Pyramideja voi tehdä puustakin
Yhdessä jos toisessakin pihassa piisaa keväisin kirveelle töitä. Pelkkä kirves ei kuitenkaan riitä Tannisten työmaalla, missä klapikone on käynyt keväällä kiivaaseen tahtiin.
Timo Savunen
Tuskin kukaan Kellahden kylätietä kulkeva pystyy ohittamaan Jouni ja Arttu Tannisen työmaata katsettaan kääntämättä, tuli sitten kummasta suunnasta tahansa. Niin huomiota herättävän komeat ovat isän ja pojan tekemät klapikasat – tosin klapikasa on varsin vaatimaton ilmaus näille suoranaisille puupyramideille, jotka on polttopuista rakennettu.
Jouni ja Arttu itse suhtautuvat työnsä jälkeen perisuomalaisen vaatimattomasti, mutta kuitenkin tyytyväisyyttä myhäillen. Isä-Jouni jakaa kiitostaan heti muille.
– Täytyy Arttua kehua siitä, että pojalla on niin kovat työhalut ja innostusta tekemiseen. Tämä on ollut oikeaa laatuaikaa saada tehdä näitä yhdessä. Ja lisäksi täytyy muistaa puoliso ja tytär, jotka ovat hoitaneet pinoamisen, Jouni kiittelee.
Arttu ja Jouni Tannisesta on tullut tehokas työpari, jossa molemmat tietävät aina, mitä toinen tekee. Kuva: Timo Savunen
Varta vasten tehty puuplassi sijaitsee Jounin isän lapsuudenkotia vastapäätä, mäen päällä, ja on polttopuutehtailuun suorastaan ihanteellinen.
– Tässä on hyvin tilaa niin koneille kuin puillekin, ja kun ollaan melko korkealla mäellä niin aurinko ja tuuli osuvat tähän, ja puut kuivuvat todella hyvin ja nopeasti, Jouni toteaa.
– Mutta eivät ole sen puoleen sateetkaan kiusanneet tänä keväänä yhtään, huomauttaa Arttu.
Pinot on kasattu varsin korkeiden kuormalavojen päälle, joten ilma virtaa vinhasti kasojen alta. Lisäksi molempien noin viisitoistametristen puupyramidien halki kulkee kuivumista edistävä, kolmiomainen tunneli.
Ja onpahan Jounilla ja Artulla käytössään myös eräänlainen salainen ase.
– Ollaan tehty tuollainen itse versioitu puhdistusrumpu, jonka läpi klapit ajetaan. Tulee roskatonta puuta, ja kun silppu on poissa, niin puut myös kuivuvat paremmin, Jouni Tanninen opastaa.
Isällä ja pojalla ei ole ihan tarkkaa tietoa siitä, paljonko klapeja mäellä yhteensä on. Osa kasoista on sekaklapia, osa pelkkää koivua.
Pääsääntöisesti puut on tehty 33 sentin mittaisiksi. Lisäksi löytyy isompaa, metristä halkoa, jotka voi tarpeen tullen vielä klapittaakin.
– Tosi vaikea sanoa määrää, tuumailevat he lähes yhteen ääneen, puuvuoria katseellaan mittaillen.
Lopulta päädytään suurpiirteiseen noin kahden sadan motin arvioon. Puut on ensin kerätty rankoina niin omista kuin muidenkin metsistä.
– Varmaan kolmannes on Hannes-myrskyn kaatamia, miettii Arttu Tanninen
– Ja lopuista noin puolet omista metsistä ja puolet ostopuuta, jatkaa Jouni Tanninen.
Vaikka polttopuita on tehty valtavat määrät, aikaa klapittamiseen on kulunut yllättävän vähän. Varsinkin kun käy ilmi, että Jouni tekee päivätöitään muualla, ja 16-vuotias Arttu puolestaan opiskelee ensimmäistä vuottaan WinNovassa, Kullaan metsäoppilaitoksella.
– Reilu pari kuukautta tässä on mennyt, eikä olla mitenkään urakalla tehty. Mutta kun on mukavaa puuhaa, niin mielellään sitä tekeekin, Jouni toteaa hymyillen.
– Mutta ehkä jossain kohtaa tuntui, ettei rankakasa pienene ollenkaan, vaikka kuinka tehdään, hän naurahtaa.
Joku saattaa muistaa, että Tannisten plantaasilla kohosivat samanlaiset puupyramidit jo viime keväänä. Ne ovat kuitenkin jo menneen talven klapeja, eli kaikki pinoissa ja kasoissa nyt olevat ovat uutta tavaraa. Menekkiä siis riittää.
– Kyllä nämäkin tästä ennen pitkää kaikki katoavat. Paljon on vakioasiakkaita, jotka tilaavat polttopuut jo hyvissä ajoin, mutta puuta riittää uusillekin asiakkaille, Jouni vahvistaa.
Sitä ennen pyramidit pysyvät Kellahden kylän nähtävyytenä, jota tullaan ihan varta vastenkin katsomaan.
– Aika moni tuossa hiljentää, ja pysähtyy ottamaan valokuvia. Saisi tulla jutullekin, mutta sitä ei ole vielä kukaan uskaltanut tehdä, naurahtavat Jouni ja Arttu yhteen ääneen.
Jouni Tanninen tietää että asiakkaat arvostavat rummun läpi ajettuja, roskattomia klapeja. Kuva: Timo Savunen

