Rajuilman ja bluesin tahtiin Raumalla
Rauma Blues ehti jo varhaiseen keski-ikään. Myrskyn säestämä pääkonsertti tarjoili laajan kirjon purevasta eurooppalaisesta rhythm’n’blues-poljennosta länsirannikon tyylikkääseen yökerho-souliin.
Vesa-Pekka Järvelä
Sitä saa mitä tilaa. Joka kesä Rauman kanalinvarressa saa vielä vähän enemmän kuin on tilannut. Näin kävi jälleen, kun Parpansalin puistossa juhlistettiin lauantain pääkonsertissa 40-vuotiaaksi varttunutta Rauma Bluesia. Oman mausteensa telttakansan niskaan heitti Auliksen päivää tahdittanut puhuri.
Sinisävelissä on sen salaisuus. Suomen suvea vuodesta 1986 asti sulostuttanut juurimusiikin festivaali on käsite. Sapluuna on selvä ja tarkoin harkittu. Talkoovoimin kokoon kasattu Rauma Blues on kaikki vuosikymmenet pysynyt tiukasti lestissään, mutta pitkät perineet omaava tapahtuma on myös pystynyt sopivasti uusiutumaan.
Järvenpään Puistobluesin ohella Suomen blues-tapahtumien kärkeen kuuluva ja Euroopan tasollakin merkittäväksi alan festivaaliksi rankattu Rauma Blues vakuuttaa alan harrastajat vuosi toisensa jälkeen huippukattauksellaan. Raumalla ei ole sorruttu mammuttitautiin, vaan kokeneet järjestäjät ovat pitäneet tapahtuman tietoisesti kompaktin kokoisena. Amerikan apua vuosikausia tarjonneen Amos Harveyn vinkkaamana löytyy taattua laatua ja jännitettä ylläpitävää yllätyksellisyyttä.
Robbert Duijfin hollantilaistriolle lankesi tämän vuoden festivaalin aloittajan paikka.
Niitä ja paljon muuta tarjoiltiin viikonloppuna. Sinisävelet leijailivat Raumalla jo torstaina. Poroholman Rantatalossa blueskansaa tunnelmaa nostatti rootsin hengessä Tatti Vuorisen kipparoima Rosebud. Tarjolle porilaistrio asetteli letkeän keitoksen juurimusan eri aineksista.
Mäkinen Kylänpää Rootg' Crew operoi kahden miehen voimin. Se on kurttuaan kiihkeästi näpelöivän Janne Mäkisen ja läskibassoaan intensiivisesti näppäilevän Seppo Kylänpään muodostama duo. Poroholman illassa paneuduttiin bluesin syvimpään olemukseen. Siellä oltiin kuin herran kukkarossa.
Poroholman lisäksi sinisävyjä kuultiin Bar Hehkussa – ja vieläpä ilmaiseksi. Modernin Suomi-bluesin uusi kuuma nimi Blues Bizarre luottaa pitkälti omaan materiaaliinsa. Omaperäisen helsinkiläisyhtyeen juurevaan poljentoon sekoittuivat muun muassa folkrock-mausteet, itämaiset sävyt ja psykedeelinen blues.
Kemut jatkuivat klubikeikoilla myös perjantaina. Buena Vistan estradin valloitti Ilkka Rantamäki & The Bluesbrokers. Autenttisella otteella soittava kokoonpano sukeltaa sumuisen nostalgiseen 60-luvun Lontooseen. Esikuvista ei ole epäilystä. Bändi ammentaa elämän viime metreille asti väsymättömästi rundanneen John Mayallin viitoittaman brittibluesin syvästä kaivosta. Vistan soittotalkoot todistivat, että Rantamäen huikea pikkaus-tekniikka on yhä tallella ja soitto on tänä päivinä entistä jäsentyneempänä. Myös maestron asiaan vihkiytyneissä taustajoukoissa oli rutkasti rosoisuutta.
Pari tuntia aiemmin Cafe Salissa meno oli monta pykälää hillitympää. Siellä oman panoksensa juhlakekkereihin toi European Blues Challenge 2025 -finaalissa Suomea edustanut Jantso Jokelin. 39-vuotiaan monitaiturin eteerinen ja riisuttu folk-blues ammentaa americanasta ja laulaja-lauluntekijäperinteestä. Jokelinin omaperäinen tyyli puri Cafe Salin intiimissä iltamissakin.
Kulttuurikuppila Brummissa bluesdiggareita keinutti puolestaan kohti lauantaita Tina Bednoff ja bändinsä The TB’s. Bednoff kuuluu maamme harvoihin naispuolisiin blueskitaristeihin. Rytmibluesia rakastavan bändiliiderin setti oli Brummissakin sähäkkä.
Benita and The Blues Shacks keinutti blueskansan villiin vauhtiin.
