Vuon­na 2024 Rau­man tai­de­mu­se­os­sa näh­dään kak­si kor­ke­a­ta­sois­ta yk­si­tyis­näyt­te­lyä pit­kän lin­jan te­ki­jöil­tä.

Ke­sä­kuus­sa avau­tuu rau­ma­lais­syn­tyi­sen ku­va­tai­tei­li­jan Jar­mo Mä­ki­län yk­si­tyis­näyt­te­ly “Poi­ka”, joka kä­sit­te­lee Mä­ki­län omia lap­suus­muis­to­ja Rau­mal­la. Näyt­te­ly val­taa Rau­man tai­de­mu­se­on ala­ker­ran ja laa­je­nee ke­sän ajak­si myös kau­pun­ki­ti­laan. Näyt­te­lyn ku­raat­to­rei­na toi­mi­vat mu­se­oa­ma­nu­ens­si Tai­na Myl­ly­har­ju sekä näyt­te­ly­ark­ki­teh­ti Päi­vi Ket­tu­nen.

Jar­mo Mä­ki­lä (s. 1952 ) viet­ti lap­suus- ja nuo­ruus­vuo­ten­sa Rau­mal­la. Kes­ki­ai­kais­pe­räis­tä Van­haa Rau­maa ei tuol­loin vie­lä pi­det­ty maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tee­na ei­kä Rau­ma ol­lut tun­net­tu juu­ri muus­ta kuin Rau­man mur­tees­taan, me­ri­mie­his­tään ja pit­seis­tään. Rock- ja pop-mu­siik­ki­kin ran­tau­tui en­sin naa­pu­ri­kau­pun­ki Po­riin.

Mä­ki­län lap­suus ja nuo­ruus ku­lui rau­ma­lai­sis­sa lä­hi­öis­sä, poi­ka­ka­ve­rei­den kans­sa pe­la­tes­sa ja kep­pos­tel­les­sa niin, et­tä kaik­kea sat­tui ja ta­pah­tui. Vä­ke­vät muis­tot ovat Mä­ki­läl­lä sit­tem­min siir­ty­neet tau­lu­kan­kai­siin ja ti­lal­li­siin ko­ko­nais­tai­de­te­ok­siin.

– Ka­ve­ri­po­ruk­ka to­dis­ti pik­ku­po­jan huk­ku­mis­kuo­le­man, jät­ti­läis­mäi­sen va­laan esit­täy­ty­mi­sen rek­ka-au­ton la­val­la pai­kal­li­sel­la park­ki­pai­kal­la, muu­ta­man au­ton al­le jää­mi­sen sekä ret­kei­li Rau­man saa­ris­tos­sa ja lä­hi­kun­tien keik­ka­pai­koil­la, let­ke­äs­ti, ken­gän­nau­ha­bud­je­til­la ja isil­tä va­ras­tet­tu­jen ko­ti­vii­nien voi­min, ku­raat­to­ri Tai­na Myl­ly­har­ju ku­vai­lee näyt­te­lyn tee­maa.

Näyt­te­ly juh­lis­taa Jar­mo Mä­ki­län 50-vuo­tis­ta tai­tei­li­jan uraa, ja sen yh­tey­des­sä jul­kais­taan myös kir­ja, jo­hon Mä­ki­lä on kir­joit­ta­nut muis­to­jaan po­jan sil­min.

– Kä­ve­len har­hail­len pit­kin Rau­maa ja py­säh­dyn kään­te­le­mään nä­ky­viin mi­nuun nou­se­via tun­tei­ta ja muis­to­ja. Muu­tun mie­hes­tä po­jak­si ja po­jas­ta mie­hek­si, joka kat­soo muut­tu­nut­ta mai­se­maa edes­sään ih­me­tel­len, Jar­mo Mä­ki­lä kir­joit­taa kir­jan pro­lo­gis­sa.

– Mä­ki­län näyt­te­lyt ovat ai­na vi­su­aa­li­ses­ti voi­mak­kai­ta ja tun­tei­ta he­rät­tä­viä. Nyt hä­nen pi­tä­es­sään en­sim­mäis­tä yk­si­tyis­näyt­te­ly­ään Rau­mal­la hän ja hä­nen te­ok­sen­sa pa­laa­vat syn­ty­si­joil­leen, mitä se meis­sä tai­teen ko­ki­jois­sa ja kat­so­jis­sa nos­taa esiin? Löy­däm­me­kö uu­den kar­tan Jar­mo Mä­ki­län tai­tee­seen?, näyt­te­ly­ark­ki­teh­ti Päi­vi Ket­tu­nen miet­tii.

Kos­ket­ta­va, elä­män laa­jaa kaar­ta ih­met­te­le­vä 8. ke­sä­kuu­ta 2024 avau­tu­va ret­ros­pek­tii­vi on esil­lä 22. syys­kuu­ta .2024 as­ti Rau­man tai­de­mu­se­on ala­ker­ras­sa. Tä­män li­säk­si näyt­te­ly le­vit­täy­tyy ke­sän ai­ka­na sa­tel­lii­teik­si kau­pun­ki­ti­laan.

Stillkuva Heidi Piiroisen videosta Vapaat huoneet.

