Retkipäivänä nautittiin maatilameiningistä Merikarvialla
Koivuniemen Herrassa elettiin toukokuussa tyhy-päivien, leirien ja luokkaretkien aikaa.
Seija Väre
Sää suosi Salon seurakunnan retkipäivää Merikarvian Tuorilaan, sillä toukokuisena lauantaina aurinko porotti kuin keskikesällä. Matkalaiset saivat aitoja maalaiselämyksiä eläinten parissa ja varmasti opittiin myös monen sorttisia landetouhuja.
Retkeläiset jaettiin ohjelman mukaan kahteen ryhmään, lapsiperheisiin ja varttuneempiin. Pikkuväelle tarkoitettu kierros MuuMaassa aloitettiin erään Oudokkilan asukin esittelyllä. Oletko ennen silittänyt kilpikonnaa? Silittää saa, mutta niin kuin mieli tekisi, ei sen kilpeä sovi koputella. Ei voisi uskoa, miten nopsasti 60-vuotias Seppo-kilppari pisti voikukan parempiin suihin. Oudokkilassa sai piipahtaa myös tervehtimässä muita hämärän asukkaita, kuten eksoottisia hämähäkkejä.
Seuraavana lapsilla oli vuorossa kanojen toimintapäivä. Muksut saivat kaivella lapiolla matoja kanahäkissä ja nähtiin, miten kanat ne nokkaansa nappasivat. Pieniä matoja kun ei ihmissilmä juurikaan ehtisi edes havaita.
Marttilasta kotoisin olevat Juha Ahola ja Anne Romppanen olivat lähteneet retkelle kahden nuorimmaisensa kanssa. Viisivuotias Julia ja kolmevuotinen Jasper olivat niin täynnä touhua, että vielä kotimatkallakin he varmasti näkivät unia maatöistä. Lapsilla riitti riemua, kun he pääsivät määkijöiden aitaukseen moikkaamaan lampaita. Ne heräsivät jopa syvästä unesta, kun haistoivat tuoreen voikukan tuoksun. Aikuisempia vieraita viehätti käynti morjestamassa hevosia, sikoja, vuohia ja silkinpehmoista chinchillaa.
Kuin untuvaa on chinchillan turkki. Sirkkis Koivuniemi esittelee lemmikkiä Anne Romppaselle ja lapsille. Kuva: Seija Väre
Erikokoisia pupuja sai paijata ja silitellä useassakin kohteessa, mutta sydämet vei viimeistään söötti chinchilla. Pientä eläintä sylissään kantanut Sirkkis Koivuniemi totesi, että chinchilla omaa maailman toiseksi tiheimmän turkin. Sen edelle pääsee vain hylje.
– Yhdestä karvatupesta voi kasvaa jopa noin 80 karvaa.
Raili-lehmään tutustuttiin varoen, aluksi harjaamalla sen kuvetta. Tilan pehtoori Frans Koivuniemi kertoi lypsytekniikasta ja yllättävää oli, että kolmevuotiaalla Jasperilla oli käsilypsy jo oivasti hanskassa. Isältä löytyi siihen selitys.
– Tämä menee suvussa, kun vaari on ollut kova lypsämään, Juha Ahola kertoi.
Jasper Aholassa on jo pienestä asti lypsäjän vikaa. Kuva: Seija Väre
Landepäivän lopuksi päästiin köröttelemään kierros traktorin lavalla ”ympäri ämpäri”, jolloin saatiin ihailla tontilla olevia lampia ja saunoja. Päivän päätteeksi lapset summasivat kokemaansa.
– Kivointa oli lypsäminen, sanoi Julia
– Parasta oli se täti, tokaisi Jasper.
Vanhemmat olettivat, että Jasper tarkoitti Sirkkis-tätiä, joka kulki tontilla lehmänkellon kanssa ja esitteli MuuMaan elämää riemastuttavaan tapaansa.
Annikka ja Markku Salonen ihastelivat maalaismiljöötä traktorin kyydistä. Kuva: Seija Väre
Traktoriajelulla olivat mukana myös Annikka ja Markku Salonen Marttilasta.
– Täällä pysytään koko ajan ohjelmassa, vaikka sitä on paljon. Aivan ihana tämä rouva. Tervetulotoivotus tapahtui kanan kanssa ja minä kun luulin, etten pääse lypsämään, Annikka Salonen naureskeli.
Markku Salonen kertoi katsoneensa lypsävän miehen käsien liikettä ja ottaneensa mallia siitä, miten maito parhaiten irtoaa lehmästä. Hän ihasteli eläinten lisäksi myös miljöötä.
– Täällä on vanhaa kunnioitettu, historiallinen sisustus ja lähiruokaa. Saimme oikein historian pläjäyksen. Tämä on onnistumisen kokemus.
Salon seurakunnan matkavastaavina toimivat Salon seurakunnan lastenohjaaja Kati Koskivainio ja diakoni Annika Kivilahti.
Lastenohjaaja Kati Koskivainio ihasteli myös harvemmin lemmikkinä nähtyä untuvaista Tikua. Kuva: Seija Väre
Koivuniemen Herrassa elettiin toukokuussa tyhy-päivien, leirien ja luokkaretkien aikaa. Kesään MuuMaa ja maatilalomat avautuivat 2.6.

