Tui­ja Saa­ri­nen

Ilo­na He­lin, 10, aloit­ti Rau­man VPK:n nuo­ri­so­toi­min­nan heti kun se iän puo­les­ta oli mah­dol­lis­ta. Hän seu­ra­si sii­nä äi­tin­sä ja­lan­jäl­kiä.

– Nuo­ri­so-osas­ton jä­se­nek­si saa liit­tyä sinä vuon­na kun täyt­tää kym­me­nen vuot­ta. It­sel­lä­ni tuli tä­män vuo­den alus­sa täy­teen 28 vuot­ta VPK:lai­se­na. Al­kuin­nos­tus tuli Rau­man Va­paa­eh­toi­seen Pa­lo­kun­taan kuu­lu­neen eno­ni kaut­ta, ker­too Hei­di He­lin.

Ilo­na on ei­li­sis­sä har­joi­tuk­sis­sa pääs­syt tree­naa­maan au­ton­ro­mun kans­sa muun mu­as­sa ka­ton leik­kaa­mis­ta au­ki hyd­rau­lis­ten pe­las­tus­vä­li­nei­den kans­sa. Toi­si­naan nuo­ret saat­ta­vat esi­mer­kik­si har­joi­tel­la sa­vu­ko­neen kans­sa sa­vu­su­kel­lus­ta.

– Eli pe­ri­aat­tees­sa sa­mo­ja asi­oi­ta har­joi­tel­laan kuin ai­kuis­ten­kin har­joi­tuk­sis­sa tur­val­li­suus­sei­kat ja tie­tys­ti läh­tö­ta­so huo­mi­oi­den.

Rauman VPK:n nuoret harjoittelevat samoja asioita kuin aikuisetkin, turvallisuusseikat ja lähtötaso huomioiden, kertoo Heidi. Ilona on treenannut muun muassa auton katon leikkaamista auki hydraulisten pelastusvälineiden avulla. Rauman VPK käyttää harjoituksissaan romuautoja.

Tuija Saarinen

Hei­dil­lä on kol­me tyt­töä, jois­ta Ilo­na on kes­kim­mäi­nen. Ilo­nan iso­sis­ko Nen­na, 14, on myös ol­lut ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na toi­min­nas­sa, ja pik­ku­sis­ko En­ni, 8, odot­taa malt­ta­mat­to­ma­na omaa vuo­ro­aan.

– On­han se ai­na ol­lut sel­lai­nen jän­ni­tys, et­tä riit­tää­kö ty­töil­lä kiin­nos­tus­ta asi­aan, vai on­ko VPK:lai­suut­ta tu­pu­tet­tu jo lii­kaa­kin, nau­rah­taa Hei­di.

– Nen­na oli mu­ka­na­ni har­joi­tuk­sis­sa en­sim­mäis­tä ker­taa jo kuu­den päi­vän ikäi­se­nä. Olen ai­na aja­tel­lut, et­tä vaik­ka on lap­sia, ei kaik­kien har­ras­tus­ten ja me­no­jen pidä lop­pua sii­hen, vaan voi yh­dis­tää it­sel­le tär­kei­tä asi­oi­ta.

Hei­di on eden­nyt hä­ly­ty­so­sas­ton yk­si­kön­joh­ta­jak­si ja on Rau­man VPK:n his­to­ri­an en­sim­mäi­nen nai­nen täs­sä teh­tä­väs­sä.

– Olin pit­kään ai­noa nai­nen en­sin nuo­ri­so-osas­tos­sa ja sit­ten hä­ly­ty­so­sas­tos­sa. Nyt mei­tä on hä­ly­ty­so­sas­tos­sa kol­me ak­tii­vi­ses­ti toi­min­nas­sa mu­ka­na ole­vaa nais­ta.

– Mei­dät on ai­na otet­tu hy­vin vas­taan mies­kol­le­goi­den puo­lel­ta.

Rauman VPK:n nuoriso-osastossa on tällä hetkellä parisenkymmentä 10-16-vuotiasta palokuntalaista.

Tuija Saarinen

Rau­man VPK:lla on pa­lo­kun­ta­so­pi­mus Sa­ta­kun­nan Pe­las­tus­lai­tok­sen kans­sa. VPK:ta työl­lis­tä­vät muun mu­as­sa ra­ken­nus- ja maas­to­pa­lot sekä lii­ken­ne­on­net­to­muu­det. Apuun hä­ly­te­tään, kun mie­his­töä ja ka­lus­toa tar­vi­taan ta­val­lis­ta enem­män tai jos esi­mer­kik­si va­ki­nai­nen pa­lo­kun­ta on si­dot­tu toi­seen teh­tä­vään. Ka­lus­toon kuu­lu­vat sam­mu­tu­sau­to, säi­li­öau­to ja mie­his­tön­kul­je­tu­sau­to. Jä­se­niä on kai­ken kaik­ki­aan noin 70, jois­ta hä­ly­ty­so­sas­tos­sa noin 20.