Pit­kän lin­jan va­lo­ku­vaa­ja Hei­di Pii­roi­sen ko­keel­lis­ta elo­ku­vaa, va­lo­ku­vaa, ru­nout­ta ja ää­ni­tai­det­ta yh­dis­te­le­vä ins­tal­laa­ti­o­ko­ko­nai­suus työ­ni­mel­lä ”Va­pai­ta huo­nei­ta / Avai­lab­le Rooms” ra­ken­tuu tai­de­mu­se­on ala­ker­taan syk­syl­lä 2024. Näyt­te­lyn ku­raat­to­ri­na toi­mii mu­se­oin­ten­dent­ti Heta Kais­to.

Va­lo­ku­vaa­ja, ku­va­tai­tei­li­ja Hei­di Pii­roi­nen (s. 1978 Tam­pe­re) toi­mi Hel­sin­gin Sa­no­mien va­lo­ku­vaa­ja­na liki 20 vuo­den ajan, kun­nes siir­tyi pää­toi­mi­seen tai­teen te­ke­mi­seen vuo­des­ta 2022 läh­tien. Hä­nen vii­mei­sin, ko­keel­lis­ta elo­ku­vaa, ru­nout­ta ja ää­ni­mai­se­mia yh­dis­te­le­vä ins­tal­laa­ti­on­sa työ­ni­mel­lä ”Va­pai­ta huo­nei­ta / Avai­lab­le rooms” saa en­sie­si­tyk­sen­sä Rau­man tai­de­mu­se­os­sa.

Te­os­ko­ko­nai­suu­des­saan Pii­roi­nen tut­kii nais­ten tun­te­maa vi­haa, ai­het­ta, joka on poik­keuk­sel­li­sen vai­kea ja vai­et­tu yh­teis­kun­nas­sam­me. Pii­roi­nen pyr­kii va­lot­ta­maan ra­jo­ja, ra­ken­tei­ta ja asen­tei­ta, jot­ka mää­rit­te­le­vät nais­ten omaa asen­noi­tu­mis­taan eri vi­ha­ti­lan­tei­siin, ja poh­tii, mik­si jul­ki­ses­ti il­mais­tua nais­ten vi­haa pi­de­tään edel­leen hä­pe­äl­li­se­nä.

– On vai­kea näh­dä ja kuul­la it­ses­sään näi­tä tu­hoi­sia puo­lia. Nii­hin liit­tyy pal­jon syyl­li­syyt­tä ja hä­pe­ää, su­rua ja yk­si­näi­syyt­tä, Hei­di Pii­roi­nen ku­vai­lee pro­jek­tin­sa läh­tö­koh­tia.

Näyt­te­lys­sä Pii­roi­nen pyr­kii luo­maan uu­den­lais­ta es­teet­tis­tä kiel­tä tun­neil­mai­sun ra­jo­jen ym­pä­ril­le. Kes­kei­ses­sä roo­lis­sa on ana­lo­gi­nen vi­deo, eri­tyi­ses­ti mor­dan­ça­ge-tek­niik­ka. Esil­lä on myös kol­lek­tii­vi­ses­ti luo­tu­ja ru­no­te­ok­sia.

– Näyt­te­ly kat­soo en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti koh­ti ih­mis­tä. Vi­han syn­ty­me­ka­nis­mit ovat mo­ni­mut­kai­set, ei­vät­kä ne kat­so su­ku­puol­ta. Pii­roi­sen kau­nis, kuo­hu­jen ku­va­maa­il­ma liet­soo esiin tun­tei­ta sa­la­tuis­ta pai­kois­ta. Lop­pu­tu­los on oma­la­ki­sen ku­va­tai­tei­li­jan il­mai­su­voi­mais­ta kiel­tä, näyt­te­lyn ku­raat­to­ri Heta Kais­to to­te­aa.

Näyt­te­lyn yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta ovat MLL Tur­va­verk­ko –asi­an­tun­ti­ja­or­ga­ni­saa­tio sekä PALO Art Pro­duc­ti­ons.

Näyt­te­ly on esil­lä ylei­söl­le 12.10.2024–16.2.2025.

Lop­pu­vuo­des­ta Rau­man tai­de­mu­se­os­sa avau­tuu li­säk­si uu­si py­sy­vä ko­ko­el­ma­näyt­te­ly. Se laa­je­nee van­has­ta, pel­käs­tään Val­to­sen ko­ko­el­maa esit­te­le­väs­tä ko­ko­nai­suu­des­ta koko tai­de­mu­se­on ylä­ker­ran kä­sit­tä­väk­si rau­ma­lai­sen tai­teen pe­rus­näyt­te­lyk­si. Näyt­te­ly avau­tuu vuo­den lo­pul­la.

Näyt­te­lyi­den li­säk­si Rau­man tai­de­mu­se­os­sa näh­dään ke­vääl­lä 2024 ete­lä­af­rik­ka­lai­sen ku­va­tai­tei­li­jan Liza Grob­le­rin ins­tal­laa­tio. Myös mui­ta li­säyk­siä, ly­hyt­kes­toi­sia näyt­te­lyi­tä, ta­pah­tu­mia ja työ­pa­jo­ja jär­jes­te­tään ke­vään 2024 ai­ka­na sekä lu­vas­sa on eril­li­nen näyt­te­ly­jul­kis­tus vie­lä ke­säl­le 2024.

Noo­ra Yli­pie­tin näyt­te­ly jat­kuu 12. tou­ko­kuu­ta 2024 as­ti.