Rauman VPK:n yksikönjohtaja Heidi Helin: "Äitienpäivänä en kaipaa välttämättä juhlabrunssia"
VPK-toiminta on Helinin perheessä elämäntapa. Äiti on Ilonalle esikuva.
Tuija Saarinen
Ilona Helin, 10, aloitti Rauman VPK:n nuorisotoiminnan heti kun se iän puolesta oli mahdollista. Hän seurasi siinä äitinsä jalanjälkiä.
– Nuoriso-osaston jäseneksi saa liittyä sinä vuonna kun täyttää kymmenen vuotta. Itselläni tuli tämän vuoden alussa täyteen 28 vuotta VPK:laisena. Alkuinnostus tuli Rauman Vapaaehtoiseen Palokuntaan kuuluneen enoni kautta, kertoo Heidi Helin.
Ilona on eilisissä harjoituksissa päässyt treenaamaan autonromun kanssa muun muassa katon leikkaamista auki hydraulisten pelastusvälineiden kanssa. Toisinaan nuoret saattavat esimerkiksi harjoitella savukoneen kanssa savusukellusta.
– Eli periaatteessa samoja asioita harjoitellaan kuin aikuistenkin harjoituksissa turvallisuusseikat ja tietysti lähtötaso huomioiden.
Rauman VPK:n nuoret harjoittelevat samoja asioita kuin aikuisetkin, turvallisuusseikat ja lähtötaso huomioiden, kertoo Heidi. Ilona on treenannut muun muassa auton katon leikkaamista auki hydraulisten pelastusvälineiden avulla. Rauman VPK käyttää harjoituksissaan romuautoja.
Tuija Saarinen
Heidillä on kolme tyttöä, joista Ilona on keskimmäinen. Ilonan isosisko Nenna, 14, on myös ollut aktiivisesti mukana toiminnassa, ja pikkusisko Enni, 8, odottaa malttamattomana omaa vuoroaan.
– Onhan se aina ollut sellainen jännitys, että riittääkö tytöillä kiinnostusta asiaan, vai onko VPK:laisuutta tuputettu jo liikaakin, naurahtaa Heidi.
– Nenna oli mukanani harjoituksissa ensimmäistä kertaa jo kuuden päivän ikäisenä. Olen aina ajatellut, että vaikka on lapsia, ei kaikkien harrastusten ja menojen pidä loppua siihen, vaan voi yhdistää itselle tärkeitä asioita.
Heidi on edennyt hälytysosaston yksikönjohtajaksi ja on Rauman VPK:n historian ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.
– Olin pitkään ainoa nainen ensin nuoriso-osastossa ja sitten hälytysosastossa. Nyt meitä on hälytysosastossa kolme aktiivisesti toiminnassa mukana olevaa naista.
– Meidät on aina otettu hyvin vastaan mieskollegoiden puolelta.
Rauman VPK:n nuoriso-osastossa on tällä hetkellä parisenkymmentä 10-16-vuotiasta palokuntalaista.
Tuija Saarinen
Rauman VPK:lla on palokuntasopimus Satakunnan Pelastuslaitoksen kanssa. VPK:ta työllistävät muun muassa rakennus- ja maastopalot sekä liikenneonnettomuudet. Apuun hälytetään, kun miehistöä ja kalustoa tarvitaan tavallista enemmän tai jos esimerkiksi vakinainen palokunta on sidottu toiseen tehtävään. Kalustoon kuuluvat sammutusauto, säiliöauto ja miehistönkuljetusauto. Jäseniä on kaiken kaikkiaan noin 70, joista hälytysosastossa noin 20.
– Meillä on hälytysvalmius 24/7. Virallista lähtöpakkoa ei ole, mutta palokuntasopimus edellyttää, että käytettävissä pitää olla hälytyksen tullen minimissään neljä hälytyskelpoisuuden täyttävää palokuntalaista.
Viime vuonna hälytyksiä tuli yhteensä 58 kappaletta. Parhaimpina vuosina niitä on kertynyt yli 130.
– Osasyy viime vuoden verrattain vähäiseen hälytysmäärään oli se, että maastopaloja ja muita isompia paloja syttyi tavallista vähemmän.
Tässä harjoitellaan kolariauton B-pilarin poikki leikkaamista.
Tuija Saarinen
Heidi ei ole kaihtanut yöllisiäkään lähtöjä. Asemalta startataan keskimäärin 10–15 minuutin kuluessa siitä, kun kännykkä on pirahtanut, joten unihiekat täytyy karistaa silmistä varsin nopeasti. Joitakin vuosia taaksepäin Heidi toi kotiin palokunnan palkintojenjakotilaisuuksista monena vuonna Vuoden Sammuttaja -palkinnon, mikä tarkoittaa sitä, että hän oli hälytysten suhteen aktiivisin palokuntalainen.
Toisinaan valmiutta rajoittavat ansiotyö ja työvuorojen osuminen samaan aikaan hälytysten kanssa. Työ liippaa läheltä VPK:laisuutta.
– Toimin ensihoitajana ambulanssissa, ja jos minulla esimerkiksi alkaa työvuoro aikaisin seuraavana aamuna, arvioin tapauskohtaisesti, onko järkevää ja hyödyllistä lähteä.
– Viime aikoina olen luopunut joistakin vastuualueistani palokunnassa vaihtelun vuoksi, ja aikansa kutakin. Samalla on saanut annettua tilaa nuoremmille ja omaa aikaansa esimerkiksi lapsille ja muihin omiin juttuihin.
Heidi mieltää VPK:laisuuden enemmänkin elämäntavaksi kuin harrastukseksi. Eritoten innostaa ja lämmittää se, että jälkipolvi seuraa perässä.
Ilonalle on selvää, että hän haluaa jatkaa hälytysosastossa.
– Äiti on esikuva.
Tulevana äitienpäivänä Heidi on töissä, joten äitienpäivää vietetään Helineillä jonain muuna päivänä.
– Sen ei tarvitse olla juhlabrunssi. Tykkäämme kauheasti puuhastella ulkona, ja meille äitienpäivä voi olla sellainen, että laitetaan kahvit termariin ja otetaan voileivät ja pullat mukaan ja mennään meren rannalle tai vaikka metsään. Yhteinen aika sekä kaikkien huomioiminen ja viihtyminen on tärkeintä.
– Tytöt hemmottelevat minua tosin muulloinkin kuin äitienpäivänä, joten kyllä minulla on äitienpäivä melkein joka päivä, hymyilee Heidi.

