Tui­ja Saa­ri­nen

En­sim­mäi­se­nä kuis­til­la on vas­tas­sa pie­ni­muo­toi­nen te­at­te­rin pu­vus­ta­mo. Ta­lon isän­tä Turk­ka Suu­ri­nie­mi toi­vot­taa läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si ja sel­vit­tää sa­mal­la pu­he­li­mes­sa lii­an pai­na­vien te­at­te­ri­miek­ko­jen on­gel­maa pit­si­vii­kol­la en­si-il­tan­sa saa­vas­sa Ham­le­tin mur­hat -näy­tel­mäs­sä, jon­ka hän oh­jaa. Kun asia on hoi­det­tu, on ai­kaa is­tua alas kah­vi­kup­po­sen kans­sa.

– Tyk­kään ko­dis­ta­ni ja viih­dyn val­ta­van hy­vin. Kut­sun tän­ne myös mie­lel­lä­ni ys­tä­vi­ä­ni, to­te­aa Rau­man Sau­kon­ka­dul­la asu­va Suu­ri­nie­mi.

Rappusilla on mukava istuskella aurinkoisina päivinä. Tänä kesänä talon pihan puoli saa uuden maalipinnan.

Sau­kon­ka­dun ja sen vie­res­sä kul­ke­van Säi­kän­ka­dun ta­lo­jen his­to­ria ulot­tuu 1930-lu­vun lo­pul­le, jol­loin Lön­nst­röm-yh­ti­öi­hin kuu­lu­neen Am­mus Oy:n en­sim­mäi­set työn­te­ki­jät ra­ken­si­vat ta­lot it­sel­leen. Ne ovat kes­ke­nään sa­man­lai­sia tyyp­pi­ta­lo­ja, joil­le ovat tun­nu­so­mai­sia muun mu­as­sa pyö­re­ät ik­ku­nat pää­dyis­sä.

Suu­ri­nie­men kel­tai­nen pik­ku­ta­lo on ra­ken­net­tu vuon­na 1939. Ala­ker­ras­sa ovat keit­tiö, ma­kuu­huo­ne ja olo­huo­ne; ylä­ker­ta on yk­si yh­te­näi­nen tila, joka on niin sa­not­tua viis­to­ti­laa. Poh­ja­ker­rok­ses­ta löy­ty­vät vie­lä sau­na, ko­din­hoi­to­huo­ne ja va­ras­to. Kaik­ki­aan asuin­ne­li­öi­tä ala­ker­ras­sa on 65.

– Tämä talo tuli tu­tuk­si ja suo­ras­taan ko­toi­sak­si, kun teim­me yh­des­sä edel­lis­ten asuk­kai­den, Pasi ja Taru-Tai­na No­ran kans­sa Eka ke­vät -mu­si­kaa­lia 2000-lu­vun alus­sa. Is­tuim­me sil­loi­sen vai­mo­ni Ree­tan kans­sa täs­sä keit­ti­ös­sä vuo­den päi­vät, ja kun No­rat eh­dot­ti­vat, et­tä os­tai­sim­me tä­män heil­tä hei­dän et­sies­sään isom­paa asun­toa, se tun­tui hy­väl­tä aja­tuk­sel­ta.

Saukonkadun talot ovat niin sanottuja tyyppitaloja. Keskenään samanlaisia taloja on myös viereisellä Säikänkadulla.

Suu­rim­mat re­mon­tit on teh­ty 2000-lu­vun en­sim­mäi­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä, muut­toa seu­ran­nei­na vuo­si­na.

– Kuis­tin re­mon­toim­me läm­pi­mäk­si heti muu­tet­tu­am­me. Ik­ku­nan po­kat tein it­se. Kuis­tin ja etei­sen vä­li­nen sei­nä pu­ret­tiin, ja sa­mas­sa yh­tey­des­sä laa­jen­sim­me wc:tä ot­ta­mal­la ti­laa etei­ses­tä. Kat­to­kin uu­sit­tiin jos­sain vai­hees­sa.

– Van­ha talo opet­taa pal­jon. Har­ras­tuk­sia ei tar­vit­si­si ol­la lain­kaan, ai­na on jo­tain te­ke­mis­tä.

Suu­ri­nie­mi sai vuon­na 2008 ai­voin­fark­tin, ja sen jäl­keen jak­sa­mi­nen ei ole ol­lut sa­man­lais­ta kuin en­nen.

– Iso­ja re­mont­te­ja ei ole enää teh­ty, vaan olen lä­hin­nä yl­lä­pi­tä­nyt ta­lon kun­toa. Tänä ke­sä­nä esi­mer­kik­si vii­meis­tel­lään ta­lon maa­laus pi­han puo­lel­ta.

Ta­los­sa on säh­kö­läm­mi­tys, mut­ta liik­ku­ma­va­raa an­ta­vat olo­huo­neen il­ma­läm­pö­pump­pu, ma­kuu­huo­neen pönt­tö­uu­ni ja poh­ja­ker­rok­ses­sa ole­va Po­rin Mat­ti.

Omaa si­sus­tus­tyy­li­ään Suu­ri­nie­mi ei osaa sen kum­mem­min luon­neh­tia. Vä­ri­maa­il­ma on tark­kaan ai­ka­naan har­kit­tu pe­rin­ne­vä­ri­kar­tan poh­jal­ta ja se so­pii ta­lon hen­keen. Keit­ti­ös­sä on Suu­ri­nie­men van­hem­pien en­sim­mäi­nen huo­ne­ka­luos­tos, 1950-lu­vun as­ti­a­kaap­pi. Olo­huo­nees­ta löy­tyy muun mu­as­sa kirp­pu­to­ril­ta vii­del­lä eu­rol­la os­tet­tu soh­va.

Suu­ri­nie­mi ke­huu Sau­kon­ka­dun yh­tei­söl­li­syyt­tä.

– Naa­pu­rei­den kans­sa mor­jes­tel­laan ja ju­tel­laan. Elä­mä oli to­sin eri­lais­ta, kun kaik­kien lap­set oli­vat vie­lä pie­niä ja juok­si­vat pi­has­ta toi­seen, muis­te­lee Suu­ri­nie­mi ri­paus hai­keut­ta ää­nes­sään.