Laadukkaat klubikeikat lämmittivät lauteet lauantain yli seitsentuntiselle bluesmaratonille. Hannu ”Tunnu” Pärssisen toivotettua kuulijat iltaviideltä tervetulleiksi juhlakemuihin Markku Pekonen otti juontovastuun. Alkutahdit täräytti vuoden 2024 European Blues Challenge-voittaja Robbert Duijf. Hän toi Raumalle akustisen trionsa, rootsin ja polveilevien sanoitustensa koko kirjon. Hollannin lahja musiikkimaailmalle yhdistelee Delta bluesia ja gospelia. Sekoitus osoitti tehonsa myös Suomen suvessa.
Raumalla on viime vuosina kuultu aiempaa enemmän keskieurooppalaisia kokoonpanoja. Ja mikäpä siinä, osataan sitä vanhalla mantereellakin. Tehokkaasti keinuttava The Blues Shacks on musisoinut jo yli 20 vuoden ajan. Parpansalin estradilla saksalaisyhtyeen keulilla svengaili eteläafrikkalainen laulajatar Bonita Niessen. Liukkaasti rokannut bändi pisti blueskansan puntteihin vipinää. Tina Turner -tribuuteistaankin tunnetun solistinsa johdolla yhtye seilaili antaumuksella soulin ja bluesin tutuilla vesillä. Vauhdista huolimatta paketti pysyi kasassa ja väki nautiskeli lavan edessä ja VIP-karsinassakin asti.
Varttia vaille iltakahdeksalta estradille nousi pitkän linjan bluesrock-poppoo Micke Björklöf &The Blue Strip. Viime vuosina Rauman pippalot juontaneen Björklöfin rinnalla special-kokoonpanossa loisti jälleen kerran erinomaisesti kuusikielistään revitellyt ja slideaan venytellyt Ville ”Lefty” Leppänen.
Yli 30 vuotta pitkin poikin Suomea ja Eurooppaa risteillyt kolonna tarjoili tuhdin setin, jota maustoivat syvän Mississippi Delta-blues ja New Orleansin keinuvat rytmit. Pirteät lisukkeensa rytmisoppaan ripottelivat aina toisinaan Blue Stripin perusryhmää vahvistavat taustalaulajat Lena Lindroos ja Veera Railio ja monista yhteyksistä tuttu kosketinvelho Harri Taittonen.
Aviopari Paul DesLauriers ja Annika Chambers tarjoili tiukan rytmisetin.
Kotimaan blueskerman jälkeen siirryttiin Pohjois-Amerikan herkkujen ääreen, kun estradille nousivat vuoden 2018 International Blues Challenge -tapahtumassa yhteiselle elämänpolulle lähteneet soul-blues laulaja Annika Chambers ja kanadalainen blues-rock-taituri Paul DesLauriers. Pariskunta veivasi telttakansan villiin vauhtiin. Perinteinen kitara-rummut-basso-yhdistelmä ei useinkaan tarjoa erityisen laajaa liikkumavaraa, mutta DesLauriersin ja Chambersin tiivis perhekemia piti jännitteen riittävän kovilla kierroksilla.
Lauteet olivat sopivan lämpimät, ja kohti keskiyötä mentiin loistavista solisteista tunnetun Anthony Paule Soul Orchestran tahtiin. Vuonna 2007 perustettua kokoonpanoaan johtaa hillitty kitaristi Anthony Paule. Torvisektion ryydittämän jenkkibändin tunnusmerkkinä on hienostunut soul ja vuosikymmenten takainen blues. Yhtyeen riveistä telttayleisön hurmasi ennen muuta vahvaa lavakarismaa uhkuva Willy Jordan. Kokonaisuus oli korkeatasoinen. Otollisin paikka oktetin tyylikkäälle ilmaisulle olisi ehkä kutenkin ollut Las Vegasin yökerhoissa tai Rauman juhlaillan avaajana. Viimeisen vuoron olisi sen sijaan voinut varata vaikkapa Bonitan rempseälle vauhtisetille.
Viisareiden värähdettyä pyhäpäivän puolelle myrsky oli jo hiipunut ja 40-vuotisbileet onnistuneesti paketissa. Blueskansan hiippaillessa omille tahoilleen, APSO:n poppoo kiirehti puolestaan Helsinki-Vantaalle. Kiirettä piti. Paluulento vei Amerikan miehet jo aamutuimaan takaisin rapakon taa.
Micke Björklöf & Blue Strip esiintyi kolmantena erikoiskokoonpanossa.
Maistuva oli RB:n kattaus juhlavuotenakin. On helppoa veikata, että bluesdiggarit vaeltavat kanalin rantaan taas kesällä 2026. Silloin soisi Rauman suunnalle rahtusen seesteisempää säätä.