Raumalainen ratsastusterapeutti Jenni Salomaa: "Hevonen kannattelee tilannetta silloin, kun terapeutilta loppuvat sanat tai keinot"
Terapiahevonen kertoo käytöksellään ratsastusterapeutille, miten asiakas voi.
Tuija Saarinen
Iiro, Nessu ja Teppo viettävät lauantaina vapaapäivää Rauman Voiluodolla. Shetlanninponi Iiro ja norjanvuonohevonen Nessu mutustelevat ruohoa aitauksessa ja suomenhevonen Teppo on viety laitumelle. Nessu pyyhkäisee turvallaan kämmenselkääni, ja näyttää hetken aprikoivan, olenko lähestynyt sitä kenties asiakkaan ominaisuudessa. Se lukee kuitenkin tilanteen joksikin muuksi ja jatkaa syömistä.
Arkisin kolmikon jäsenet toimivat ratsastusterapeutti Jenni Salomaan työpareina. Salomaan terapiatyössä painottuu psyykkinen työskentely, sillä hän on taustaltaan psykiatrinen sairaanhoitaja.
– Käytännössä ratsastusterapia on välitöntä, aitoa ja ohjattua vuorovaikutusta hevosen kanssa. Psykososiaalisessa kuntoutuksessa hevonen peilaa ihmisen tunnetiloja ja antaa terapeutille välittömän palautteen asiakkaan voinnista, kuvailee Voiluodon Terapiahevosten toiminnasta vastaava Salomaa.
– Hevosen kyky olla läsnä tässä hetkessä auttaa asiakasta pysähtymään niihin ilmiöihin, tunnetiloihin ja asioihin, jotka ovat siinä hetkessä totta.
Norjanvuonohevonen Nessu sopii terapiatyöhön muun muassa helpon lähestyttävyytensä ansiosta, kertoo ratsastusterapeutti Jenni Salomaa.
Tuija Saarinen
Yksi terapeutin tärkeimmistä tehtävistä on toimia tulkkina hevosen ja asiakkaan välillä. Se vaatii valtavasti tietoa ja kokemusta hevosista.
– Riippuu terapiahevosen yksilöllisistä ominaisuuksista ja opituista malleista, miten hevonen reagoi erilaisiin tilanteisiin. Se saattaa esimerkiksi ottaa etäisyyttä tai tulla lähelle, katsoa pois päin ja ilmaista asioita vaikkapa korvien asennolla. Hevosella on lisäksi lukematon määrä yksistään sierainten asentoon liittyviä ilmeitä. Terapeutti auttaa löytämään yhteisen kielen asiakkaan ja hevosen välillä.
Keskeistä terapiassa on se, että hevonen hyväksyy kaikki tunteet ja osoittaa jaksavansa kantaa ne. Toisinaan terapiahevonen jopa kannattelee tilannetta silloin, kun terapeutilta loppuvat sanat tai keinot.
Riimut ja narut asiakas saa valita sen mukaan, mikä väri ja materiaali milloinkin tuntuu kutsuvalta.
Tuija Saarinen
Nimestään huolimatta ratsastusterapiassa ei tavoitella koskaan ratsastustaidon hankkimista. Terapia voi onnistua niinkin, ettei hevosen selkään nousta lainkaan. Ratsastaessa ei käytetä satulaa, vaan niin sanottua terapiavyötä ja huopaa, jotta ihminen tuntisi mahdollisimman hyvin hevosen liikkeet ja lämmön. Yleensä terapeutti taluttaa hevosta.
– Terapiatuntiin voi sisältyä kaikkea, mitä hevoseen ja talliympäristöön liittyy: hevosen hoitoa, veden kantamista, kottikärryjen työntämistä, heinän käsittelyä ja niin edelleen. Talliympäristö tarjoaa valtavasti erilaisia aistiärsykkeitä ja mahdollistaa monipuolisia kehollisia toimintoja.
Salomaalle asiakkaat tulevat Satakunnan hyvinvointialueelta maksusitoumuksella. Yritys tarjoaa ratsastusterapiaa myös Porin Söörmarkussa. Käytännössä kaikki asiakkaat ovat lapsia tai nuoria, sillä ratsastusterapiaa myönnetään harvoin aikuisille. Edellytyksenä on jonkinlainen diagnoosi ja kuntoutustarpeen määrittely. Asiakkaissa on esimerkiksi erilaisista tarkkaavaisuuden ja keskittymisen tai autismikirjon häiriöistä kärsiviä lapsia ja nuoria. Ratsastusterapiasta on apua myös esimerkiksi masennukseen ja lukemattomiin muihin psyykkisen puolen häiriöihin. Toimintaa valvoo Valvira ja se on tarkoin säädeltyä. Kaiken edellytyksenä on Salomaan mukaan turvallisuus.
– Asiakkaan tai hevosen ei tarvitse pelätä, että fyysisiä tai psyykkisiä rajoja rikottaisiin. Hevosella on mahdollisuus halutessaan ottaa etäisyyttä eikä asiakasta koskaan painosteta.
– Hevosen hyvinvoinnista huolehditaan myös huolellisesti. Se saa elää lajityypillistä elämää eli sillä on oma lauma ja tilaa liikkua ja toteuttaa itseään. Varmistan myös aina terapiatilanteissa, ettei hevonen kuormitu liikaa.
Shetlanninponi Iiron vahvuuksia terapiatyössä on sen ilmiömäinen kyky lukea ihmisiä.
Tuija Saarinen
Salomaa on työssään huomannut, että keskustelu onnistuu usein paremmin hevosen selästä käsin.
– Siinä on jokin juttu, kun asiakas istuu hevosen selässä ja terapeutti taluttaa hevosta. Terapeutin selälle on helppo puhua.
