Maa­rit Kaut­to

Po­rin kau­pun­gin­joh­ta­ja Lau­ri In­na hil­jen­tyy miet­ti­mään, kuul­les­saan ky­sy­myk­sen, mitä isyys hä­nel­le mer­kit­see. In­nal­la on nel­jä las­ta, pian 19-vuot­ta täyt­tä­vä Tuo­mas, 17-vuo­ti­as Ee­li, 14-vuo­ti­as Taa­vi ja 10-vuo­ti­as Lot­ta. Taa­vi ja Lot­ta ovat eri­tyis­lap­sia, joil­la on lie­vä ke­hi­tys­vam­ma tai oi­ke­as­taan ke­hi­tys­vii­ve kas­vu­hor­mo­nin puut­tees­ta joh­tu­en. Vaik­ka In­na ja hä­nen vai­mon­sa ovat mo­lem­mat työ­e­lä­mäs­sä, ovat he myös kah­den nuo­rim­man lap­sen­sa omais­hoi­ta­jia.

– Isyys mer­kit­see en­nen kaik­kea vas­tuu­ta ja las­ten saat­ta­mis­ta yh­teis­kun­nan jä­se­nik­si. Se mer­kit­see tiet­tyä roo­lia täs­sä elä­män vai­hees­sa ja ta­val­laan myös vies­ti­ka­pu­lan vaih­toa su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

– It­se olin hy­vin it­se­näi­nen lap­si ja sa­mo­ja piir­tei­tä näen myös omis­sa lap­sis­sa­ni. Var­sin­kin van­hem­mat po­jat ha­lu­a­vat teh­dä pää­tök­siä ja toi­mia mah­dol­li­sim­man it­se­näi­ses­ti.

In­na sa­noo ol­leen­sa ai­na hy­vin työ­o­rien­toi­tu­nut. Työ­teh­tä­vis­tä riip­pu­en va­paa-ajan mää­rä per­heen pa­ris­sa on vaih­del­lut – vä­lil­lä on ol­tu hy­vin­kin tii­viis­ti yh­des­sä ja vä­lil­lä taas vä­hem­män, ku­ten esi­mer­kik­si täl­lä het­kel­lä, kun In­na asuu vii­kot Po­ris­sa ja per­he on Tu­rus­sa.

– Mut­ta se ei ole meil­le mi­kään on­gel­ma, hän to­te­aa ja jat­kaa:

– Kun em­me näe joka päi­vä, tun­tuu yh­tei­nen ai­ka en­tis­tä­kin ar­vok­kaam­mal­ta.

– Läh­tö­koh­tai­ses­ti nä­em­me vii­kon­lop­pui­sin ja lap­set ovat ol­leet vii­kon­lop­pu­ja myös Po­ris­sa. Pel­le Her­man­nin puis­to ja Kir­ju­rin­luo­to ovat tul­leet ke­sän ai­ka­na tu­tuik­si.

Iso­jen poi­kien­sa kans­sa In­na kes­kus­te­lee pal­jon ja hoi­taa käy­tän­nön asi­oi­ta. Ai­kai­sem­min hän toi­mi myös poi­kien­sa ur­hei­lu­val­men­ta­ja­na ja pyr­kii edel­leen vah­ti­maan, et­tä lii­kun­ta on mu­ka­na nuor­ten elä­mäs­sä.

– Van­hin, lu­ki­on kol­mat­ta luok­kaa käy­vä Tuo­mas os­ti juu­ri kiel­lois­ta huo­li­mat­ta oman au­ton mu­nan­pak­kaus- ja his­si­poi­ka­ra­hoil­laan. Hän on isän­sä lail­la kova te­ke­mään töi­tä ja yh­tä jää­rä­päi­nen, In­na hy­myi­lee.

Nuo­rem­pien las­ten­sa kans­sa In­na ha­lu­aa ja­kaa ar­jen ta­val­li­sia het­kiä.

– Met­sä­ret­ket ovat meil­le tär­kei­tä. En­nen lu­men tu­loa kä­vim­me in­nois­sam­me sie­ni­ret­kil­lä. Vii­mei­sin yh­des­sä­te­ke­mi­sen muo­to on ui­ma­hal­lis­sa käy­mi­nen. Var­sin­kin Lot­ta on in­nos­tu­nut ui­mi­ses­ta. Al­taas­sa minä mo­nes­ti lei­kin su­kel­lus­ve­net­tä lap­set se­läs­sä­ni.

– Taa­vi puo­les­taan on hy­vin in­nos­tu­nut ka­las­tuk­ses­ta. Sou­tu­ve­ne­ret­ki jär­vel­le ka­laan on pa­ras­ta, mitä hän tie­tää.

Hy­vin mie­liin­pai­nu­va ko­ke­mus koko In­nan per­heel­le oli vii­me ke­sän mat­ka Nor­jaan ja Jo­tun­hei­me­nin kan­sal­lis­puis­toon sekä Poh­jois­mai­den kor­keim­man vuo­ren Galdhø­pig­ge­nin val­loi­tus.

– Iso­jen poi­kien kans­sa val­loi­tim­me hui­pun. Vai­mo ja pie­nim­mät py­syt­te­li­vät al­haal­la lei­ris­sä. Vuo­ren hui­pul­le kii­pe­ä­mi­nen ran­kas­sa, jopa vaa­ral­li­ses­sa lu­mi­ti­lan­tees­sa oli yh­dis­tä­vä ko­ke­mus. Täs­sä­kin mat­kas­sa oli mu­ka­na myös kas­va­tuk­sel­li­nen puo­li. Van­hem­pi poi­ka­ni on pian me­nos­sa ar­mei­jan kut­sun­toi­hin ja kä­vim­me tes­taa­mas­sa poi­kien va­el­lus­kun­toa. Tämä on meil­lä tyy­pil­lis­tä. Isä hy­väl­lä ta­val­la pa­kot­taa ja hou­kut­te­lee poi­kan­sa yh­tei­siin jut­tui­hin, jot­ka sit­ten ai­na­kin jäl­keen­päin ovat haus­ko­ja ja yh­dis­tä­viä, In­na nau­raa.

Isän­päi­vää In­nan per­hees­sä vie­te­tään pe­rin­tei­seen ta­paan.

– Aa­mu­kah­vin olen yleen­sä sän­kyyn saa­nut sekä hie­no­ja las­ten te­ke­miä kort­te­ja ja as­kar­te­lu­ja. Ko­to­na teem­me myös isän­päi­vän kun­ni­ak­si jo­tain oi­kein hy­vää ruo­kaa.

In­nan per­hees­sä py­ri­tään elä­mään kah­den nuo­rim­man eri­tyi­syy­des­tä huo­li­mat­ta mah­dol­li­sim­man nor­maa­lia, täy­te­läis­tä ar­kea.

– Kyl­lä­hän si­tä­kin tu­lee pal­jon poh­dit­tua, mi­ten Taa­vin ja Lo­tan elä­män­kaa­ri lo­pul­ta­kin jär­jes­tyy. Toi­saal­ta tä­män tyyp­pi­nen ti­lan­ne on val­ta­va rik­kaus ja an­taa hir­ve­äs­ti eväi­tä myös työ­e­lä­mään. Op­pii ym­mär­tä­mään eri­lai­sia ih­mi­siä ja sen, et­tä maa­il­ma ei ole mus­ta­val­koi­nen, vaan sii­hen mah­tuu mu­kaan eri­lai­sia har­maan sä­vy­jä, In­na poh­dis­ke­lee.