­li agent­ti toi­mii, ele­lee rau­has­sa ja vä­lil­lä hoi­taa pal­ve­luk­sia omal­le isän­maal­leen, Kan­gas ker­too.

Kan­gas li­sää, et­tä to­sie­lä­mäs­sä tie­dus­te­lu­hen­ki­lö voi­si oles­kel­la Suo­mes­sa myös esi­mer­kik­si dip­lo­maat­tis­ta­tuk­sel­la, ku­ten uu­ti­sis­ta on Uk­rai­nan so­dan alet­tua saa­tu lu­kea.

Ri­kos­dek­ka­rin­sa va­koi­lu-ai­hees­sa Kan­gas oli ai­kaan­sa edel­lä. En­sin dek­ka­ri tuli bu­me­ran­gi­na ta­kai­sin mo­nel­ta kus­tan­ta­jal­ta. Mut­ta kun Ve­nä­jä hyök­kä­si Uk­rai­naan ke­vääl­lä 2022, vii­kon si­sään Kan­gas sai jopa kol­me tar­jous­ta kus­tan­ta­jil­ta. Ta­ri­nas­sa mai­ni­taan myös Eu­ra­jo­el­la si­jait­se­va ydin­voi­ma­la, joka se­kin is­tuu säh­kök­rii­sin ai­kaan kuin na­ku­tet­tu.

Lo­pul­ta Har­hau­tus-ni­mi­sen dek­ka­rin kus­tan­si Ate­na. Se jul­kais­tiin tou­ko­kuus­sa 2023.

Kan­kaan ta­ri­na on täy­sin fik­tii­vi­nen, vaik­ka toki po­lii­si­na hän osaa sa­mais­tua ai­he­pii­riin. Ins­pi­raa­ti­o­ta on voi­nut löy­tyä to­sie­lä­mäs­tä, mut­ta esi­mer­kik­si ku­kaan hah­mo ei viit­taa ole­mas­sa ole­viin hen­ki­löi­hin.

Ve­nä­jä on po­lii­sin työs­sä läs­nä myös Sa­ta­kun­nas­sa. Kan­gas ker­too, et­tä vaik­kei hän ole suo­raan koh­dan­nut työs­sään va­koi­lua, ve­nä­läi­ses­tä tie­dus­te­lus­ta on kui­ten­kin nä­ky­nyt tä­män täs­tä viit­tei­tä. Sa­moin Eu­ra­jo­el­la si­jait­se­va ydin­voi­ma­la kiin­nos­taa tie­don­hank­ki­joi­ta to­sie­lä­mäs­sä­kin.

– Kyl­lä­hän se Ve­nä­jä on ol­lut ai­na läs­nä tääl­lä­kin, vaik­ka se ei ole ko­vin nä­ky­vää. Kun vuon­na 2005 Suo­men puo­lus­tus­voi­mat am­pui me­rel­lä har­joi­tu­soh­juk­sia Po­rin edus­tal­la, kau­pun­gis­sa näh­tiin ve­nä­läi­sin dip­lo­maat­ti­kil­vin va­rus­tet­tu­ja au­to­ja, Kan­gas muis­taa.

Ri­kos­dek­ka­rin syn­ty­mi­nen oli Kan­kaal­le it­sel­leen­kin pie­ni yl­lä­tys, vaik­ka haa­ve kir­joit­ta­mi­ses­ta on ky­te­nyt pii­le­vä­nä ta­ka­rai­vos­sa. Kan­gas on ol­lut lap­suu­des­taan as­ti kova lu­ke­maan. Isäl­tään, Pori Jaz­zin pe­rus­ta­jiin kuu­lu­neel­ta Jyr­ki Kan­kaal­ta hän lie­nee pe­ri­nyt luo­vuut­ta, mut­ta ei muis­ta isän­sä ol­leen var­si­nai­ses­ti ro­maa­ne­ja lu­ke­vaa sort­tia.

– Jos hän luki, se oli en­nem­min­kin jo­tain asi­a­pi­tois­ta, Pet­ri Kan­gas muis­te­lee.