– Meil­lä on hä­ly­tys­val­mius 24/7. Vi­ral­lis­ta läh­tö­pak­koa ei ole, mut­ta pa­lo­kun­ta­so­pi­mus edel­lyt­tää, et­tä käy­tet­tä­vis­sä pi­tää ol­la hä­ly­tyk­sen tul­len mi­ni­mis­sään nel­jä hä­ly­tys­kel­poi­suu­den täyt­tä­vää pa­lo­kun­ta­lais­ta.

Vii­me vuon­na hä­ly­tyk­siä tuli yh­teen­sä 58 kap­pa­let­ta. Par­haim­pi­na vuo­si­na nii­tä on ker­ty­nyt yli 130.

– Osa­syy vii­me vuo­den ver­rat­tain vä­häi­seen hä­ly­tys­mää­rään oli se, et­tä maas­to­pa­lo­ja ja mui­ta isom­pia pa­lo­ja syt­tyi ta­val­lis­ta vä­hem­män.

Tässä harjoitellaan kolariauton B-pilarin poikki leikkaamista.

Tuija Saarinen

Hei­di ei ole kaih­ta­nut yöl­li­si­ä­kään läh­tö­jä. Ase­mal­ta star­ta­taan kes­ki­mää­rin 10–15 mi­nuu­tin ku­lu­es­sa sii­tä, kun kän­nyk­kä on pi­rah­ta­nut, jo­ten uni­hie­kat täy­tyy ka­ris­taa sil­mis­tä var­sin no­pe­as­ti. Joi­ta­kin vuo­sia taak­se­päin Hei­di toi ko­tiin pa­lo­kun­nan pal­kin­to­jen­ja­ko­ti­lai­suuk­sis­ta mo­ne­na vuon­na Vuo­den Sam­mut­ta­ja -pal­kin­non, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä hän oli hä­ly­tys­ten suh­teen ak­tii­vi­sin pa­lo­kun­ta­lai­nen.

Toi­si­naan val­miut­ta ra­joit­ta­vat an­si­o­työ ja työ­vuo­ro­jen osu­mi­nen sa­maan ai­kaan hä­ly­tys­ten kans­sa. Työ liip­paa lä­hel­tä VPK:lai­suut­ta.

– Toi­min en­si­hoi­ta­ja­na am­bu­lans­sis­sa, ja jos mi­nul­la esi­mer­kik­si al­kaa työ­vuo­ro ai­kai­sin seu­raa­va­na aa­mu­na, ar­vi­oin ta­paus­koh­tai­ses­ti, on­ko jär­ke­vää ja hyö­dyl­lis­tä läh­teä.

– Vii­me ai­koi­na olen luo­pu­nut jois­ta­kin vas­tuu­a­lu­eis­ta­ni pa­lo­kun­nas­sa vaih­te­lun vuok­si, ja ai­kan­sa ku­ta­kin. Sa­mal­la on saa­nut an­net­tua ti­laa nuo­rem­mil­le ja omaa ai­kaan­sa esi­mer­kik­si lap­sil­le ja mui­hin omiin jut­tui­hin.

Hei­di miel­tää VPK:lai­suu­den enem­män­kin elä­män­ta­vak­si kuin har­ras­tuk­sek­si. Eri­to­ten in­nos­taa ja läm­mit­tää se, et­tä jäl­ki­pol­vi seu­raa pe­räs­sä.

Ilo­nal­le on sel­vää, et­tä hän ha­lu­aa jat­kaa hä­ly­ty­so­sas­tos­sa.

– Äi­ti on esi­ku­va.

Tu­le­va­na äi­tien­päi­vä­nä Hei­di on töis­sä, jo­ten äi­tien­päi­vää vie­te­tään He­li­neil­lä jo­nain muu­na päi­vä­nä.

– Sen ei tar­vit­se ol­la juh­lab­runs­si. Tyk­kääm­me kau­he­as­ti puu­has­tel­la ul­ko­na, ja meil­le äi­tien­päi­vä voi ol­la sel­lai­nen, et­tä lai­te­taan kah­vit ter­ma­riin ja ote­taan voi­lei­vät ja pul­lat mu­kaan ja men­nään me­ren ran­nal­le tai vaik­ka met­sään. Yh­tei­nen ai­ka sekä kaik­kien huo­mi­oi­mi­nen ja viih­ty­mi­nen on tär­kein­tä.

– Ty­töt hem­mot­te­le­vat mi­nua to­sin muul­loin­kin kuin äi­tien­päi­vä­nä, jo­ten kyl­lä mi­nul­la on äi­tien­päi­vä mel­kein joka päi­vä, hy­myi­lee Hei­di.