San­na Jääs­ke­läi­nen

Po­ri­lai­nen kult­tuu­ri­pe­rin­nön tut­ki­ja Ee­va Kar­hu­nen oli töis­sä Sa­ta­kun­nan Mu­se­ol­la hank­kees­sa, kun mu­se­oon ot­ti yh­teyt­tä Ver­ner Vii­ta­saa­ren Ka­ri­maan sää­ti­ön pu­heen­joh­ta­ja, joka toi­voi mu­se­ol­ta apua ko­ke­mä­ke­läi­sen Ver­ner Vii­ta­saa­ren (1888-1967) jää­mis­tön lu­et­te­loin­tiin. Vii­ta­saa­ren elä­män­työ, maa­kun­nal­li­ses­ti ar­vok­kaak­si kult­tuu­ri­mai­se­mak­si luo­ki­tel­lus­sa Pais­ti­lan ky­läs­sä si­jait­se­va Ka­ri­maan puu­tar­ha oli tuol­loin me­nos­sa myyn­tiin ja sää­tiö ha­lu­si jul­kais­ta hä­nes­tä kir­jan.

Kar­hu­sen esi­mies Aku­lii­na Aar­to­lah­ti vink­ka­si sää­ti­öl­le Kar­hu­ses­ta ja niin tämä löy­si it­sen­sä ke­sän kor­val­la Ka­ri­maan puu­tar­han Pe­rin­ne­ta­lo Ver­ne­ris­tä. Ome­na­puut kuk­ki­vat, ei­kä lu­ki­tun puu­tar­han hiek­ka­käy­tä­vil­lä kul­ke­nut enää juu­ri­kaan mui­ta.

– Met­sän kes­kel­lä si­jait­se­va sul­jet­tu puu­tar­ha oli tun­nel­mal­li­nen ja vä­hän su­ru­mie­li­nen­kin. Ka­ri­maan puu­tar­ha oli ai­koi­naan to­del­la ar­vo­kas ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin kuu­lui­sa, yk­si Suo­men van­him­mis­ta tai­mis­tois­ta, Kar­hu­nen sa­noo.

Kar­hu­sel­le Ka­ri­maan puu­tar­ha oli it­se asi­as­sa tut­tu jo nuo­ruu­des­ta, jol­loin hän opis­ke­li puu­tar­hu­rik­si sil­loi­ses­sa Ko­ke­mä­en maa­ta­lous- ja puu­tar­ha­op­pi­lai­tok­ses­sa. Hän muis­te­lee, kuin­ka osa­na opin­to­jaan is­tut­ti puun­tai­men puu­tar­haan.

– Oli jän­nä tun­ne, et­tä mi­nul­la oli sin­ne jo yh­teys, kun sain tä­män työn. Tämä pro­jek­ti oli ikään kuin mi­nul­le tar­koi­tet­tu, hän ker­too.

Puutarhuri Verner Viitasaari oli luonnonystävä, joka etsi luonnosta kauneutta ja tavoitteli sitä myös työssään. Hänet on myös haudattu Karimaan puutarhan alueelle. Kuva: Verner Viitasaaren Karimaan säätiön arkisto

Ver­ner Vii­ta­saa­ren jää­mis­tö oli hy­vin säi­ly­nyt. Pe­rin­ne­ta­los­ta löy­tyi­vät muun mu­as­sa in­ven­taa­ri­lu­et­te­lot ja ti­laus­kir­jat, jois­ta näki, mi­ten puu­tar­hal­ta saa­tet­tiin ti­la­ta säh­keel­lä pi­ka­toi­mi­tuk­se­na jopa tu­han­sia tai­mia. Ka­ri­maan puu­tar­ha oli tär­keä myös alan kou­lu­tus­paik­ka­na, sil­lä sin­ne tuli ar­vos­te­tus­ta Le­paan op­pi­lai­tok­ses­ta vuo­sien mit­taan sa­to­ja har­joit­te­li­joi­ta.

Verner Viitasaari muistetaan siististi pukeutuneena herrasmiehenä, joka opasti vierasryhmiä puutarhassaan. Kuva: Verner Viitasaaren Karimaan säätiön arkisto

Kar­hu­nen ker­too, et­tä Ka­ri­maan puu­tar­hal­la oli myös hen­ki­nen mer­ki­tys lä­hi­seu­dun ih­mi­sil­le. Vii­ta­saa­ren per­fek­ti­o­nis­mil­laan yl­lä­pi­tä­mää puu­tar­haa ku­vat­tiin pa­ra­tii­sik­si ja idyl­lik­si.

