Uu­des­sa Tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan ta­pah­tu­mas­ta, jol­loin Jee­sus opet­ti erääs­sä ta­los­sa. Kan­saa oli niin pal­jon kool­la, et­tei­vät he mah­tu­neet oven edus­tal­le­kaan. Täl­löin tuli nel­jä mies­tä kan­ta­en vuo­teel­la hal­vaan­tu­nut­ta mies­tä Jee­suk­sen tykö. He us­koi­vat Jee­suk­sen voi­van pa­ran­taa hä­net. Väen pal­jou­den täh­den he ei­vät pääs­seet Jee­suk­sen luo ta­lon oves­ta. He ei­vät kui­ten­kaan an­ta­neet pe­rik­si vaan kii­pe­si­vät ka­tol­le ja kai­voi­vat au­kon ta­lon kat­toon. Sit­ten he las­ki­vat mie­hen ka­ton kaut­ta Jee­suk­sen eteen.

Kun Jee­sus näki hei­dän us­kon­sa, hän sa­noi hal­vaan­tu­neel­le: ”Poi­ka­ni, ole tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, si­nun syn­ti­si an­ne­taan si­nul­le an­teek­si.” Jee­sus tie­si, et­tä pa­ran­tu­mis­ta­kin tär­ke­äm­pää on saa­da syn­tin­sä an­teek­si. Va­kuut­taak­seen epäi­li­jät sii­tä, et­tä hä­nel­lä on val­ta maan pääl­lä an­taa syn­te­jä an­teek­si, Hän sa­noi hal­vaan­tu­neel­le: ”Nou­se, ota vuo­tee­si ja mene ko­tii­si.” Mies nou­si ja läh­ti ko­tiin­sa ja kan­sa ylis­ti Ju­ma­laa.

Jee­suk­sen luo­na on ar­mo ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus, sik­si mei­tä­kin kut­su­taan tu­le­maan hä­nen ty­kön­sä. Ar­mon löy­det­ty­äm­me olem­me ai­na tur­vas­sa – mitä ta­pah­tuu­kin. Jee­sus an­toi hen­ken­sä pe­las­taak­seen mei­dät ikui­seen elä­mään. Jee­suk­ses­sa Ju­ma­lan ar­mo on il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le ja jo­kai­nen, joka huu­taa hän­tä avuk­si pe­las­tuu.

Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­la pyyh­kii rik­ko­muk­sem­me pois kuin pil­ven ja syn­tim­me kuin su­mun. Kun au­rin­ko pais­taa kirk­kaal­ta tai­vaal­ta, pil­vi on ka­don­nut, sitä ei löy­de­tä. Sa­moin käy su­mun. Sumu ka­to­aa jäl­jet­tö­miin. Niin täy­del­li­nen on Ju­ma­lan ar­mo.

Raa­mat­tu va­kuut­taa, et­tä jo­kai­sel­le, joka ot­taa Jee­suk­sen vas­taan ja us­koo hä­neen, hän an­taa oi­keu­den tul­la Ju­ma­lan lap­sek­si. Jos et vie­lä ole ot­ta­nut Jee­sus­ta vas­taan oma­na va­pah­ta­ja­na­si, niin tule hä­nen ty­kön­sä ja pyy­dä hän­tä tu­le­maan ”sy­dä­mee­si” ja elä­mää­si. Hän sa­noo si­nul­le­kin – poi­ka­ni, tyt­tä­re­ni, ole tur­val­li­sel­la mie­lel­lä, si­nun syn­ti­si an­ne­taan si­nul­le an­teek­si. Saat jat­kaa elä­mä­si mat­kaa Ju­ma­lan lap­se­na tur­va­ten kai­kes­sa tai­vaal­li­seen Isää­si. Kun kul­jet Ju­ma­lan sa­nan oh­jei­ta seu­ra­ten, si­nua odot­taa ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Ee­ro Hok­ka­nen

Nak­ki­lan Hel­lun­tai­seu­ra­kun­ta