– Hän esi­mer­kik­si vaa­ti, et­tä hiek­ka­käy­tä­vät ha­ra­voi­tiin ai­na lau­an­tai­sin. Puu­tar­has­sa asu­nei­den työn­te­ki­jöi­den las­ten piti kä­vel­lä nur­mi­kol­la, et­tei hiek­kaan jää­nyt jäl­kiä.

Nuo lap­set oli­vat puu­tar­hu­ri Jal­ma­ri Ylä-Ant­ti­lan jäl­ki­kas­vu Tert­tu ja Tau­no. Nyt he ovat jo yh­dek­sän­kymp­pi­siä ja ker­toi­vat muis­to­jaan Kar­hu­sel­le nois­ta ajois­ta. Tert­tu ja hä­nen puo­li­son­sa Paa­vo Tuo­mi­nen pi­ti­vät puu­tar­haa 1960-lu­vun lo­pul­ta vuo­si­tu­han­nen vaih­tee­seen, jol­loin se siir­tyi SAS­KY kou­lu­tus­kun­ta­yh­ty­mäl­le. Am­ma­til­li­sen kou­lu­tuk­sen muu­tos­ten myö­tä ope­tus­puu­tar­haa ei enää tar­vit­tu, jol­loin Ka­ri­maan puu­tar­ha lai­tet­tiin myyn­tiin ja se siir­tyi yk­si­tyi­so­mis­tuk­seen.

Karimaa ilmasta käsin kuvattuna. Kuva: Maaseudun Lentokuvaus 28.7.1960. Timo Simulan kuvakokoelma.

Lois­ton­sa päi­vi­nä Ka­ri­maan puu­tar­ha oli laa­jal­ti tun­net­tu ja suo­sit­tu vie­rai­lu­koh­de eri­lai­sil­le ryh­mil­le. Kar­hu­nen ker­too, mi­ten puu­tar­hu­ri Vii­ta­saa­ri muis­te­taan siis­tis­ti pu­keu­tu­nee­na her­ras­mie­he­nä, joka opas­ti vie­rai­li­ja­ryh­miä koh­te­li­aas­ti.

Ver­ner Vii­ta­saa­ri toi opin­to­mat­kal­taan esi­mer­kik­si "pal­lo­pa­jun" eli te­ri­jo­en­sa­la­van ok­sia. Puus­ta tu­li­kin yk­si Ka­ri­maan puu­tar­han tun­nus­kas­veis­ta. Vii­ta­saa­ren tun­ne­tuin mat­ka suun­tau­tui 1948-49 Ame­rik­kaan, jos­ta hän kir­joit­ti sar­jan mat­ka­kir­jei­tä Lal­li-leh­teen.

– Vii­ta­saa­ren kir­joi­tuk­sis­ta nä­kee, mi­ten hän ar­vos­ti työ­tään. Hä­nel­le tär­kein­tä oli puu­tar­ha kuk­ki­neen, pui­neen ja pen­sai­neen, Kar­hu­nen ku­vai­lee.

Muis­to­jen puu­tar­ha -kir­jan voi lai­na­ta kir­jas­tos­ta. Ko­ke­mä­el­lä kir­ja on myyn­nis­sä Ant­ti­lan ti­lal­la.

Muis­to­jen puu­tar­ha

Esi­tel­mä 19.11. klo 18.00 Po­rin pää­kir­jas­ton Se­mi­naa­ri­huo­ne 1:ssä (2. krs). Lu­en­to ker­too ko­ke­mä­ke­läi­sen Ver­ner Vii­ta­saa­ren elä­mäs­tä ja hä­nen pe­rus­ta­mas­taan Ka­ri­maan puu­tar­has­ta. Lu­en­non pi­tää tie­to­kir­jai­li­ja, kult­tuu­ri­pe­rin­nön tut­ki­ja, FT Ee­va Kar­hu­nen. Ai­hees­ta ker­to­va näyt­te­ly on esil­lä Po­rin pää­kir­jas­ton näyt­te­ly­ti­las­sa 11.–22.11.2025.